Olen Ihastunut liikuntarajoitteiseen naiseen
Olen korviani myöten ihastunut. Viihdymme hyvin yhdessä, arvomme ovat riittävän samanlaiset ja peitto heiluu (toki tietyin rajoittein). Nautin siitä jakamattomasta huomiosta jota saan, koska hänellä on paljon ylimääräistä aikaa.
En tiedä onko kyse pinnallisuudesta/itsekkyydestä vai mistä, mutta minun on kuitenkin vaikeaa nähdä tälle suhteelle pitkää tulevaisuutta. Jossain mielessä ajatus toisen jatkuvasta avuntarpeesta ja siitä, ettei kaikkea kuitenkaan voi tehdä yhdessä panee epäröimään. Jollain tasolla myös häpeän häntä ja samalla itseäni. Emme ole ihan nuoriakaan, joten kyse ei ole edes siitä, että olisin teini, joka kyllä kypsyy kun aikaa kuluu.
Kommentit (2)
Oletko puhunut tunteistasi hänelle? Siitä, ettet näe suhteellanne tulevaisuutta ja että häpeät häntä? Miksi harrastatte hänen kanssaan seksiä, jos häpeät häntä ja samalla itseäsi tehdessäsi näin? Kannattaisiko etsiä kumppani, jota et häpeä ja jonka kanssa pystyisit kertomaan avoimesti ilman häpeän tunnetta seurustelevasi? Olisi reilua molemmille. Tuo ei nimittäin ole reilua häntä kohtaan, etenkin jos hän aidosti luulee sun välittävän ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, samalla kun sinä vain käytät häntä seksuaalisesti hyväksesi samalla inhoten sitä mitä teet..
Jätä se! Sä ansaitset turpiisi.