Pitäisikö erota tai yrittää pysyä yhdessä

Tein tuon päätöksen kolmenkymppisenä, eikä ole kaduttanut. Yksi syy oli, kun ymmärsin että siinä suhteessa tulee aina olemaan taustalla pieni epävarmuus, "ollako vai eikö olla". En pysty antamaan muuta neuvoa kuin että seuraa sydämesi ääntä.

Vaikeinta tässä on se että joka tuutista sanotaan että parisuhde on välillä vaikeaa että mitää vaan tehdä asioita sen eteen mutta kuinka paljon...? Kiitos neuvosta.

Oletko pääsääntöisesti onnellinen vai onneton? Miltä tuntuu ajatus loppuelämän jakamisesta tuon ihmisen kanssa, tuossa suhteessa?

Entä millä tavalla on kamalaa huonoina aikoina?

Itse elin vähän vastaavissa fiiliksissä nuorempana ja ajan myötä jäljellä oli vain paskaa ja siedettäviä hetkiä. Lopulta lähdin vaikka ympäristön mielestä varmaan tein kauhean ja itsekkään tempun miehelle kun eivät tiedä millaista kärsimystä elämä oli. En koskaan palaisi tuohon suhteeseen.

Ne arvot, jotka vaikuttivat parivalintaasi kahdeksan vuotta sitten ovat voineet muuttua. Olet ehkä saanut miehestäsi kaiken sen , mitä olet silloin tarvinnut? Nyt huomaat, että haet parisuhteesta aivan muuta tai jotakin uutta? 

Suhteissa kyllästymiseen ja yksinäisyyden tunteeseen voi johtaa joskus sekin, että joitakin tapoja pitäisi muuttaa ja tehdä töitä sen muutoksen eteen. Miehen tapoja? Sinun tapoja? Teidän yhteisiä tapoja? Toistatte  ehkä jotakin samaa toimintamallia päivistä toisiin? Ehkä et uskalla avata asiaa miehesi kanssa tai et uskalla katsoa totuutta, mikä eniten mättää välillänne? Vai unelmoitko jostakin, johon mies ei vastaa?

Joskus parisuhteissa suurin ongelma on se, ettei ole ongelmaa ja se vain kehitetään väkisin. Moni hyvä ja tasapainoinen suhde on saatu niin pilattua eroon asti. Pienestä tehdään iso ongelma. 

Se, että elämä on onnen lisäksi paljon muutakin on myös parisuhteessakin. Toisaalta voi miettiä, että mieluusti lyhyt ja laadukas suhde kuin pitkä ja tylsä. Kaikkihan riippuu vain siitä, mitä sinä uskallat elämälläsi.