Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Just näin. t. 40-vuotias sinkkunainen, jolla on roikkuvat allit, selkäläskiä, takapuoli on vain selän jatke, hamsterinposket kehittymässä, ja kirsikkana kakun päällä finnejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kanssa töissä aina ihan järkyttynyt miltä näytän😂 ohut lirutukka ja huono iho. Työpaikalla paljon hehkeitä 2kymppisiä ja olen kyllä todella homssuinen, vaikka vasta 33. Pahinta on kun herään aiemmin ja meikkaan "nätisti", silloin näytän rumalta joka yrittää hienostella 😂no lapseni on ihana, oli ns. Wörtti.
Niin noh, esmes mulle perheettömyys on kova paikka koska sukulaisia ei ole. Paitsi jotain tosi kaukaisia joiden kanssa en ikinä ole ollut tekemisissä koska vanhemmatkaan (nykyään kuolleet) eivät pitäneet heihin yhteyttä. Työ on edelleen pätkätyötä, vaikka pätkät ovatkin vuosien varrella pidentyneet. Pitäisi ehkä vaihtaa alaa, mutta en ole keksinyt mistä muusta työstä tykkäisin, ja pidän myös nykyisestä työpaikastani ja työni sisällöstä.
Sinänsä kauneuden puute ei haittaa -enhän minä oikeasti haluaisi itselleni miestä jolle ulkonäkö on ratkaisevaa. Vaan kyllä se kummasti päättäväisyyttä koettelee kun vuodesta toiseen vahvistuu vain se käsitys että joka ikinen mies joka ei ole selkeästi tärähtänyt, alkkis tms. vastaavaa tai eläkeikäinen, ei vilkaisekaan kun ulkonäöltä on tavallinen keski-ikäinen maatiaisakka.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Miksi kukaan jaksaisi vatvoa loputtomiin asiaa, joka ei muuksi muutu? Olet epäviehättävä, hyväksy se. Ei se siitä lässyttämällä parane.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Just näin. Siitä alkaen, kun ihotautilääkäri luuli minua 20- vuotiaana pojaksi, ja viimeisimmäksi kun tuttava tuli 15 v myöhemmin vastaan ja sanoi ensi töikseen minun näyttävän kamalalta, en ole ollut "ihanan sinut ulkonäköni kanssa, tärkeintä on iloinen, öljyvärien huurujen aikaansaama hymy huulilla, kun maalaan jälleen kerran lauantai- iltana yksin epäonnistuneita van Gogh- jäljitelmiä, viimeksi 7 v sitten seksiä harrastaneena, tärkeintä elämässä tämän ikäisellä on öljyvärit, mitä miehistä, lapsista, perheestä, onhan mulla tämä indigo blue"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Juuri näin. Ylipirtsakat hyviin puoliin keskittyjät voivat perustaa oman ketjun ;). Mutta meille ei-niin-ruusuisille tämä on parasta terapiaa - tajuta että muilla on ihan samoja tuntemuksia.
Itse olen 35. Jostain tuli 10kg painoa vaikka en muuttanut syömis- tai liikkumistapojani. Nyt on mahassa makkara vaikka seison. Rinnat sentään on isommat kuin maha: eiku niin, näytän siis maatalon emännältä. Rinnat myös roikkuvat eikä todellakaan ole sellaista miestä joka näitä pitäisi seksikkäänä.
Kesälomalla olin kuvassa josta paljastui että käsivarteni näyttävät kuolleen kalkkunan värisiltä selluliittisilta REISILTÄ. Miten se on edes mahdollista? Ostin samantein paitoja joissa hihat ovat kyynerpäähän asti.
Lisäksi sain endometrioosidiagnoosin ja kärsin usein kovista kivuista. Ai miten haluttavaa seuraa. "Sori kulta, ei voidakaan lähteä ulos koska en jaksa seistä" - kaupungin sinkkumiehet varmaan etsivät juuri tällaista naista. Olen myös pian menossa leikkaukseen - siis makaamaan sairaalasänkyyn reisipituisissa tukisukissa. Ai että :D.
