Eikö masentuneelle saa sanoa

En suosittelisi sanomaan, ellet tunne henkilöä paremmin, ja sitä kautta pysty päättelemään onko sopivaa vai ei.

Toisaalta on hyvä yrittää muistuttaa paremmasta tulevaisuudesta, mutta toisaalta.... niin.

Ei kenellekään saa sanoa yhtään mitään henkilökohtaista, ettei vaan tule paha mieli ja trauma. Parempi puhua vaan kitkarenkaista.

No saa sanoa, mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan parannu masennuksesta. Heillä se ei "helpota jossain vaiheessa".

Niin no. Mä olen sairastanut masennusta nyt 15 vuotta. Eipä ole helpottamista näkynyt. Samaa pskaa, itseasiassa pskempaa vaan. Aikanaan alkoi siitä lievästä masennuksesta, nykyään en edes muista koska olisin saanut masennustestistä muun vastauksen kuin vakava masennus.

Taitaa olla niin, etten sano. Lapsen 14-vuotiaalla kaverilla oli todettu masennus. No, se riittää varmasti kun mies sanoi, että täällä ollaan jos kaipaa henkilöä kenelle puhua koska vain. 

ap

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka nyt tuntuu tosi pahalle ja synkälle, muista ettei se ole aina niin. Jossain vaiheessa helpottaa."

Jos ei saa sanoa, niin en sitten sano.

ÄLÄ SANO NOIN!

Älä ikinä sano kenellekään noin!

Voit toki sanoa sen sijaan että: " Vaikka nyt tuntuu tosi pahalta ja synkältä, muista ettei se aina ole niin. Jossain vaiheessa helpottaa."

Ei mielellään. Jos on ensimmäistä kertaa vaikeasti masentunut se ahdistaa, tuntuu syyllistämiseltä ja hoputtamiselta parantumaan omin voimin. Jos ei ole ensimmäisestä jaksostaan kyse  niin potilas tietää itsekin ilman että tarvitsee erikseen mainita.

En ole ollut masentunut sen erityisemmin, mutta ykeisesti ajattelen, että toivon ylläpitäminen on tärkeää. Antaa viestiä, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Jos meillä ei ole toivoa, meillä ei ole mitään.

En menisi sanomaan noin. Myös masentuneilla on hyviä hetkiä ja ovat jopa iloisia ja reippaita. Hetkellisesti. Sitten tulee jokin, ihan mikä tahansa takaisku ja seuraavaksi ei välitä nostaa edes lusikkaa kahvikuppiin. Masennus on sellainen ketku, että se piileskelee hyvin hymyn takana ja iskee silloin, kun muut ei näe ja eniten sinne, mistä sitä ei huomaa.

Parempi kun ei sano mitään eikä ole muutenkaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Koska väärin se menee kuitenkin ja sitten kaikki on taas sinun syytäsi.

Entä saako masentuneelle (?) jolla ei (kai) ole diagnoosia sanoa, että hae apua. Vai onko vaan kuunneltava kun toinen kaataa mielensä viemärin niskaan kerta toisensa jälkeen. Vaikea uskoa, mikä kaikki ja miten uskomattomilla tavoilla voikaan olla pielessä ihmisellä jolla ulkousesti on kaikki hyvin. Vai pitääkö vaan jaksaa kuunnella kunnes oma mielenterveys prakaa? Työkaveri kyseessä...

Vierailija kirjoitti:

Entä saako masentuneelle (?) jolla ei (kai) ole diagnoosia sanoa, että hae apua. Vai onko vaan kuunneltava kun toinen kaataa mielensä viemärin niskaan kerta toisensa jälkeen. Vaikea uskoa, mikä kaikki ja miten uskomattomilla tavoilla voikaan olla pielessä ihmisellä jolla ulkousesti on kaikki hyvin. Vai pitääkö vaan jaksaa kuunnella kunnes oma mielenterveys prakaa? Työkaveri kyseessä...

Saa ja kannattaa. Paremmin häntä osaa ammattilaiset auttaa.

Miten sä voit tietää, että jossain vaiheessa helpottaa? Miksei voisi olla niin, että nykyinen hetki on paras ja tästä eteenpäin on entistä pahempaa oloa tiedossa?