Lue keskustelun säännöt.
Noloimmat mokanne työpaikalla...?
Mokia sattuu...
12.12.2018 |
Tänne noloimmat mokat, mitä teille on töissä sattunut. Minä olen onneksi säästynyt niiltä ERITTÄIN noloilta tilanteilta, mutta on minulle pari mokaa käynyt. Tässä niistä yksi:
Tämä tapahtui pari vuotta sitten työpaikkani kokouksessa. Minulle tuli jano kesken kokouksen, ja lähdin hakemaan vettä vesiautomaatista. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes olin varmaan 50cm etäisyydellä pöydästä... eli siis hieman horjahdin, ja kaaduin selälleni. Ei sattunut, mutta tietenkin siitä vesimukista lensi kaikki vedet päälleni. Oli kyllä hieman noloa jatkaa kokousta...
Kommentit (26)
Sähköposteja on tullut joskus läheteltyä väärille henkilöille... onneksi aika neutraalisisältöisiä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oli vähään. Kun eläessäiin muutaman kerraan mikrossa lämmittänyt jotaain. Siiitä sr sitten alkoi.
Kerran housut repesivät ja pylly näkyi!
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli vähään. Kun eläessäiin muutaman kerraan mikrossa lämmittänyt jotaain. Siiitä sr sitten alkoi.
Kanaviilokkia tulii syötyyä melkeiin joka päiivä ja maksalaaatikkia. Sitten alkoi kiiinnostaa.
Kaadoin vasta-asennetun hienon näppiksen päälle kahvia kahvitunnilla. Oli kiva uusi näppis. Oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löin eräänä aamuna itseäni kahvikupilla kovaa päähän. Ei siis mikään ihmekään, että olen niin hassahtanut.
Palailimme kaffipaussilta sorvin ääreen. Pihalla oli katseeltani piilossa kuoppa, sinnehän se tassu hakeutui ja tuiskahdin turvalleni niin tehokkaalla kierteellä että kypärä sinkoutui päästä useiden metrien päähän ja avonaisena päällä ollut takkikin pölähti viereiseen kuralätäkköön. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta muutama työkaveri tapaili jo kännykkää aikomuksena soittaa ambulanssi. Kokoilin itseni ja vaatteeni siitä mahdollisimman nopeasti ja luikahdin hommiini.
En usko että työkaverit tällä palstalla viihtyy, mutta saa moikata jos tunnistaa. Ei ollut meinaan ainoa tuollainen "päivän pölähdys" mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks kaikkien mokat on jotain juoma ja ruoka aiheisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä myymälämme uuteen kännykkään ei oltu tallennettu myymäläpäällikön hlökoht kännynumeroa. Kaikki me kai uskoimme tunnistavamme sen jo, niin refleksinomaisesti puhelimen vain aina puhelun jälkeen laski paikalleen, vaikka kuten tiedätte, tallennus olisi hoitunut muutamalla napinpainalluksella. Eräänä päivänä sitten pirahti, ja katsoin, että jostain syystä "Elma-Liisa" sieltä soittelee. Vastasin iloisella hihkaisulla, suunnilleen "No mooi! Mitäs sinne kuuluu?". Hiukan siinä jäädyin, kun vastauksena olikin vähän hämmästyneen, mutta iloisen kuuloinen vanhemman miehen ääni, suunnilleen "Aa... No tuota hei vain tosiaan! Tavoittelin tässä Kauppa X:stä jotakuta, joka voisi vähän neuvoa.". :'D No osasin onneksi auttaa ja varmuuden vuoksi kerroin, että "tällä kertaa tuli niin tuttavallinen tervehdys, kun teillä taitaa yhden numeron verran poiketa puhelinnumero meidän mp:n numerosta", mikä oli hänestäkin vain hassua. Yksi nuori kesätyöläinen oli onneksi vain samassa tilassa, mutta hällekin sain nolostella, että juu yleensä meillä vastataan puhelimeen vähän virallisemmin. :D
Piristin itseäni tylsässä kokouksessa kirjoittamalla tuoreelle kumppanille pitkän, eroottisen viestin. Lähetin sen vahingossa saman pöydän ääressä olevalle pomolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokatunnilla avauduin eräästä harmillisesta asiasta työkavereille ja tuohduksissani huitaisin kädelläni sanomisiani painottaakseni. Ja juuri siinä kädessäni sattui olemaan voileipä, joka lipesi otteestani, lähti lentoon ja laskeutui pöydän toisessa päässä istuvan työkaverini eteen.
