Erilaiset unelmat asuinpaikasta: maalle vai kaupunkiin? KOKEMUKSIA JA NÄKEMYKSIÄ KAIVATAAN!
Olemme aviomieheni kanssa hyvin erilaisista lähtökohdistalähtöisin. Minä olen aito kaupunkilaistyttö, mieheni maajussin poika ja maalla elänyt koko lapsuutensa ja suurimman osan aikuisuuttakin.
Minun suurin unelmani olisi kerrostaloasunto jugentalossa Helsingis Kaivopuistossa. Mieheni taas haaveilee isosta komeatsa omakotitalosta maaseutumaisemassa ympäristössä, omaa peltoakin pitäisi olla. Miehelleni kerrostaloasuminen edustaa painajasimaista vaihtoehtoa, minä taas vierastan omakotiasumista ja siihen liittyviä huolia.
Näiden unelmien ristisaatossa koitamme nyt tehdä asumisratkaisuja. Tällä hetkellä asumme isossa kaupungissa, rivitaloasunnossa rauhallisella pientaloalueella - kompromissi, mihin kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Olemme molemmat aika joustavia, mutta jotenkin pelottaa että tästä asumisasiasta vielä muodostuu melkoinen ongelma, erityisesti jos meitä siunataan jälkikasvulla, niinkuin kovasti toivomme. Itse olen luopunut siitä mahdollisuudesta että asuisimme oikeatsi kaupungissa kerrostalossa, koska tiedän sen olevani miehelleni niin kova paikka. Ja maalle muuttamista olen alkanut harkita mahdollisena vaihtoehtona, ehkä...
Olisi kiva kuulla kokemuksianne vastaavista tilanteista. Ja myös kaupunkilaisten kokemuksista maalle muuttamisesta. Mitä hyvää, mitä huonoa? Oletko tyytyväinen ratkaisuusi vai tekisitkö toisin jos nyt valitsisit uudelleen?
Kommentit (23)
En lähde kaupungin keskustasta en sitten millään
Itse osaisin asua yhtälailla maalla kuin kaupungissa, kunhan on kunnolla jompikumpi ja puitteet on kunnossa. Kaupungissa mukavaa on autottomuus, vaihtoehdot kaikessa, saa olla rauhassa eikä kytättävänä, ja helppo tilata kauppatavarat (vaihtoehtoja tässäkin). Maalla luonnon läheisyys ja tila on ihanaa, vaikka en juurikaan välitä pihatöistä ja projekteista, mutta niistä voi tehdä vain pakolliset jollei halua perustaa puutarhaa. Maalla täytyy vaan yleensä olla oma auto jotta saa kaiken tarpeellisen kaupasta, ja työ järjestetty tietenkin järkevästi. Sinänsä se luonnonrauha ja esim hiihtomahdollisuudet kyllä kompensoi maaseudun rajoituksia mukavasti. Mutta riippuu ihmisestä ja siitä, mitä kaipaa.
Olen maalta kotoisin, asunut jonkin aikaa pienessä taajamassakin ja reilu vuosi sitten muutimme kaupunkiin miehen työn perässä. Tuossa lueskelin vastauksianne, enkä voinut kuin ihmetellä.
Tiedän kyllä, että maaseudulla ollaan sisäänpäin kääntyneitä ja piireihin pääseminen vaatii aikaa ja yrittämistä, mutta miten kaupungissa saa ystäviä? En ymmärrä. Niinkuin joku aikaisemmin kirjoitti, kaupungissa on heti monta naapuria, joille riittää varsin mainiosti se, että tervehditään, sen enempää ei ole toivottavaa osoittaa kiinnostusta. No lähdepä sitten jollekin kurssille, ei kaupunkilaiset sieltä ole ystäviä etsimässä varsinkaan mistään " maalaistollosta" . Eikä paljon kiinnosta lähteä mihinkään vauvakahvilaan tutustumaan nuoriin kaupunkilaisäiteihin, jotka ainakin täällä päin kulkevat merkkivaatteissaan täydessä tällingissä (missähän välissä he ehtivät itsensä laittamaan?) ja ovat jo hankkineet sen verran laajan tuttavapiirin, etteivät tosissaan jaksa kiinnostua jostain landelaisesta. Täällä on TODELLAKIN vaikeaa päästä piireihin, saati sitten saada todellisia ystäviä.
Maaseudulla on aina niitä pieniin piireihin kyllästyneitä, jotka haluavat tutustua uusiin ihmisiin, pienemmässä porukassa on oikeasti helpompi tutustua ja hankkia ystäviä.
Ja sitten aikanaan kun se vanhuus koittaa, eipä maaseudulla vanhukset loju kuolleina kotonaan kuukausia, maalla naapurit oikeasti seuraavat toisiaan, eikä todellakaan mitenkään pahantahtoisesti, vaan juuri siksi, että apu olisi lähellä silloin kun sitä tarvitaan.
Ja maaseudulla on halvempaa asuminen ja eläminen, verratkaapa Suomea kierrellessänne kauppojen hintoja, jo pääkaupunkiseudulta Hämeenlinnan seudulle siirryttäessä esim. Citymarkettien ja Prismojen hinnat putoavat huomattavasti.