Olenko ainoa vanhempi jonka mielestä kaikkea ei tarvitse jakaa eikä aina pidä leikkiä muiden kanssa?

Minusta jokaisella on oikeus edes pariin omaan tärkeään tavaraan ja omaan puuhaan. Meillä tytöt 7v ja 4v. Tytöt tietävät että muutama tavara saa olla "oma." Sitä ei saa käyttää valtapeliin eikä kiusata toista. Vanhemmalle tytölle ne ovat hänen paremmat taideliitunsa, koska pienempi katkoo niitä kun pitelee liian lujaa. Pienelle on omat liitunsa, ja olemme selittäneet että saa lainata siskon luvalla kunhan muistaa pidellä varovasti ettei katko. Vanhempi on ollut tosi kärsivällinen ja kypsä, mutta itku pääsee kun liidut, joista on itse huolehtinut tosi hienosti, menevät poikki. Pienemmällä on sitten esim. värityskirja, jota ei saa sisko sitten värittää kun haluaisi värittää kaikki ne kuvat itse.

Ihan hyvin tämä menee kun painottaa että on kiva ja hyvä jakaa mutta kaikilla saa olla vähän jotain omaa, ja ilkeyttään ei saa kieltää. Jossain vaiheessa oli tahallista lällättelyä, ettet sinä saakkaan leikkiä tällä.. mutta siitä puhuttiin, ja hyvin ovat ymmärtäneet. Tytöt leikkivät sovussa, on yhteiset petsit, ponit ja nukkekoti.

Mutta tosiaan omaan rauhalliseen puuhaan/aikaan pitää myös mielestäni olla oikeus. Jos pienempi askartelee, hän ei tykkää että isompi menee neuvomaan vaikka tarkoitus olisi hyvä. Silloin pitää antaa tehdä itse. Jos isompi haluaa auttaa, pyydän että kysyy pieneltä saanko auttaa/haluaisitko apua? Pienempi saa lukea isomman kirjoja kunhan niitä ei runnota jne. Joskus meidän isommalla on menossa kaverin kanssa jotkut yhteiset fantasialeikit joissa on mielestäni aika nokkela meno, ja tarina jatkuu joka päivä siitä mihin jäi ja pienempi ei tajua ja pysy mukana ja riehuu. Isompi itki minulle yksi ilta että haluaisi leikkiä kaverin kanssa ihan kahdestaan mutta ei halua olla ilkeä pikkusiskolle.. olen koittanut keksiä tekemistä pienemmälle sillä välin. Mutta esim. lautapeleissä ja leffaa katsoessa pitää ottaa mukaan. Pienempi saa pelata 3DS konsolilla 15 minuuttia päivässä, ja hänen pelaamaansa peliin mahtuu vain yksi tallennus. Joten isosisko ei sitä peliä saa pelata ilman pikkusiskoa. Siskon kanssa pelaa usein kun tämä pyytää.

Muistan itse, että tarvitsin lapsena omaa aikaa, tilaa, ja edes jotain omaa. Äiti aina päästi kaikki lapset meille leikkimään kysymättä minulta, kun olisin halunnut vaikka lukea tai maalata rauhassa. Aina oli pakko leikkiä ja olla mukava. Minulla ei ollut yhtäkään omaa juttua tai projektia. Käytin kerran kauan johonkin hienoon kylttiin omaan oveeni, ja äiti tulee ovesta että "Maija tuli leikkimään, voitte tehdä kyltin yhdessä." ja siihen tuli naapuri glitterliimaa läträämään. Osasin jakaa ja leikkiä yhdessä, mutta halusin joskus vain olla omillani. Veljet saivat rikkoa kaikki Barbiet ja kadottaa niiden vaatteet. Äiti ei torunut kun "pitää osata jakaa."

Mites muilla? Onko lapsilla jotain omia juttuja? Saako esim. toisen huoneeseen mennä ilman lupaa?