Se intiaanien tapa lähteä autiomaahan kuolemaan tulee tänne eutanasian muodossa
Muistan kauhulla lukeneeni lapsena historiankirjoista muinaisista Amerikan kansoista, jotka lähettivät vanhat ja sairaat yksin autiomaahan kuolemaan. (Ensin saatettiin pitää suuret juhlat ja sitten vanhus lähti.)
Luin myös toisista heimoista, jossa taasen oli tapana pudottaa/pudottautua jyrkänteeltä vanhana. Sitten kun ei enää ole tuottava.
Nykyään maailma on menossa sellaiseksi, että vanhus ei enää olekaan arvokas . Nyt jo nuoret ja keski-ikäisenä pelkäävät vanhuuttaan ja ajattelevat, että eivät halua kokea sitä vaan haluavat eutanasian. Aivan kuin nuo heimot aikoinaan. Koen tämän kauheaksi. Miksei ennemmin panostetaan enemmän rahaa hyvään vanhainhoitoon?
Mutta tämä opetti minulle, että ei ole he ja me, vaan olemme kaikki ihmiset samanlaisia. Ja kaikki yhteiskunnat voivat muuttua millaisikso vain on historiassa ollut. (Vaikeaa myös käsittää, että Euroopassa tapahtui sota-aikaan kauheuksia, kun ei oo silloin vielä ollut kokemassa itse.)
Kommentit (14)
On kyllä hieno perinne. Ei varmaan länkkäri pääomineen samaan pysty, mutta jos edes annettaisiin ihmisen kuolla.
Mä voisin tehdä tuon. Ennemmin kuin menisin makaamaan kivuissa ja märissä vaipoissa johonkin laitokseen.
Miksei voitaisi käyttää enemmän yhteiskunnan rahaa kunnolliseen vanhainhoitoon.
Miksi täällä ollaan julmia ja ahneita. Miksi vanhuus on kurjaa monessa laitoksessa. Miksi vanhuksia herätetään klo 4 aamupalalle, jotta rahaa säästyy palkkamenoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin tehdä tuon. Ennemmin kuin menisin makaamaan kivuissa ja märissä vaipoissa johonkin laitokseen.
Surullista, jos yhä useampi alkaa ajatella noin. Kohta ihmiset vähän kuin velvoitetaan tuohon. Ja entä nuorena vammautuneet tai vammaisia syntyneet. Kohta heidänkin oletetaan ymmärtävän häippästä. Seuraavaksi pitkäaikaistyöttömät katsotaan turhaksi menoeräksi. Entä mt-potilaat. Tuottamattomia hekin. Kun tuet tarpeeksi laskevat, niin yhä useampi ajattelee sitä toista vaihtoehtoa.
Kamalaksi menee.
Katsellessani nyt isäni viimeisiä vuosia/kuukausia/viikkoja (toivottavasti vain viikkoja) ja muistellessani edesmenneiden isovanhempieni vastaavia elämänvaiheita en voi muuta kuin toivoa, että ymmärrän joskus 80 - 85 -vuotiaana itse ryömiä jonnekin erämaahan kuolemaan. Ei ole enää ihmisen arvoista elämää, kun ei muista edes kuka on, ei tunnista hahmoja, pelottaa, ahdistaa, sattuu. Ja hoitajat, ne voivat olla ammattitaitoisia, mutta tuohon tarpeeseen heitä on aivan liian vähän.
Eutanasiassa vastuu sälytetään jollekin muulle. Suunniteltu elämän lopettaminen on eri asia. Olisi toki hyvä, jos tähän olisi joku saatavilla oleva hyvä keino: itsemurhapakkaus. Siihen voisi perustellusti saada reseptin - ja 85 vuoden ikä olisi jo ihan riittävä peruste ilman muita perusteita, tai ehkä jo 80 vuoden ikä. Sitten asianomainen voisi sen käyttää kun päättää että nyt on aika. Ja tämän asian ympärille voisi vaikka rakentaa jäähyväisjuhlat.
Nuoret ja keski- ikäiset ei pysty kuvittelamaan olevansa vanhoja. Se on suuri ongelma nyky- ihmisillä, ettei pysty kuvittelemaan itseään toisen ihmisen asemaan. Oma minäkuva on tärkeämpi kuin toiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ja keski- ikäiset ei pysty kuvittelamaan olevansa vanhoja. Se on suuri ongelma nyky- ihmisillä, ettei pysty kuvittelemaan itseään toisen ihmisen asemaan. Oma minäkuva on tärkeämpi kuin toiset ihmiset.
Näin se on.
Olen lukenut jotain tutkimista, missä keski-ikäisenä ajattelevat vanhuksista, ettei niillä ole elämänarvoa. Mutta sitten kun tutkittiin vanhuksia, niin heillä oli paljon enemmän elämänhalua kuin nuoret uskoivat.
