Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa kaikki on helpompaa, kun ei varsinaisesti tarvitse parisuhdetta
15.12.2018 |
Aloitettuani parisuhteen pitkän sinkkukauden jälkeen, huomaan melkein kaiken parisuhteessa olevan helpompaa, kun tiedän pärjääväni hyvin myös sinkkuna. Ei tarvitse mielistellä, arvailla, jännittää tai pingottaa. Minulla on oma elämäni, ja parisuhde on siihen hyvin antoisa ja miellyttävä lisä. Jos suhde päättyy, se on surullista mutta ei maailmanloppu.
Olen nyt vakuuttunut siitä, että toista täytyy aina haluta enemmän kuin tarvita. Silloin suhde on hyvissä kantimissa.
Mitä kokemuksia teillä on?
M33
Kommentit (16)
Joo. Itse haluan ripustautujan, kun sellainen olen itsekin. Me vastaan maailma tyyppistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Itse haluan ripustautujan, kun sellainen olen itsekin. Me vastaan maailma tyyppistä.
Niinkun eräässä laulussa laulettiin jotenkin tyyliin "ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin".
Allekirjoitan täysin, puit sanoiksi juuri sen miten itsekin näen asiat. Etenkin tuo kohta "olen nyt vakuuttunut siitä, että toista täytyy aina haluta enemmän kuin tarvita. Silloin suhde on hyvissä kantimissa" on juuri se mitä ajattelen. Monet ihmiset eivät ole tästä samaa mieltä, vaan toista tulisi jotenkin tarvita periaatteella "yhdessä olemme kokonaiset".
Tästä samoin ajattelevaa kumppania tuntuu olevan vaikea löytää. Molempien täytyy olla riippumattomia ja vain yhdessä vain halusta toiseen. Uskon, että kahden tällaisen ihmisen suhteen täytyy olla kaikin puolin tasa-arvoinen, intohimoinen ja aito.
N32
Niin no kuka "tarvitsee" parisuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on vähän kaksipiippuinen asia. Se on helppoa tosiaan sanoa noin, kun se oma elämä on sellaista, kuin sen haluaa olevan. On tuossa totta kai perääkin, mutta näillä jotka ei tarvitse juuri sitä seurustelukumppania luultavasti on paljon muita ystäviä ja sosiaalisia suhteita ympärillä. Sitten tekopyhästi tuomitaan ihmisiä, jotka kaipaavat siitä suhteesta juurikin sitä samaa sosiaalista kontaktia. Tietenkään se ei ole sellaiselle ihmiselle maailman loppu, kun muut suhteet ja kontaktit jatkuvat. Mitä jos ne ystävät jättäisivät yhtäkkiä ja olisit ilman niitäkin? Mielestäni se on aika verrannollista.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Itse haluan ripustautujan, kun sellainen olen itsekin. Me vastaan maailma tyyppistä.
Ymmärrän. Tätä itsekin halusin nuorempana. Näköjään tarpeeni ja mieltymykseni ovat muuttuneet.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus suhteen alussa kumppanini kysyi tarvitsenko häntä. Vastasin rehellisesti että en. Hän hieman loukkaantui ennen kuin ehdin jatkaa etten tarvitse häntä vaan puhtaasta halusta olla hänen kanssaan olen. Se hieman hämmensi minua, onko joku suhteessa tarpeen takia? Hänkin lopulta ajateltuaan totesi ettei itsekään minua tarvitse vaan vain haluaa olla kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on vähän kaksipiippuinen asia. Se on helppoa tosiaan sanoa noin, kun se oma elämä on sellaista, kuin sen haluaa olevan. On tuossa totta kai perääkin, mutta näillä jotka ei tarvitse juuri sitä seurustelukumppania luultavasti on paljon muita ystäviä ja sosiaalisia suhteita ympärillä. Sitten tekopyhästi tuomitaan ihmisiä, jotka kaipaavat siitä suhteesta juurikin sitä samaa sosiaalista kontaktia. Tietenkään se ei ole sellaiselle ihmiselle maailman loppu, kun muut suhteet ja kontaktit jatkuvat. Mitä jos ne ystävät jättäisivät yhtäkkiä ja olisit ilman niitäkin? Mielestäni se on aika verrannollista.
