Pelottaa että tämä on viimeinen yhteinen sukujoulumme

:( ❤ kuinka vanhoja Isovanhempasi ovat?

Kaikki yli 80-vuotiaita. Kuolema on tietysti maailman luonnollisin asia, mutta eihän kukaan haluaisi läheisistään luopua. Itse olen 16. Ensimmäinen joulu ilman toista mummoa tuntui myös ihan hirveältä. :(

Ap

Tämän kun olisi muistanut itsekin teininä. Ei ne lahjat, vaan se yhdessäolo. Nytpä on liian myöhäistä.

Sellaista se on, se eksistentiaalinen tuska.

Nuo läheisten poistumisen tuntuu tapahtuvan aalloittain. Viitisen vuotta sitten olin kuusissa hautajaisissa vuoden sisään, nyt on taas ollut onneksi hiljaisempaa.

Ei olis pitäny lukea tätä koulussa..😭 Ap otan osaa. Toivottavasti molemmat ukit paranee. <3

16-vuotias joka välittää ja arvostaa sukunsa vanhuksista  ja yhdessäolosta on kyllä harvinainen helmi. Pidä toi!

M

Meidän viimeinen sukujoulumme oli 2011.

Tiesin, että se mummon, 98, viimeinen joulu.

Muistan kun jouluaattoiltana menin salaa ulos tupakalle ja itkin.

Kyllä he kokoontuvat yhdessä vieläkin.

Mutta mikään ei enää ole samoin kuin silloin, kun mummo ja ukki elivät.

" Kerran loppuu joulun satu saa.

Suru säveliä sumentaapi.

Kerran silmän täyttää kyyneleet,

virtaa vuolahina tuskan veet.

Siks' oi tähtisilmät, loistakaa."

Jos ukki kuitenkin on joulun sairaalassa niin ei muuta kuin tonttulakit päähän ja viemään joulutervehdystä sinne sairaalaan. Piristää myös hlökuntaa ja muita potilaita.

Minä vietän joulun yksin. Äitini kuoli muutama vuosi sitten äkillisesti ja isäni vähän aikaa sitten syöpään. Vaimoni jätti sydänleikkaukseni jälkeen minut runsas vuosi sitten ja lähimmät sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä.Eikä isovanhempia ole ollut enään vuosiin elossa. Kyllä hieman vetää mielen matalaksi olla aina yksin omassa kodissa josta on tullut koirankoppi.

T: Mies 38v.

Tuo on luonnollista kuitenkin, kun vanhat poistuvat joukosta.

Kamalaa on se, että elävät ihmiset alkavat yhtäkkiä vihata toisiaan liikaa eivätkä mahdu enää samaan joulunviettopaikkaan. Se suru on aika suuri viattomillekin kuten lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Minä vietän joulun yksin. Äitini kuoli muutama vuosi sitten äkillisesti ja isäni vähän aikaa sitten syöpään. Vaimoni jätti sydänleikkaukseni jälkeen minut runsas vuosi sitten ja lähimmät sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä.Eikä isovanhempia ole ollut enään vuosiin elossa. Kyllä hieman vetää mielen matalaksi olla aina yksin omassa kodissa josta on tullut koirankoppi.

T: Mies 38v.

Älä sure sitä että olet yksin.

Iloitse siitä että olet, kaikista koettelemuksista huolimatta.

Kinkku ja laatikot maistuvat hyvältä vaikka söisi yksinkin kynttilän valossa (kuten itsekin syön jouluaterian).

Kiitos ystävällisistä kommenteista. Mummo sanoi itse viimeisenä jouluna toiselle mummolle, että tämä taitaa nyt olla hänen viimeinen joulunsa. Olivat läheisiä ja todella hyviä ystäviä keskenään. Keväällä mummo sitten kuoli aivoverenvuotoon. Otan osaa, 9. Voimia sinne. Samoin myös sinulle, 7. <3 8, varmasti vierailemme ukin luona sairaalassa jos hän viettää joulun siellä. Mukavinta tietysti kaikille olisi, että voitaisiin yhdessä viettää joulua miellyttävämmässä ympäristössä, sairaalassa kun ei niin sitä juhlatunnelmaa ole. Haluan sanoa kaikille nuorille ja muille joiden sukulaiset ovat vielä elossa, nauttikaa heidän seurastaan ja arvostakaa yhteistä aikaa. Ne hetket jäävät paljon paremmin mieleen kuin yksikään lahja.

Ap

Olen pahoillani. Tuli niin surullinen olo puolestasi. :( Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. Meillä meni viime joulu samoissa merkeissä. Tämä on ensimmäinen joulu ilman ketään isovanhempaani. Minulle joulu on aina ollut sukujuhla ja yhdessäoloa perheen ja suvun kanssa. Tuntuu vaikealta löytää joulun iloa. Ikävä korostuu näin juhlapyhinä.

Itse saan lohtua siitä, että teemme samat joulujutut aattona, mutta pienemmällä porukalla. Ei se samalta tunnu, mutta minulle on tärkeää pitää perinteistä kiinni.

Toivottavasti voitte mennä katsomaan sairaalaan ukkeja ja viedä iloa heidän luokseen. Yrittäkää tehdä tuttuja jouluperinteitänne kaikesta huolimatta.

Toivottavasti teidän sukujoulut jatkuvat vaikka joku ei olisikaan enää olemassa ensi jouluna.

Paha oli se eka äitienpäivä mummun kuoleman jälkeen mutta kokoonnuttiin kuitenkin kaikki papan luokse kakkukahveille. Ja tietysti käytiin haudalla. Hänelle oli aina ollut tärkeää että suku kokoontuu yhteen niin se perinne jäi kyllä elämään mummun kuoleman jälkeenkin.

Toinen ukki on onneksi kotona ja pystyy asumaan yksin, tulee jouluksi meille ja mummo tulee myös. Tämä mummon puoliso eli toinen ukkimme on siis sairaalassa. Sekava sepustus. Minulle on myös tärkeää pitää perinteistä kiinni ja samalla kaavalla varmaan mennään kuin yleensäkin, tosin illalla käydään mummon haudalla. Toivotaan että ajan myötä helpottaa. Tsemppiä sinullekin, 13. <3

Voi miten tuli mieleen omat lapsuuden joulut. Vaikka ne lahjat olivatkin tosi tärkeitä, niin silti se tunnelma oli parasta. Mummu ja pappa elossa...  Onneksi sain pitää heidät yli kaksikymppisiksi kaikki ( eka pappani kyllä kuoli kun oli 9 v ) . Tosin viimeisinä vuosian mummu oli jo huonossa kunnossa eikä kotona.  Voimia ja hyvää joulua! 

Kiitos tästä aloituksesta!

Tuli niin lämmin ja hyvä olo, tätähän se joulu on parhaimmillaan= koko suku yhdessä. Kunpa olisin itsekin 16v osannut sitä vielä enemmän arvostaa.

Ennen kuin huomasinkaan on mun äidistä tullut maailman paras mummu. Kunpa nämä yhteiset joulut pysyisivät ikuisesti. ❤️

15 siis ap

<3

Ukki on tänään päässyt sairaalasta kotiin. Toivottavasti tauti ei pahene kotona ollessa ja ukki jaksaa jouluna käydä. <3 Tärkeintä tietysti että on paranemaan päin.

Ap