Pidän enemmän kristinuskon käsityksestä, jonka mukaan ihan jokaisen ihmisen ihmisarvo on yhtä tärkeä.
Tosiaan voi käydä niin, että ensin tuo koskee vanhuksia ja sitten kohta jokaista vähemmän tai ei ollenkaan tuottavaa ihmistä.
Minulle tulee mieleen, että onko lopputulos se, mihin eräs saksalainen johtaja yritti.
Hänkin poistatti ju"talaisten ohella tuottamattomia.
Jos kirjoitetaan tuottamattomia oloja tarpeeksi, lopputulos on lähes sama, vaikka homma tehtäisiin muka vapaaehtoisesti.
Eutanasian tavallaan soisi ihmiselle, jolla on tuskia, joita ei voi mitenkään helpottaa.
Mutta kriteerit ovat löytyneet tuosta huomattavasti jo niissä maissa, joissa eutanasia jo on. Se vaan ajetaan sisään tuollaisella ajatuksella.
Sipilän hallitus ajaa tätä asiaa. Tuottamattomat yksilöt köyhyysloukkuun, pois kuluttamasta valtion varoja. Työttömät, vanhukset, vammaiset. Tilalle orjatyövoimaa ulkomailta, rikkaiden palvelukseen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään maailma on menossa sellaiseksi, että vanhus ei enää olekaan arvokas . Nyt jo nuoret ja keski-ikäisenä pelkäävät vanhuuttaan ja ajattelevat, että eivät halua kokea sitä vaan haluavat eutanasian. Aivan kuin nuo heimot aikoinaan. Koen tämän kauheaksi. Miksei ennemmin panostetaan enemmän rahaa hyvään vanhainhoitoon?
Ei syynä tuohon eutanasian haluamiseen ole se että vanhus on "arvoton" ihminen. Eutanasiaa halutaan siksi koska ei haluta kokea niitä vanhuuden ongelmia kuten tasapainon merkittävä huonontuminen ja siitä seuraava aiempaa suurempi kaatumisen herkkyys, viettää mahdollisesti monta viikkoa tai kuukausia sairaalan sängyllä maaten. Mahdollinen raajojen toiminnan heikkeneminen ja esim. kävelykyvyn menettäminen, lihasvoimien pysyvä heikentyminen niin heikoksi ettei ihminen itse pysty vaikka kantamaan edes 10kg painavaa esinettä. Käsien vapinat. Sitten päälle vielä mahdolliset fyysiset kivut yms. Ei se päivittäinen kipulääkkeiden syöminenkään kiva juttu. Puhumattakaan useista erilaisista sairaala reissuista ja leikkauksista viimeisten elinvuosien aikana, yksikin menehtynyt omaiseni joutui sairaalaan viimeisen neljän vuoden aikana 6 kertaa ennen kuolemaansa. Ei sairaalan sängyllä tai pyörätuolissa oleminen ole mikään hyvä elämä kuin joillekin poikkeustapauksille.
Sinä et vain ymmärrä sitä että osa ihmisistä todella haluaa elää mahdollisimman itsenäisesti. Sellainen ei ole mitenkään mukavaa elämää, että yksilö (poikkeuksena ehkä läheisriippuvaiset) ei pysty itse tekemään juuri mitään ilman ulkopuolista apua. Parempi elää kokonaisuudessaan se lyhyempi elämä mahdollisimman vähäisellä määrällä kärsimyksiä, kuin pidempi elämä suurella määrällä kärsimyksiä.
Olen ollut sairaalassa 6kk ajan leikkauksien takia. Olen myös ollut onnettomuudessa jonka seurauksena jouduin elämään muutaman viikon ajan yksikätisenä ihmisenä ja sellainen ei todellakaan ole mitään ihmisarvoista tai hyvää elämää. Olen siis saanut jo enemmän kuin tarpeeksi esimakua siitä että miten huonoa elämä voi olla sitten vanhuksena.
Itse kannatan eutanasiaa ja haluan itsekin saada joskus eutanasian sitten kun oma kuntoni romahtaa pysyvästi. Se on ok jos joku muu ei halua eutanasiaa, mutta se ei ole missään tapauksessa oikein että kaikilta eutanasiaa haluavilta kielletään mahdollisuus eutanasiaan joidenkin tyhmien uskontojen tai prolife ajatusmaailmojen takia.
Meidän yhteiskuntaamme on muovannut aika lailla kristinusko ja sen ihmiskäsitys.
Kun uskonto on vähentämässä sijaa ihmisten elämässä, voi tulla uudenlaisia ajattelutapoja.
Niihin on vaikea tottia, mutta ehkä tulevilla polvilla on sitten erilaiset ajatukset.