Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko miehellä keski-iän kriisi vai mikä mättää?
19.12.2018 |
Olemme olleet yhdessä reiusti yli kymmenen vuotta ja meillä on kolme tytärtä. Mieheni on 42 vuotias ja jotenkin muuttunut yhä enemmän viimeisten vuosien saatossa. On hyvin äreä, kireä ja viettää illat yksin katsellen puhelinta tai pelaten kuulokkeet korvillaan. Emme keskustele enää juurikaan muusta kuin lapsistamme. Riitaa tulee herkästi ja välit alkaneet olla melkoisen tulehtuneet. Emme käy treffeillä enää ja tuntuu kuin olisin yksin, keskutelut ei johda mihinkään. Viikonloppuisin ja iltaisin mies mieluiten makaa sohvalla katsellen jotain sarjaa yksin tai keittiössä yksin syöden. Mitä tämä on? Voiko olla keski-iän kriisiä? Painoa hänelle on kertynyt reippaasti, mietin myös masennuksen mahdollisuutta. Ahdistaa, että tällaisiksiko parisuhteet ajan saatossa muuttuvat. Mikä neuvoksi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Uskottava se on, ettei miestä enää kiinnosta. Tekisi mieli erota, lasten takia pelottaa, kun ovat niin kiinni isässään. Ahdistaa vain ajatus siitä, että tätäkö tämä on hamaan tappiin.
Ap hei, ei tuossa tilanteessa olla heti eroamassa. Sinun pitää ottaa asia käsittelyyn miehen kanssa - hänhän on selvästi muuttunut, ja muuttuu kyllä takaisinkin jos teette yhdessä töitä asian eteen. Yhteinen keskustelu ei välttämättä riitä, vaan voitte tarvita terapiaa tai muuta yhteistä tietoista suhteen uudelleenrakentamista. Väitän että lähes jokaisessa suhteessa tulee tuollaisia kausia ja ne ovat ns. Kriisejä, ja jokainen kriisi ei todellakaan tarkoita eroa.
Itse hyvin vaikeasta suhteesta eronneena hirvittää miten helpolla jotkut lapsiperheellisetkin ovat lyömässä hanskoja tiskiin. Kun toinen muuttuu vähän etäiseksi ollaan rikkomassa perhe ilman edes kunnollista yritystä ratkoa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Onneksi olen sinkku. Olisi tosi raskasta olla aina innostunut ja muna pystyssä. Jos ei mies toimi se pitää laittaa toimimaan, eikö niin. Tai sitten ero.
Olet varmasti ihan syystäkin sinkku. Onko isäsi samanlainen ja yhtä ääliö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottava se on, ettei miestä enää kiinnosta. Tekisi mieli erota, lasten takia pelottaa, kun ovat niin kiinni isässään. Ahdistaa vain ajatus siitä, että tätäkö tämä on hamaan tappiin.
Ap hei, ei tuossa tilanteessa olla heti eroamassa. Sinun pitää ottaa asia käsittelyyn miehen kanssa - hänhän on selvästi muuttunut, ja muuttuu kyllä takaisinkin jos teette yhdessä töitä asian eteen. Yhteinen keskustelu ei välttämättä riitä, vaan voitte tarvita terapiaa tai muuta yhteistä tietoista suhteen uudelleenrakentamista. Väitän että lähes jokaisessa suhteessa tulee tuollaisia kausia ja ne ovat ns. Kriisejä, ja jokainen kriisi ei todellakaan tarkoita eroa.
Itse hyvin vaikeasta suhteesta eronneena hirvittää miten helpolla jotkut lapsiperheellisetkin ovat lyömässä hanskoja tiskiin. Kun toinen muuttuu vähän etäiseksi ollaan rikkomassa perhe ilman edes kunnollista yritystä ratkoa tilannetta.
Terapiat ovat hanurista. Juttelulla ei kaikkea paranneta, ei varsinkaan jonkun vieraan ihmisen kanssa juttelemalla. Lääkäriin vain ja kokeisiin, ei siinä enempää vaadita. Ap:lla on yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottava se on, ettei miestä enää kiinnosta. Tekisi mieli erota, lasten takia pelottaa, kun ovat niin kiinni isässään. Ahdistaa vain ajatus siitä, että tätäkö tämä on hamaan tappiin.
Ap hei, ei tuossa tilanteessa olla heti eroamassa. Sinun pitää ottaa asia käsittelyyn miehen kanssa - hänhän on selvästi muuttunut, ja muuttuu kyllä takaisinkin jos teette yhdessä töitä asian eteen. Yhteinen keskustelu ei välttämättä riitä, vaan voitte tarvita terapiaa tai muuta yhteistä tietoista suhteen uudelleenrakentamista. Väitän että lähes jokaisessa suhteessa tulee tuollaisia kausia ja ne ovat ns. Kriisejä, ja jokainen kriisi ei todellakaan tarkoita eroa.
