Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Musta tulee ihan varmaan hirviö äiti/anoppi, sillä tiedostan jo nyt, etten kestä jouluja ilman lapsiani
21.12.2018 |
Vaikka järjellä ajatellen en halua olla sellainen, en taida voida mitään asialle...
Kommentit (19)
Lapsista pitää ymmärtää päästää irti, kun ne aikuistuvat. Rajaton vanhempi on huono vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista pitää ymmärtää päästää irti, kun ne aikuistuvat. Rajaton vanhempi on huono vanhempi.
Mä tiedän. Ja silti olen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä joulutohotus menee nyt kohdallasi yli.
Ei valitettavasti liity edes pelkkiin jouluihin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa oppia irrottamaan vähitellen. Muuten se lasten irtiriuhtaisu on kamala. Tapahtuu jossain vaiheessa.
Tiedän mistä puhun. Meillä oli tosi läheiset välit, koska olin yh ja olimme olleet paljon kaksistaan. Teinin kodista irtautuminen oli ihan yhtä helvettiä. Teki kaiken paskan, mitä vaan voi kuvitella.
Apua, kyllä muakin pelottaa luopuminen, mutta ehkä sitä sitten muuttuu tämä kun lapsi irrottautuu vähitellen ja tietää, että se on lapsen omaksi parhaaksi. Silti....
Jouluja en erityisesti mieti, meillä on aina säilytetty muutenkin joustoa jouluissa, ja siihen pyrimme opettamaan lapsetkin, ettei mikään kiveenhakattu protokolla ole yhtä kuin ainoa, oikea joulu. Tärkeintä on, että kaikilla on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista pitää ymmärtää päästää irti, kun ne aikuistuvat. Rajaton vanhempi on huono vanhempi.
Semantiikkaa, mutta tässä tapauksessa rajallinen vanhempi on huono vanhempi. Rajat pidetään lapsuudessa ja nuoruudessa, sen jälkeen on pakko päästää irti. On pakko, ikävä kyllä. Hyvä vanhempi tekee itsensä tarpeettomaksi. Epäkiitollinen tehtävä, tiedetään. Mutta sitten pitää miettiä oman elämän tarkoitusta, ei äitinä, vaan itsenäisenä olentona.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oppia irrottamaan vähitellen. Muuten se lasten irtiriuhtaisu on kamala. Tapahtuu jossain vaiheessa.
Tiedän mistä puhun. Meillä oli tosi läheiset välit, koska olin yh ja olimme olleet paljon kaksistaan. Teinin kodista irtautuminen oli ihan yhtä helvettiä. Teki kaiken paskan, mitä vaan voi kuvitella.
Anna pliis konkreettisia neuvoja. Olen ihan fiksu ihminen enkä ennen ole ymmärtänyt yhtään tällaista käytöstä. Eikä omat vanhempani ole koskaan odottanut eikä vaatinut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka järjellä ajatellen en halua olla sellainen, en taida voida mitään asialle...
Vanha, paljon käytetty ohje: Hanki oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kyllä muakin pelottaa luopuminen, mutta ehkä sitä sitten muuttuu tämä kun lapsi irrottautuu vähitellen ja tietää, että se on lapsen omaksi parhaaksi. Silti....
Jouluja en erityisesti mieti, meillä on aina säilytetty muutenkin joustoa jouluissa, ja siihen pyrimme opettamaan lapsetkin, ettei mikään kiveenhakattu protokolla ole yhtä kuin ainoa, oikea joulu. Tärkeintä on, että kaikilla on hyvä olla.
Tämä on niin tyhmää, kun tiedän tosiaan, että on lapsenkin parhaaksi. Ja kasvatusperiaatteena on aina ollut tukea lapsen itsenäisyyttä ja pärjäämistä. Ja ihanat, järkevät, pärjäävät lapset olen saanutkin. Nyt itsestä on tulossa ruiskuttava roikkuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihenkin kasvaa. Itse ainakin olen monesta asiasta lasten kohdalla ajatellut etukäteen, että en tule kestämään, mutta kun se on tullut kohdalle niin onkin ollut ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, kyllä muakin pelottaa luopuminen, mutta ehkä sitä sitten muuttuu tämä kun lapsi irrottautuu vähitellen ja tietää, että se on lapsen omaksi parhaaksi. Silti....