Varmaan siis jo Tinder-profiili kävisi kuumana, jos sellainen olisi. Kukapa mies ei haluaisi nörtihtävää, kroonisesti sairasta, reisi-käsivarsillista 40-luvun Justiinaa?!
Jep. Se hyvä itsetunto ei todellakaan aina auta. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Just näin. Siitä alkaen, kun ihotautilääkäri luuli minua 20- vuotiaana pojaksi, ja viimeisimmäksi kun tuttava tuli 15 v myöhemmin vastaan ja sanoi ensi töikseen minun näyttävän kamalalta, en ole ollut "ihanan sinut ulkonäköni kanssa, tärkeintä on iloinen, öljyvärien huurujen aikaansaama hymy huulilla, kun maalaan jälleen kerran lauantai- iltana yksin epäonnistuneita van Gogh- jäljitelmiä, viimeksi 7 v sitten seksiä harrastaneena, tärkeintä elämässä tämän ikäisellä on öljyvärit, mitä miehistä, lapsista, perheestä, onhan mulla tämä indigo blue"
😂😂😂
Kiitos tästä. Nauroin kirjaimellisesti niin että vesi nousi silmiin.
En tiedä ovatko nämä positiiviset itsetuntopillerit koskaan kokeneet sitä, kun joku sanoo päin naamaa että näytät aikas kamalalta? (Ehkä ovat, rispektiä sit vaan jos jaksaa silti olla optimisti.)
Multa kysytään todella usein olenko sairas. Ja siis olenhan mä. Mutta tarviiko siitä koko ajan muistuttaa? Ja miten ihmeessä kukaan vaan unohtaa moiset kommentit ja menee niistä huolimatta iskemään baarin kuuminta miestä? Kiitos ei. En tarvi sellaisia pettymyksiä elämässäni 😄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Miksi kukaan jaksaisi vatvoa loputtomiin asiaa, joka ei muuksi muutu? Olet epäviehättävä, hyväksy se. Ei se siitä lässyttämällä parane.
Fiuuuuuuu.
Se oli pointti joka just lensi pääsi yli.
No on kuitenkin joskus ollut jotain näillä valittajilla täällä. Minulle ei ole suotu yhtään hetkeä, että vastakkainen sukupuoli olisi puhunut minulle muuten kuin käskiessään minua poistumaan epämiellyttävän ulkonäköni vuoksi. Te jotka valitatte lihavuutta ja imuroitte punaviiniä, turhaa valitusta kun voitte laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
---Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna
tuli tästä kirkkaanpunaisesta huulipunasta mieleen, että miksi ihmeessä meikkaamisen ammattilaiset suorastaan suosittelevat meille aikuisille naisille kirkkaanpunaista huulipunaa? Varsinkin näin juhlasesonkina kaikki mediat on pullollaan ammattilaisten vinkkejä täydelliseen juhlameikkiin, jossa meikin usein "kruunaa" tämä sävy. Siis ei todellakaan! Tämä sävy vaatii paljon suun ja huulten muodolta. Iän karttuessa huulet alkavat kapenemaan ja ohenemaan ja huuliin saattaa myös tulla pitkittäisiä uurteita/ryppyjä. Kirkas punainen on sävy, joka suorastaan alleviivaa huulien ohuutta eikä sovi ohuthuuliselle. Lisäksi sen levittäminen vaatii äärimmäistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Rajaus on siis lähes välttämätön. Pikkujouluissa ym. riennoissa värin lisääminen huuliin siististi on tosi hankalaa. Kirkas punainen ohuissa, kapeissa huulissa vanhentaa naista. Paljon parempi valinta on nude/neutraali sävy, joka on armeliaampi huulten muodolle ja meikkaustaidoillekin.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa muita ihmisiä esimerkiksi busseissa. Erittäin, erittäin harva näyttää todella hyvältä. Valtaosa ihmisistä on normaalin, ankean tai jopa ruman näköisiä, mutta entä sitten?
Kukaan ei pysy koko ikäänsä nuorena tai näytä yhtä hyvältä kuin parhaina vuosinaan.
