Mies 29v + 4v miettii; olen aika yksinäinen, mutta...

Kuitenkin välillä minulle tulee sellainen tunne matkustamista välttäneenä ihmisenä, että minulla on kavereita joka puolella maailmaa. Se tulee osittain siitä, että olen käynyt kursseja kahdestakymmenestä neljästä eri kielestä ja yli puolesta useammankin kurssin. Ihmiset tykkäävät usein siitä, että joku ulkomaalainen tietää jotain hänen kulttuuristaan.

Sen jälkeen olen kiinnostunut myös moniäänisyydestä, kun uusia kielikursseja on vaikea löytää vaihtamatta asuinpaikkaa. Moniäänisyydellä tarkoitan erilaisia ammatteja, harrastuksia ja muita aktiviteetteja ja vaikka en ikinä varmaa tule opiskelemaan esim.fysiikkaa, olen kuitenkin yrittänyt ottaa selvää monenlaisista eri aloista ja harrastuksista, jotta osaisin edes vähän keskustella niistä asioista sellaisen ihmisen kanssa, jolle esim.tankotanssi tai kalligrafia on elämän suola.

Toivon että tuollaisesta moniäänisyyden opiskelusta on hyötyä myös ihmisläheisessä työssä ja erityisesti nuorisotyössä, jotta osaa ohjata ja neuvoa ihmisiä paremmin myös oman kokemuksen perusteella ja pystyy toimimaan jollain tavalla turvallisena kalliona sellaisille, joilla ei sillä hetkellä ole rohkeutta tai jaksamista tehdä yhtä tai toista kiinnostavaa asiaa ja näköalattomuus vaivaa.
Mutta jos ei olisikaan mitään hyötyä, niin muistot kuitenkin auttavat jaksamaan ja tuovat tietynlaista terästä rintaan eli itseluottamusta ja resilienssiä.