Jouluja en erityisesti mieti, meillä on aina säilytetty muutenkin joustoa jouluissa, ja siihen pyrimme opettamaan lapsetkin, ettei mikään kiveenhakattu protokolla ole yhtä kuin ainoa, oikea joulu. Tärkeintä on, että kaikilla on hyvä olla.
Tämä on niin tyhmää, kun tiedän tosiaan, että on lapsenkin parhaaksi. Ja kasvatusperiaatteena on aina ollut tukea lapsen itsenäisyyttä ja pärjäämistä. Ja ihanat, järkevät, pärjäävät lapset olen saanutkin. Nyt itsestä on tulossa ruiskuttava roikkuja.
Ap
Minkä ikäiset lapset sulla on? Eiköhän murkkuikä auta molempia osapuolia, sekä vanhempia että lapsia... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että ihminen muuttuu. Nyt viiskymppisenä arvostan ja tarviin eri juttuja kuin vielä kymmenen vuotta sitten. On kivaa kun lapset käy mutta myös ihanaa kun rauha palaa kotiin. Olin aika omistautuva äiti mutta nyt tuntui hyvältä nähdä että lapset pärjää. Aika aikaansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihenkin kasvaa. Itse ainakin olen monesta asiasta lasten kohdalla ajatellut etukäteen, että en tule kestämään, mutta kun se on tullut kohdalle niin onkin ollut ihan normaalia.
Kiitos tästä. Tätä mäkin olen miettinyt, et voikohan näin onnellisesti käydä...
8
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihenkin kasvaa. Itse ainakin olen monesta asiasta lasten kohdalla ajatellut etukäteen, että en tule kestämään, mutta kun se on tullut kohdalle niin onkin ollut ihan normaalia.
Vanhemmuus nimenomaan opetti, että kestän kuin kestänkin ja se kaikki on "normaalia". Irtipäästämisen vaikeus mukaanlukien. Haluatko, että lapsesi ovat onnellisia, vai haluatko, että tuntevat huonoa omatuntoa puolestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, kyllä muakin pelottaa luopuminen, mutta ehkä sitä sitten muuttuu tämä kun lapsi irrottautuu vähitellen ja tietää, että se on lapsen omaksi parhaaksi. Silti....
Jouluja en erityisesti mieti, meillä on aina säilytetty muutenkin joustoa jouluissa, ja siihen pyrimme opettamaan lapsetkin, ettei mikään kiveenhakattu protokolla ole yhtä kuin ainoa, oikea joulu. Tärkeintä on, että kaikilla on hyvä olla.
Tämä on niin tyhmää, kun tiedän tosiaan, että on lapsenkin parhaaksi. Ja kasvatusperiaatteena on aina ollut tukea lapsen itsenäisyyttä ja pärjäämistä. Ja ihanat, järkevät, pärjäävät lapset olen saanutkin. Nyt itsestä on tulossa ruiskuttava roikkuja.
Ap
Minkä ikäiset lapset sulla on? Eiköhän murkkuikä auta molempia osapuolia, sekä vanhempia että lapsia... ;)
15 ja 18. Mulla on käyny päinvastoin. Nythän noista on just tullu ihania.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihenkin kasvaa. Itse ainakin olen monesta asiasta lasten kohdalla ajatellut etukäteen, että en tule kestämään, mutta kun se on tullut kohdalle niin onkin ollut ihan normaalia.
Vanhemmuus nimenomaan opetti, että kestän kuin kestänkin ja se kaikki on "normaalia". Irtipäästämisen vaikeus mukaanlukien. Haluatko, että lapsesi ovat onnellisia, vai haluatko, että tuntevat huonoa omatuntoa puolestasi?
Totta hemmetissä haluan, että ovat onnellisia. Muuten en varmaan edes tiedostaisi omia puutteitani.
Haluan olla hyvä, järkevä vanhempi. Mutta vaikeaa taitaa olla...
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minä taas odotan sitä, että voin sanoa miniälle, että viettäkää ihmeessä joulu vain oman perheen kesken, niin mekin on aina tehty. Eikä tarvitse tulla tapanianakaan kylään, me pärjätään hyvin ilman pakkovierailuja.