Pidän järkyttävän surullisena tv-sarjoissa näkyviä silputtuja ja pinkeitä muovinaamoja. Frendien Monica oli nuorena poikkeuksellisen kaunis, mutta epäonnistuneen kasvoleikkauksen vuoksi hän on lähes tunnistamaton.
Ei hänelle mitään kasvoleikkausta ole tehty, tai ainakaan se ei ole se suurin syy miksi näytti jossain kohtaa melko karulta, vaan liiallinen fillerien käyttö. Poistatti fillerit ja on taas ns. itsensä näköinen:
https://cdn.images.express.co.uk/img/dynamichttps://www.express.co.uk/c…
Tässä vielä linkki juttuun:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun teki mieli suudella Lidlin nuorta kassapoikaa, joka kysyi henkkarit .D Näytän ihan Pienen Merenneidon Ursulalta paitsi, että Ursula on nätimpi. Vaatteisiinkaan ei jaksa kovin usein panostaa, vanhat farkut ja kulahtanut pusero, pipo peittämässä huonoa hiuspäivää. Lisäksi minulla on jonkinlainen ärtyvä suoli ja olen krooninen piereskelijä. Varmaan olisi kuumaa kamaa nettimarkkinoilla piereskelevä merinoita !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.
Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.
Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)
Siis nk. nuorekkaana pysyy pidempään hyvillä elintavoilla. Esim. nelikymppisillä on huomattavia eroja ulkonäössä.
Juuri näin! Itse olen huomattavasti nuoremman näköinen kuin useimmat ikäiseni (43v). Hoikka, treenattu kroppa, hyvä iho ja nukkemaiset kasvot. Pukeudun kivasti ja sopivan trendikkäästi. Meitä on jopa luultu sisaruksiksi(tytär täyttää 18v, meissä paljon samaa näköä).
Ylipaino vanhentaa ja tanttamainen tyyli. Plus rumat hiukset on tosi monella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.
Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.
Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)
Siis nk. nuorekkaana pysyy pidempään hyvillä elintavoilla. Esim. nelikymppisillä on huomattavia eroja ulkonäössä.
Juuri näin! Itse olen huomattavasti nuoremman näköinen kuin useimmat ikäiseni (43v). Hoikka, treenattu kroppa, hyvä iho ja nukkemaiset kasvot. Pukeudun kivasti ja sopivan trendikkäästi. Meitä on jopa luultu sisaruksiksi(tytär täyttää 18v, meissä paljon samaa näköä).
Ylipaino vanhentaa ja tanttamainen tyyli. Plus rumat hiukset on tosi monella.
Kiitos! Tämähän oli informatiivinen vastaus.
Kerrotko vielä, mitä teen tälle leveälle taikinanaamalle, silmäpusseille, leukapusseille? Miten saan nukkemaiset kasvot? Entäpä tuuheat ja kauniit hiukset, kun omat hiukset ovat aina ollee harvassa ja ne ovat lasimaisen ohuet? Mitä peruukkia suosittelet? Mitä minun pitäisi treenata, jotta saisin treenatun kropan? Minä vain joko uin, juoksen tai hiihdän ja teen pilatesta ja HIIT-treeniä.
t. 50-vuotias, joka ei näytä päivääkään alle 60-vuotiaalta
PS. Jos ylipaino vanhentaa, niin kuinka paljon minun pitäisi laihduttaa (158 kg, 56 kg).
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.
Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.
En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.
Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin.
;D
... vaan vakavasti: Eihän tähän tarvita muuta kuin sen tajuaminen, ettei muita kiinnosta. On tullut aika kääntää katse sisimpään, se on ainoa asia, mikä meillä voi olla paremmassa kuosissa kuin nuorilla. Ja sitä meiltä myös odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.
Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.
Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)
Siis nk. nuorekkaana pysyy pidempään hyvillä elintavoilla. Esim. nelikymppisillä on huomattavia eroja ulkonäössä.
