Parhaat fyysiset eväät pojalle? Mikä liikuntaharrastus?

Punttien nostelu.

Paini on kaikista paras pohja.

Painista voi siirtyä sitten vaikka brasialaiseen jujutsuun, judoon tai vapaaotteluun.

Nyrkkeily.

Siihen sisältyy kaikki, voimaharjotus, lenkkeily, voimistelu ja tietenkin poika oppii itsensäsuojelun.

Suunnistus, yleisurheilu, joku hiihto-/lumilautakurssi lähirinteessä (jos on). Uinti on tosi hyvä harrastus mutta teineille ei ole muuta kuin kilparyhmiä yleensä eikä niissä pärjää jos on vasta-alkaja.

Katsele lähiseudun tarjontaa läpi ja soittele seuroihin, olisiko niillä sopivia ryhmiä.

Joku sellainen, mistä poika itse on kiinnostunut. Muuten se loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanut.

Kestävyysjuoksu. Helppoa, halpaa ja hauskaa. Opettaa paljon itsekuria samalla ja tulee hyvä olo.

Purhehdus, mikroautoilu tai hevospoolo?

Katsopa löytyykö teidän seudulta crossfit-salia! Ainakin täällä meillä niillä on omat ryhmät teineille.

Itämaiset kamppailulajit. Monipuolista treeniä, jossa ei ole joukkuepelien ahdistavaa pakkososiaalisuutta. Sitten jos haluaa ulkona treenata, niin hiihto talvella. Suunnistuksesta ovat meidän älykkäät pojat tykänneet, mutta vaatii rinnalleen jotain muuta, jos adonikseksi aikoo.

Teini-iässä painin aloittaminen vaatii kovaa luontoa, kun aloittelijaa heitellään kuin leppäkeihästä. Lenkkeily ja salityöskentely, siinä varsin mainio valinta, samoin crossfit. Miksi muuten täytyy mainita lapsen olevan älykäs ja rauhallinen, eivätkö sellaiset harrasta yleensä liikuntaa? Useimmiten asia on juuri päinvastoin, liikunta parantaa älyllistä suoriutumista ja opettaa itsekuria, mitä yöt läpeensä Fortniten pelaaminen ei juuri tee.

Vierailija kirjoitti:

Teiniiän alussa oleva poika tarvitsisi liikuntaharrastuksen, jossa nenä kiinni kirjoissa ja peleissä viihtynyt älykäs, rauhallisen luonteen omaava, introvertti ja hoikka poika säilyisi terveenä, eikä tulisi runnotuksi sairaalakuntoon. Ehdotuksia?

Aiemmin mainittu BJJ eli brasialainen jujutsu:

- Laji on vähän kuin pelaisi shakkia ihmisvartalolla

- Kunto ja lihakset kasvavat reenatessa, mutta kaikista tärkein lihas lajissa on aivot

- BJJ:ssä oppii arvoja kuten kunnioitus ja reiluus, opetus on kuitenkin paljon vähemmän jäykkää ja formaalia kuin itämaisissa budolajeissa

Moni akateemisen taustan omaava harrastaa BJJ:tä.

Jos haluaa saada "hyvän miehisen kropan", niin juoksu, uinti ja muut kestävyyslajit kannattaa unohtaa. Paini, nyrkkeily, BJJ ja crossfit ovat olleet hyviä ehdotuksia, koska niissä saa monipuolista treeniä ja ne lihaksetkin alkavat kasvaa. Tärkeintä kuitenkin on se, että poika itse innostuisi jostakin ja jaksaisi harrastaa pitkään.

En kyllä laittaisi omaa lasta nyrkkeilemään. Ihan vaan harrastustasollakin riskinä on aivovauriot.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä laittaisi omaa lasta nyrkkeilemään. Ihan vaan harrastustasollakin riskinä on aivovauriot.

Aivovauriota tulee aina kun pää tärähtää tarpeeksi lujaa.

Eniten tätä tapahtuu ammattilaistasolla nyrkkeilyssä ja amerikkalaisessa jalkapallossa, mutta eivät jääkiekko taklauksineen tai jalkapallo pääpuskuineen nekään harmittomia ole.

Ei sillä että nyrkkeilyssä oltaisiin heti ensimmäisenä päivänä lyömässä naamaan. Päinvastoin, siitä lähdetään liikkeelle että aloittelijoita ei päähän lyödä edes leikillään.

Pesäpallossa tulee miehille leveät hartiat ja hoikka vartalo. Treenataan paljon juoksua, mutta myös voimaakin kun tarvitaan heittoon ja pallon iskemiseen mailalla.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä uinti?

Uinti ei ole kesälaji, koska hallit ovat silloin kiinni. Harvoissa maauimaloissa on riittävät kuntouintiradat tai ylipäätänsä tilaa kun polskijoita on tungokseksi asti.

