Ulkomaalaisten lasten rasistisuus?
Minulle ja ruskealle pojalleni sattui äsken aika ikävä juttu. Olimme bussissa äidin ja kolmen arabin näköisen pikkupojan kanssa. Äitikin siis oli arabin näköinen. Puhuivat ööh. arabiaa? (Olen oikeasti tosi huono tunnistamaan kieliä tai että mistä maasta joku on.)
Mutta siis nuorin poika istui vielä rattaissa. Ja halusi selkeästi loukata minua ja Joonaa. Muuten puhuivat siis joitain muuta kieltä, mutta selvällä suomen kielellä mutisi, että musta musta musta. Katsoin häneen päin ja hymyilin. Poika käänsi päänsä pois ja mutisi että hän ei edes halua katsoa minua päin, koska jotain jotain musta.
Olen aika järkyttynyt. Tämä poika siis oli about 4 vuotias. Ja lienee selvää, että isä on poikansa opettanut. Äiti vain hymyili lämpimästi minulle ja pojalle eikä selkeästi ymmärtänyt mitä oma poika puhui. Tai siltä ainakin näytti.
Onko tämä tällainen yleistäkin? Hieman pelottaa tuollaisten lapsien tulevaisuus Suomessa. Eikä tietysti omankaan pojan puolesta tunnu kivalta. Onneksi hän ei vielä mitään ymmärrä.
Kommentit (21)
Mies sanoi myös, että pohjois-afrikkalaiset kyllä katsovat jonkin verran alaspäin Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkeja. Mutta tosiaan tässä tapauksessa tuolle pienelle pojalle oli selkeästi vanhemman (aikuisen tai lapsen) toimesta opetettu tuo rasistinen fraasi.
Niin ja eihän tuo poika tosiaan varmasti ulkomaalainen ollut, vaan suomalainen. Mutta siis kokonaan ulkomaalaisesta perheestä.
meidän perhe on " kokonaan valkoinen" jos haluaa tällaista erottelua alkaa tekemään.
Ystäväpiirissä (etenkin minun puolella) suurin osa on tummaihoisia eri taustoista..
Eli jälkikasvun olisi voinut kuvitella kasvaneen aika " värisokeaksi" , kun kaikensävyisiä kasvoja on näkynyt heti syntymästä saakka ympärillä.
Jossain vaiheessa tuli kuitenkin aika jolloin esikoinen käyttäytyi täysin käsittämättömällä ja ääliömäisellä tavalla kaikkia tummaihoisia, etenkin somalialaisia kohtaan :( Kotoa ei ollut oppinut, eikä päivähoidossa ollut.
Hän käyttäytyi aika lailla samalla tavalla kuin näkemäsi poika, saattoi kieltäytyä koskemasta tai katsomasta eri väriseen kaveriin. Ja vielä sanallisesti ilmoitti sen. Ja vaikkapa bussipysäkillä kielsi tummaihoisia katsomasta häneen päin.
Olin asiasta tosi surullinen ja oli ikävää olla tällaisen jääräpään kanssa, kun käytös jatkui ystäviä kohtaankin!
Tähän päivään mennessä en tiedä, mikä oli syynä tuohon käytökseen, ja ohihan se meni ajan kanssa. Mitään syytä hän ei itsekään koskaan sanonut.
Meidän tytölle sattui aikoinaan näin, Tuli itkien kotiin ja kun häneltä itkun syytä kyselin sanoi että yksi poika haukkui häntä neekeriksi, minä olin heti täynnä raivoa niinkun arvata saattaa, ja kysyin kuka näin oli sanonut selvisi että tämä poika on itse mulaatti, että semmosta meillä. (tyttöni isä on arabi)
ainahan ei välttämättä ole kyse mistään rasismista vaan joku asia saattaa olla vaan niin pelottava, outo tälläselle kehityvälle olennolle joka vasta hahmottelee maailman kuvaansa. Kerronpa tässä erään huvittavan, vähän groteskin esimerkin. Vielä kotona asuessani meillä oli sekarotuinen koira Nekku, joka aina nähdessään mustaihoisen ihmisen alkoi aivan vimmatunmoisen haukunnan ja rähinän! Siinä oli pitelemäistä ja välillä sai anteeksi pyydellä hämmentyiltä vastaantulijoilta. Me pohdimme mistä se voisi johtua ja tultiin siihen tulokseen että ei se nyt ainkaan mitään rasismia ole mutta kyse oli paremminkin pelosta. Mutta kun Nekku vanheni ja " aikuistui" niin haukkuminen loppui mutta kyllä se edelleenkin vilkuilee kaikkein tummimpia taikka muuten poikkeavan näkösiä ihmisiä ihmisiä epäluuloisesti. Aina tavatessani tälläsia rasimiin taipuvaisia ihmisiä, muistan Nekun antaman opetuksen: rasismi on kehittymättömän ja karkean mielen puollustuskeino. ;)
anteex kirjoitusvirheet, täällähän ollaan niistä tarkkoja ;)
zatar:
Vielä kotona asuessani meillä oli sekarotuinen koira Nekku, joka aina nähdessään mustaihoisen ihmisen alkoi aivan vimmatunmoisen haukunnan ja rähinän!