Juuri näin! Itse olen huomattavasti nuoremman näköinen kuin useimmat ikäiseni (43v). Hoikka, treenattu kroppa, hyvä iho ja nukkemaiset kasvot. Pukeudun kivasti ja sopivan trendikkäästi. Meitä on jopa luultu sisaruksiksi(tytär täyttää 18v, meissä paljon samaa näköä).
Ylipaino vanhentaa ja tanttamainen tyyli. Plus rumat hiukset on tosi monella.
Kiitos! Tämähän oli informatiivinen vastaus.
Kerrotko vielä, mitä teen tälle leveälle taikinanaamalle, silmäpusseille, leukapusseille? Miten saan nukkemaiset kasvot? Entäpä tuuheat ja kauniit hiukset, kun omat hiukset ovat aina ollee harvassa ja ne ovat lasimaisen ohuet? Mitä peruukkia suosittelet? Mitä minun pitäisi treenata, jotta saisin treenatun kropan? Minä vain joko uin, juoksen tai hiihdän ja teen pilatesta ja HIIT-treeniä.
t. 50-vuotias, joka ei näytä päivääkään alle 60-vuotiaalta
PS. Jos ylipaino vanhentaa, niin kuinka paljon minun pitäisi laihduttaa (158 kg, 56
Laita tuuhennos, kyllä niitä kikkoja löytyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.
Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.
Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)
Siis nk. nuorekkaana pysyy pidempään hyvillä elintavoilla. Esim. nelikymppisillä on huomattavia eroja ulkonäössä.
Juuri näin! Itse olen huomattavasti nuoremman näköinen kuin useimmat ikäiseni (43v). Hoikka, treenattu kroppa, hyvä iho ja nukkemaiset kasvot. Pukeudun kivasti ja sopivan trendikkäästi. Meitä on jopa luultu sisaruksiksi(tytär täyttää 18v, meissä paljon samaa näköä).
Ylipaino vanhentaa ja tanttamainen tyyli. Plus rumat hiukset on tosi monella.
Kiitos! Tämähän oli informatiivinen vastaus.
Kerrotko vielä, mitä teen tälle leveälle taikinanaamalle, silmäpusseille, leukapusseille? Miten saan nukkemaiset kasvot? Entäpä tuuheat ja kauniit hiukset, kun omat hiukset ovat aina ollee harvassa ja ne ovat lasimaisen ohuet? Mitä peruukkia suosittelet? Mitä minun pitäisi treenata, jotta saisin treenatun kropan? Minä vain joko uin, juoksen tai hiihdän ja teen pilatesta ja HIIT-treeniä.
t. 50-vuotias, joka ei näytä päivääkään alle 60-vuotiaalta
PS. Jos ylipaino vanhentaa, niin kuinka paljon minun pitäisi laihduttaa (158 kg, 56 kg).
Marttyyriksi heittäytyminen ei ainakaan auta tuossa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Iälle ei voi mitään, kiloille voi. Ylimääräiset kilot pilaa ulkonäköä paljon, paitsi jos on instagrammaaja lindamariie
Missasit pointin. Olennaista ei oo kytätä kiloja ja ulkonäköä, vaan tuntea itsenså hyväksi ja arvokkaaksi ja nauttia toisten kanssa yhdessä. Siitä oikeasti hyvässä elämässä on kyse. Niin kauan kuin päähuomio menee omaan painoindeksiin ja ulkokuoreen, on fokus epäolennaisessa. TOKI terveysnäkökulma on tärkeä ja toki ulkonäöstään saa nauttia. Ja ei ne kilot aina niin vaan lähde, varsinkaan kun ikää on ja ruuhkavuodet painaa päälle.
Minä taas olen hoikka 58-vuotias, ja nuoremmat n. 40-50 vuotiaat miehet tulee baareissa iskemään ja seuralaisista ei todellakaan ole muutoinkaan pulaa. Ei aina tarvitse olla nuori ollakseen haluttava !!Tunnen itseni kauniiksi ja hoikaksi, sekä myöskin saan sellaista palautetta.
Mikä itsesääliin vaipuneiden kaamosmasentuneiden suomalaisten säälinkerjuu ketju tämä oikein on !!??