Vähän kyllä arveluttaa se, että liikunta ei ole tähän asti kiinnostanut. Ymmärrän, että miehinen olemus houkuttaa vastakkaista tai samaa tai muuta sukupuolta, joten ehkä se siitä. Aluksi pitää vain hyväksyä se, että salilla rauta on raskasta ja jos nostaa vähemmän kuin feminiiniset henkilöt, ei saliharrastuksella kannata liiemmälti kehuskella.

Jos ajatellaan puhtaasti ulkonäön ja siitä tulevan itseluottamuksen kannalta, niin eipä ole kehonrakennuksen voittanutta. Suurin haaste on saada aloittelija aloittamaan pienistä painoista ja olla uskomatta opetuksia, joiden mukaan pitää käyttää "isoja massaliikkeitä", jotka höyläävät välilevyt lunastuskuntoon. Tätä virhettä on tosi vaikeaa välttää nuorena.

Toki jos on hyvät geenit ja luonnostaan nopea aineenvaihdunta, niin voi saada tyttöjen silmissä komean vartalon ihan vain puuhastelemalla muissa urheilulajeissa, mutta vartaloon jää useita epätasapainoisuuksia ja heikkouksia, mitä bodatessa ei jää. Kehonrakennus on myös tehokkain itsepuolustuslaji sellaisissa tilanteissa, missä temput eivät oikein onnistu eli esim.ahtaissa tiloissa tai terveystilanteen ollessa huonontunut. 

Puhtaan atleettisuuden kannalta taitovoimistelu näyttää olevan hyvä pohja ja joskus on sanottu, että seiväshyppääjät lahjakkaimpia kaikista eli pystyvät upeisiin suorituksiin kaikilla liikunnan osa-alueilla, mutta tässähän itse laji on varmaan usein enemmänkin seuraus kuin syy eli kaksimetrisestä ei tule voimistelijaa eikä hyvästä voimistelijasta lentopalloilijaa jne. 

Sitten tässä ketjussa on hehkutettu noita hittilajeja ja yhdistetty niihin sellaisia ominaisuuksia, jotka saadaan kotikasvatuksesta; käsilukkoja opettelemalla ei opi kunnioitusta sen enempää kuin missään muussakaan urheilulajissa, jossa vetäjällä menee hissi ylös asti. Lukuiset pahoinpitelytuomioita keränneet tai haudassa nuorena pötköttävät kamppailulajien ekspertit ovat todiste siitä, että urheilulajeista saa kyllä itseluottamusta aina, mutta mikään urheilulaji ei tee mukavasta ihmisestä kiusaajaa tai päinvastoin, vaan se tulee ihan muualta. 

Monet koulukiusatut tai kiusaajapojat tai muuten epävarmat toivovat kamppailulajien olevan nopea oikotie itseluottamukseen, sillä kamppailulajit vetoavat lapsuuden aikaisiin primaalireaktioihin ja evoluutiomenneisyyteen, jossa komeampi, sosiaalisempi ja lahjakkaampi kilpailija voitiin pudottaa pelistä pamauttamalla nuijalla päähän. On ihan luonnollista, että epävarmuutta kokiessa väkivaltafantasiat alkavat pöristä nuoressa päässä, mutta elämänkokemuksen ja kehittymisen myötä tuo taipumus koko ajan vähenee ja identieetin lihasäkkimäisyys hälvenee. Osa aikuisista miehistäkin on vielä keski-ikäisenä lihasäkkiasteella eli "kuka voi tappaa kenet tappelussa?" koska heillä ammatillinen, emotionaalinen yms. kehitys on jäänyt alhaiselle asteelle ja lohtua saadaan fantasioista, joissa toinen alistetaan kuristusotteella. On tärkeää ettei varsinkaan pienikokoisen pojan lihasäkki-identiteettiä tueta liikaa, sillä hänen koko elämältään putoaa pohja siinä vaiheessa, kun joku luontaisesti isompi ja liikunnallisesti lahjakkaampi voittaa hänet tällaisessa leikissä.

Kamppailulajeissa on valitettavasti tämä lihasäkkielementti aina läsnä ja muutenkin joutuu antamaan vartalonsa toisen ihmisen käyttöön sen sijaan, että päättäisi itse minne se menee. 

Sen sijaan tanssissa taas pääsee kosketuksiin sen sukupuolen kanssa, jonka kanssa kuuluukin olla kosketuksissa ja saa sellaisia taitoja, joita voi käyttää tosielämässä joka päivä ilman minkäänlaisia ikäviä seurauksia. Tanssi on myös motorisesti paljon haastavampaa kuin useat muut lajit, mutta ei samalla kuitenkaan möyhennä kehoa rikki eikä mörssäri kaadu päälle kohtalokkain seurauksin. 

Ei kannata uskoa markkinoijien hehkutuksia eikä kokonaan edes minun juttujani ilman omaa pohdintaa, mutta tässä on vähän tasapainoa YouTuben äijävideoiden tarjoamalle maailmankuvalle. 

Kuntosali, kamppailulajit, Crossfit