Koirat tekevät noin. Olen huomannut tuon ilmion.
Jos koirasi olisi ollut ' mustan' omistajan koira olisi haukkunut nähdessään valkoisen.
Koirilla on kovin vahva hajuaisti joten se voisi liittyä siihen.
Muuten tuohon alkuperäiseen aiheeseen, kurja kun ' arabi' rouva ei ole opettanut lapsilleen käytostapoja.
Ehkä hän ei voi opettaa kun hänellä itsellä ei ole.
ainakaan minun arabimieheni ei edes osaisi suomeksi nimitellä ketään rasisitisesti. Itselläni on vaaleakiharainen tyttö, 2v aurinkoinen ja suloinen. Toissapäivänä puistossa hänen päälleen tuli sylkemään pari teropetteriä, hiukan häntä vanhempia. Täysin suomalaisia. Itselläni luultiin ulkomalaiseksi ja ilmeisetsi tästä syystä tyttäreni sai osansa. Joten... voi toki olla, että joku arabikin on rasisitinen mustaihoisia kohtaan, mutta suomenkieliset rasisitiset haukkumafraasit opitaan asenteineen helposti esim suomalaisessa päiväkodissa.
ei harrasteta minkaanlaisia rasistisia huomautuksia; saavat vahvan kiellon jos yrittavatkin! Mutta, mutta; myos meidan lapset kaikki pienina paastivat suustaan mustaihoisen nahdessaan etta musta-musta! Eika se ollut mitaan haukkumista; enemmankin ihmettelivat varia! Nyt tytoilla on tummaihoisia myos luokallaan ja ei mitaan ongelmia heidan kanssaan ovat ystavia niinkuin vaaleammatkin! Mutta rasistisia ovat arabit noin suurena luokkana: tietenkin poikkeuksia on niinkuin kaikissa piireissa!
Mulaatti = valko- ja mustaihoisen jälkeläinen
Ja täytyy kyllä ihmetellä, että nytkö vedetään herneet palkoineen nenuun musta sanasta.
että herkimmäthän jo loukkaantuu siitä, että sattuu katsomaan vähän liian pitkään... Kannattais varmaan pysyä kotonaan, jos on niin huono itsetunto
Tuli mieleeni muutama vuosi sitten televisiosta tullut dokumentti Suomessa asuvista tummaihoisista. Eräs poika joka oli muistaakseni adoptoitu suomalaiseen perheeseen kertoi kuinka lapsena näki mustan miehen ja osoitti tätä sormella ja sanoi" Kato äiti neekeri!" vaikka siis itsekin oli musta.
Kaipa ne jostain tarttuu ne käsitykset, ja lapset nyt saattavat tahattomasti sanoa asioita joilla ei ole kiusaamismerkitystä. Toisaalta osaavathan lapsetkin kiusata toisiaan ja ilkeästi osaavatkin.
Tuosta sanasta neekeri on ollut paljon debattia. Jotkut puolustelevat sen käyttöä sillä että aikanaan se on ollut ihan luonteva sana. Tietysti pitäisi huomioida se että tämä sana nykyään useimpialoukkaa. Miksi ehdoin tahdoin loukata toista jos tietää että se loukkaa?
Mieti vain tuota jos jomar on selvästi kokenut tämän loukkaavaksi, niin kaipa se on loukkaavaksi myös tarkoitettu. Luulisi että vanhemmat kuitenkin osaisivat ohjastaa lapsiaan olemaan loukkaamatta muita ihmisiä. Tässäkin on varmaan käsityseroja. Mutta käsittääkseni yleensä ainakin meillä Suomessa on hyvien tapojen vastaista osoitella muita ihmisiä sormilla. Meille on kotona opetettu lapsista pitäen näin ettei muita saa osoitella sormia, koska ihmisiä ei saa osoitella sormella.