Itse hyvin vaikeasta suhteesta eronneena hirvittää miten helpolla jotkut lapsiperheellisetkin ovat lyömässä hanskoja tiskiin. Kun toinen muuttuu vähän etäiseksi ollaan rikkomassa perhe ilman edes kunnollista yritystä ratkoa tilannetta.
Terapiat ovat hanurista. Juttelulla ei kaikkea paranneta, ei varsinkaan jonkun vieraan ihmisen kanssa juttelemalla. Lääkäriin vain ja kokeisiin, ei siinä enempää vaadita. Ap:lla on yksi elämä.
Terapiassa kyllä jutellaan vieraan ihmisen avustuksella oman kumppanin kanssa. Silloin on vaikeampi vetäytyä tai esim huutaa ja murjottaa sekä saadaan ideoita miten lähentyä uudestaan. Jos tykkää rikkoa perheen mieluummin niin ei toki kannata yrittää.
Mun miesystävä muuttu kun oli hommannut ittensä ulosottoon.
Tiedän ton tunteen. Ihan sieltä ja syvältä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies samanlainen. Lisäksi on jo laihduttanut 10 kiloa. Ja sanoi jo 2 vuotta sitten haluavansa erota. No, tämä on lopun alkua. Olen jo täysin varautunut, että mies häippäsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä vieritetään parisuhteen huono tila AINA naisen syyksi ? Ihan jokaikisessä aloituksessa, missä mies on jäänyt kiinni pettämisestä tai on muuttunut mieleltään, on vika automaattisesti naisen? Kyllä se kuule on niin, että se parisuhteen hoito kuuluu molemmille osapuolille. Kyllä niitä naisia osataan syyllistää, että ovat haluttomia tai väsyneitä, mutta sen verran ei mies voi peiliin katsoa, että onko syy hänen toiminnassaan. Valitettavan usein koti ja lapset jäävät kokonaan sen naisen harteille ja sitten kiukutellaan kuin keskenkasvuiset kakarat, kun se vaimo ei jaksakaan yhtä lisähoidettavaa. Kuinka moni näistä pettäjämiehistä esimerkiksi ihan oikeasti on ollut arjen apuna ja vaimon tukena. Tuskin kovin moni.
Lisähoidettavaa?
Ehhehee. Jos nyt vaikka aloittaa sillä että menee sen miehen kanssa sinne sohvalle, kainaloon ja ottaa ne kuulokkeet pois ja halaa ja kertoo että olen huomiseksi järkännyt meille treffit. Ja kertoo että on ikävä ja toinen on rakas.Järkkää yhteistä harrastusta tai yllätä muuten.. Ihan voi aloittaa sillä että menee viereen ja lähelle ja kertoo että rakastaa.
Ei möllöttäjälle tee mieli sanoa mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs sää sitten teet?
Jaa, no aloittaja mitä ilmeisimmin hoitaa esimerkiksi lapset ja kodin sillä välin, kun mies möllöttää telkkarin ääressä.
Jännä, miten monen mielestä miehen on ihan ok eristäytyä perheestä ja viettää vapaa-aikansa kuulokkeet korvilla. Tarvitsee kuulemma vieläpä lisääkin omaa aikaa! Missäs välissä aloittajalla sitten on omaa aikaa? Milloin lapset saavat olla isän kanssa?
Nähtävästi kaikki todellakin on naisen vastuulla. Eka pitää huolehtia kolmesta lapsesta ja kotitöistä ja sen jälkeen vielä jaksaa paapoa telkkarin edessä lojuvaa miestä. Missä kohtaa alkaa miehen vastuu? Ei ilmeisesti missään.
Mä olen nainen ja kyllä tunnistan itsessäni halun vetäytyä perhearjesta vaikka sitten möllötykseen. Möllötyshän on pakokeino silloin kun pitää olla fyysisesti läsnä. Eli ehkäpä ap: n mies on liikaa kotona tai ovat liikaa yhdessä perheenä? Mies vois tarvita omaa aikaa. Ja huom! Miehen oma aika ei oo välttämättä pois naisen omasta ajasta jos kumpikin pärjää itsenäisesti lasten kanssa. Toisen ollessa lasten kanssa toinen saisi sit levätä.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi olen sinkku. Olisi tosi raskasta olla aina innostunut ja muna pystyssä. Jos ei mies toimi se pitää laittaa toimimaan, eikö niin. Tai sitten ero.