En tuomitse ketään, mutta kyllä minulla tosiaan on paljon sosiaalisia kontakteja ja tykkään, että seurustelukunppanillanikin on sen verran kuin hän niitä tarvitsee. Olisi ahdistavaa olla toisen koko (sosiaalinen) maailma.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että tällainen asenne on monille mahdollista vasta kolmikymppisenä?
Minusta on aina ollut ihan selviö ja perusoletus on ollut, että parisuhteeseen on asiaa vasta kun pärjää yksin ja itsensä kanssa, mutta ei näköjään.
Minä nautin valtavasti oman kumppanini kanssa olemisesta ja tekemisestä, ollaan kaiken seksuaalisen halun lisäksi parhaimmat ystävät. Kyllä minun mielestäni olisi ihan järkyttävä ajatus jos tämä kaikki riistettäisiin minulta ja voisin ajatella asiaa siltäkin kantilta, että ”en selviytyisi” ilman häntä. Tottakai arjessani jne pärjään yksin vallan mainiosti ja esim. yksin matkustelu on valtavan ihanaa ja voimauttavaa, mutta minusta on vielä hauskempaa kun saan jakaa nämä asiat itselleni tärkeimmän ihmisen kanssa. En silti koe olevani takertunut rakkaimpaani, vaikka jo ajatus elämästä ilman häntä tekee kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tällainen asenne on monille mahdollista vasta kolmikymppisenä?
Paljon mahdollista. Ainakin itselläni oli parikymppisenä sellainen fiilis, että "Sinun kanssasi olen kokonainen", niin kuin varmaan kirjoitin silloiselle tyttöystävälleni. Enää en pysty samastumaan tuohon lähestymistapaan enkä siksi olisi oikea kumppani enemmän kietoutunutta suhdetta kaipaavalle.
M33
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina ollut ihan selviö ja perusoletus on ollut, että parisuhteeseen on asiaa vasta kun pärjää yksin ja itsensä kanssa, mutta ei näköjään.
Minä nautin valtavasti oman kumppanini kanssa olemisesta ja tekemisestä, ollaan kaiken seksuaalisen halun lisäksi parhaimmat ystävät. Kyllä minun mielestäni olisi ihan järkyttävä ajatus jos tämä kaikki riistettäisiin minulta ja voisin ajatella asiaa siltäkin kantilta, että ”en selviytyisi” ilman häntä. Tottakai arjessani jne pärjään yksin vallan mainiosti ja esim. yksin matkustelu on valtavan ihanaa ja voimauttavaa, mutta minusta on vielä hauskempaa kun saan jakaa nämä asiat itselleni tärkeimmän ihmisen kanssa. En silti koe olevani takertunut rakkaimpaani, vaikka jo ajatus elämästä ilman häntä tekee kipeää.
Itse olen tuollaisesta suhteesta joutunut kerran luopumaan, joten tiedän kokemuksesta että selviydyn kyllä.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halu ja tarvitsevuus on hiukan samoja asioita. Riippuvuudet oli se riippuvuutta toisesta (=läheisriippuvuutta) tai jostakin muusta tuhoaa suhteen melko suurella todennäköisyydellä.
En tarvitse parisuhdetta ja viihdyin oikein hyvin yksinkin, mutta silti varsinkinsuhteen alussa mielistelin, jännitin ja arvailin.
Olet oikeassa. Tällaisen ihmisen kanssa on myös helppo seurustella. Todella moni takertuu ja haluaa roikkua toisessa kiinni. Kun toisella on oma elämä js omat menot, ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä. Omilla jaloillaan seisova mies on seksikäs.