Lue keskustelun säännöt.
Alkaako teitä ällöttää liian innokas ystävä tai ihailija?
23.12.2018 |
Itselleni käy aina niin, että jos joku yrittää liikaa kaveerata, otan vaistomaisesti takapakkia ja jonkun ajan kuluttua huomaan, että kyseinen henkilö alkaa lähes ällöttää.
Esimerkiksi eräs miespuolinen kaverini on aivan liian innokas. Olen itse naimisissa ja minulla on lapsia ja tämä kaveri tuntee mieheni ja perheeni. Kuitenkin hän on koko ajan yhteydessä ja ehdottaa jos jotakin tapaamista. Itse tykkään olla rauhassa ja tavata kavereita harvakseltaan. Viihdyn hyvin perheen kanssa ja minusta on tärkeää viettää heidän kanssaan aikaa.
Ensin vain kiusaannuin, kun jouduin koko ajan sanomaan kaverille ei, mutta nyt huomasin etten enää edes halua tavata häntä, vaikka periaatteessa tykkään hänestä kovasti ja pidän häntä mielenkiintoisena ihmisenä. Valitettavasti nykyään hänen seuransa ärsyttää minua.
Onko muilla samanlaista ja mistä tuo voi johtua?
Kommentit (5)
Miehet helposti yksinäisyyttään alkavat roikkumaan. Se on ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en itse ole mikään yli-innokas roikkuja mutta tiedän ilmiön. Mun mielestä on vain hyvä asia jos joku pystyy sanomaan ääneen ”oot kiva”. En myöskään kaupaa mitään kissa-hiiri-pakko-olla-cool-asetelmaa kaverisuhteisiin. Heti jos vaistoan että henkilö kuuluu tähän ryhmään (eli te) jota ällöttää varauksettomuus, mulla loppuu kiinnostus.
Mielummin liian avointa roikkumista kuin ihmissuhdepelejä ja henkistä yliotetta. Roikkuminen on sentään aitoa ja hyväntahtoista.
Olen aika samanlainen. Jos joku ystävä alkaa olemaan tosi tiiviisti yhteyksissä, viestittelee paljon tai pitäisi olla tosi usein näkemässä niin ahdistun. Olen todella ulospäinsuuntautunut, joten moni ei usko kuinka introvertti olen kuitenkin sikäli, että kaipaan paaaaljon omaa aikaa. En jaksa roikkua iltoja vastaten viesteihin (tätä inhoan ehkä eniten sen lisäksi, että joku viestittelee työaikana, se on pahinta) ja esim. kerran viikossa yhden ystävän tapaaminen on ihan maksimi. Jos lapsia tulee, niin sitten varmasti harvemmin.
Silti, ystävät on minulle hurja tärkeitä ja rakkaita! Tää on vaan jokin luonnekysymys. :)
Epätoivoinen yrittäminen antaa aina ihmisestä ikävän kuvan. Jos toinen vastaa ehdotuksiin heikosti, niin on normaalia ottaa vähän takapakkia. Ei kukaan halua kokea, että toiselle kelpaisi kuka hyvänsä yksinäisyyden torjumiseen sen sijaan, että hän olisi kiinnostunut juuri sinusta.