Sillä erää ei minun sanomisiani enää otettu kovin vakavasti.
Olin lähihoitajaopintojeni aikana työharjoittelussa vanhusten hoivakodissa. Ohjaajani ei ollut suomalainen, ja hän sanoi virheellisesti useaan otteeseen erään asukkaan nitrolaastaria nikotiinilaastariksi. Ja minä kirjasin sitten käyttäen tuota sanaa, kun en itse tajunnut virhettä. On minulle varmaan naureskeltu että siinä on taas yks opiskelija aivan kujalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin puheluun.
Minä: Firma X
Soittaja: Hei kuule kuka mulle on soittanut sieltä äsken?
M: En osaa sanoa.
S: No kysy muilta!
M (ärtyneenä): Vähän kuule vaikea kysyä kun en tiedä kuka siellä toisessa päässä on!
S: Täällä on Marita!
Olisihan minun pitänyt muistaa, että esimiehelläni on tapana soittaa ja jättää itsensä esittelemättä...
Yhteen aikaan sain puhelimeeni varsin paljon kaikenlaisia päättömiä häirikköpuheluita ja viestejä. Yleensä varsin harmittomia kuitenkin, mutta ärsyttäviä.
Uudessa työpaikassa aloittaessani tuli taas kerran oudosta numerosta viesti ”miltä nyt tuntuu?”
Vastasin siihen että ”tuntuu kuule ihan siltä että kohta läpsin sua perseelle ja panen suuhun”.
Meni tovi, numerosta tuli taas viesti ”o-keii, sopii, neukkarissa numero 2, 5min päästä”.
Ei ollu häirikköviestittelijä ei, vaan käytävän toisen puolen projektikoordinaattori joka katseli konttorilla mun muuttotouhua omaan työpisteeseeni...
Sillälailla.. samassa työpaikassa vieläkin ;)
Uutena työntekijänä tein satojen tuhansien eurojen edestä laskuja väärillä hinnoilla...
Nauruhepuli työpaikan kevätjuhlassa, jossa syötiin kakkua ja kuunneltiin kiitoksia kuluneesta vuodesta. Olimme lähimpien työkavereiden kanssa vähän väsyksissä ja oli perjantaikin. Nauroimme vedet silmissä ja siitä ei tullut loppua. Yritimme vakavoitua, mutta hervoton nauruhepuli iski heti toisiimme vilkaistessa. Muut ihmiset katsoivat pitkään.
Kaiken lisäksi aloin nauraa kotona keskellä yötä pimeässä jo sängyssä ollessani, kun mietin tuota tilannetta.
Olin sekottanut mun työvuorot, ja en ollut tullut mun oikealle työvuorolle ja sitten taas tulin vuorolle joka ei edes ollut mun listalla... Olin koeajalla sillon, voin sanoa että nolotti. Olin jotenkin nopeasti katsonut ja kirjannut väärin mun kalenteriin.
Myös kun olin vaatekaupassa töissä niin joku mummo kysyi että mitä materiaalia yks paita oli ja vastasin että pellavaa, sitten se mummo hämmästeli ja yritti väittää vastaan ja sanoin vaan että joo, pellavaa on. Katsoin kuitenkin vielä tuotelapun eikä se mitään pellavaa ollut :D Oli sitten noloa selitellä mummolle että olen siellä ihan uusi, että kaikki vaatteet eivät ole vielä ihan tuttuja... Vaikka just olin väittänyt useamman kerran että pellavaa on :D. Ja sitten kerran möin 45 e korun 15 e... huoh ADD on kyllä yks riesa. Niin ja sitten vielä kerran olin vahingossa ottanut vaatekaupan avaimet mukaan ja mennyt toiseen kaupunkiin, joten iltavuoroon tullut ei pystynyt laittaa kauppaa lukkoon!! Ihan kauheeta
Oli vähän huonommin mennyt projekti lopuillaan (projektin henkilöiden välillä kitkaa ja sabotoivat toisiaan). Tuntemattomampi työkaveri sitten tuli minulta kyselemään miten projekti edistyy ja rehellisesti kerroin melkein kaiken vitutuksissani. Pari päivää tuon jälkeen sain tietää että kyseessä oli Herra Isopomo. Nolotti kun tajusin, mutta enää en ole joutunut tekemään projekteja samalla kokoonpanolla.
Tuo kuulostaa niin päästä keksityltä.