Onko ok erota?

Burnout, masennus? Rankkaa olla töissä, hoitaa lapsia ja vielä ahertaa talon parissa. Ei voi rakastaa jos ei ole elämässään onnellinen. Fiksu ihminen tietysti ymmärtäisi omia tunteitaan ja hakisi apua. Käytännössä se ei vaan aina mene niin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että olette joskus rakastaneet toisianne. Mikä on muuttunut kun näin ei enää ole. Harvoin ihmiset ihan vaan muuttuu ilkeiksi ilman mitään syytä.

Arvatenkin et ole osannut pitää turpaasi kiinni?

Olet tuputtanut tauotta mielipiteitäsi ääneen ?

Onko teillä mitään mahdollisuutta keskustella joskus kunnolla, niin, että kävisitte läpi, mihin olette pettyneitä ja mitä kaipaatte. Vaikka sitten jonkun neuvojan luona?

Jos keskustelu on mahdotonta, on varmaan viisainta erota, kuten tunnut tietävän. Mutta ehkä sittenkin kannattaa ensin käydä läpi, olisivatko molemmat halukkaita yrittämään muuta, villejäkin muutoksia elämään niin, että arki alkaisi olla aivan uudenlainen.

Voimia joka tapauksessa. Älä välitä ketjuun väistämättä tulevista katkerista nälvijöistä.

Talonrakentaminen on yksi iso asia, joka ”edesauttaa” eroja. Ette tosiaan ole ainoa pari, joka talonvalmistumisen jälkeen on tuossa tilanteessa. Pari vuotta mennyt työn, perheen ja talon kanssa. Sitten tulee aika, ettei vaan enää jaksa. Ottakaa rauhallisesti ja keskustelkaa. Aika sitten näyttää, että jatkatteko yhdessä vai onko ero.

Ymmärrän sinua ja tein sen virheen, että erosin. Ero sekoitti meidän molempien elämän totaalisesti, joten suosittelen oman kokemukseni vuoksi perisuhdeterapiaa. Sinne kannattaa mennä yksin ja avata asiaa ennen kuin puhut miehellesi mitään.  Parisuhdeterapiassa (josta hyvin moni virheellisesti kuvittelee, että molempien pitää olla siellä) on hyvä saada yksin puhaltaa pahimmat myrkyt pois mielestä, saada tilanne edes itselleen avattua ja kun on mieli analyyttisempi, vahvempi pystyy avaamaan asiaa puolisollekin.

Älä kuuntele ketään lähelläsi olevaa ihmistä, jotka liikaa puuttuvat asioihisi tai asioihinne. Ne neuvot ovat yleensä huonoja. Puolueeton terapeutti katselee ja kyselee asiaa teidän molempien kannalta.

Jos päätöksesi on erota, niin tee se todellakin sitten kun olet siihen päätöksen täysin valmis. Turha kuormittaa itseäsi ja teidän muuta perhettä liian äkkinäisillä ratkaisuilla.

Voimia eteenpäin. Sinun ei tarvitse sietää miehesi käytöstä, mutta tuossa tilanteessa kun kaikki on teillä niin tulehtunutta on ulkopuolinen osaava apu parasta.

Vieläkö sä haluaisit läheisyyttä tollasen miehen kanssa?! Tuskin!

Vierailija kirjoitti:

Vasta valmistunut ok-talo. Lapset. Kaikki taistelua ja kunnioitus ja läheisyys puuttuu puolin ja toisin, tilalla miehen puolelta miltei halveksunta minua ja kaikkea edustamaani kohtaan (lapsuudenperheeni jne). Ihastun kohta keneen tahansa vastaantulijaan kun mies ei huomioi, ei pidä lähellä, ei kosketa, ei sano ystävällistä sanaa. Olen yrittänyt kaikkea. Antaa tilaa, ymmärtää, mennä itse lähelle. Mikään ei toimi. Olen nähnyt hänen flirttailevan muille (seurassani) ja tiedän että hän osaa vielä olla mukavakin. Mutta ei minulle. En edes pahastunut tuosta, koska toivoisin että hänkin voisi olla onnellinen, ja sevästikään minä en ole se kenen kanssa se on mahdollista. Haluaisin vaan erota. Vaikka se tuntuu vaikealta. Mutta kohta pahemmalta tuntuu jäädä. Vertaistukea kai kaipaan.

Miksi lähditte rakentamaan taloa jos suhde oli entuudestaan huono? 

Me ei rakennetttu taloa, mutta ostettiin. Suhde meni huonoksi. Miehellä ei mitään mielenkiintoa parisuhteeseen. Asiasta ei saanut edes puhua. Kärvistelin, kunnes rakastuin toiseen mieheen. Välitön ero ja helpotus. Elämä on nyt ihanampaa ja helpompaa kuin koskaan. Exäni oli hankala ihminen.

Meillä oli sama. Käytiin terapiassa, mutta kaikki miehen ilkeät sanat, halveksunta ei unohtunut.

Ero tuli.

Ero voisi olla hyvä ratkaisu.

Luuletko, että asiat paranee? Jos et, ero on helpotus. Ei silti helppo tie.