En tiedä onko tässä asiassa myös jotain kulttuurieroja. Sormella osoittelu itsessään on jo minusta loukkaavaa, tosin lapselta sen ymmärtää, mutta ei sitä, jos vieressä istuu aikuinen joka ei mitenkään reagoi tällaiseen käytökseen!
mutta pahaltahan tuollainen tuntuu, tiedän. Omaan itseen tai mieheen kohdistuva rasismi ei jaksa aina edes vaivata, mutta kun se kohdistuu lapsiin, niin paha mielihän siitä tulee. Jomar:
Minulle ja ruskealle pojalleni sattui äsken aika ikävä juttu. Olimme bussissa äidin ja kolmen arabin näköisen pikkupojan kanssa. Äitikin siis oli arabin näköinen. Puhuivat ööh. arabiaa? (Olen oikeasti tosi huono tunnistamaan kieliä tai että mistä maasta joku on.)Mutta siis nuorin poika istui vielä rattaissa. Ja halusi selkeästi loukata minua ja Joonaa. Muuten puhuivat siis joitain muuta kieltä, mutta selvällä suomen kielellä mutisi, että musta musta musta. Katsoin häneen päin ja hymyilin. Poika käänsi päänsä pois ja mutisi että hän ei edes halua katsoa minua päin, koska jotain jotain musta.
Olen aika järkyttynyt. Tämä poika siis oli about 4 vuotias. Ja lienee selvää, että isä on poikansa opettanut. Äiti vain hymyili lämpimästi minulle ja pojalle eikä selkeästi ymmärtänyt mitä oma poika puhui. Tai siltä ainakin näytti.
Onko tämä tällainen yleistäkin? Hieman pelottaa tuollaisten lapsien tulevaisuus Suomessa. Eikä tietysti omankaan pojan puolesta tunnu kivalta. Onneksi hän ei vielä mitään ymmärrä.
Eli piti vielä jatkaa sanasta musta vähän yleisemmin.
Kukaan mustaihoinen ei yleensä vedä hernettä nenuun määritelmästä musta tai mustaihoinen. Määritelmä on ihan yleinen ja hyväksytty kautta maailman.
Neekeri-sana sensijaan mielletään useimmiten rasistiseksi ja loukkaamistarkoituksessahan sitä viljelläänkin. Mutta mutta... saahan mistä tahansa ilmaisusta loukkaavan, jos ottaa siihen tarvittavat ilmeet, eleet ja yleisen halveksunnan mukaan.
Aivan! Ei se, mitä sanotaan vaan miten sanotaan.
mrs_O:
Mutta mutta... saahan mistä tahansa ilmaisusta loukkaavan, jos ottaa siihen tarvittavat ilmeet, eleet ja yleisen halveksunnan mukaan.
Mieheni kulttuurissa sormella osoittelu on äärimmäisen epäkohteliasta, suorastaan loukkaus tai haaste tappeluun. Lastakaan ei mielellään osoitella eikä kutsuta luokse käden liikkeellä, jossa kämmenselkä alaspäin koukistellaan sormia. (Mahtoiko kukaan ymmärtää tuosta mitään?)
- Jatkoa tapaukseen: Seuraavana päivänä eli eilen, sama pieni poika tuli rattaineen bussiin, tällä kertaa isänsä kanssa. Isä hymyili ja puhui minulle ja äidilleni (ennen kuin näki poikani), sen jälkeen ei sanonut mitään. Hänen pojalleen hymyilin edelleen, mutta tämä käänsi päänsä pois, ei sanunut mitään. Vaan enpä lähde mitään johtopäätöksiä tuon pohjalta tekemään. Enkä aiemmin epäilemääni isää tuomitsemaan.
- Sana musta. En todellakaan pitänyt sitä haukkumasanana! Mutta toisaalta, IHAN itsestään ei tuokaan sana minusta voi tulla pieneltä pojalta, oma poikani kun on vaaleanruskea, ei siis kovin tumma. Mutta siis siitä en hernettä nenukkaan vetänyt, vaan siitä jatkosta, ettei hän voi katsoa minua päin jne... Miestäni lapset ovat kutsuneet mm likaiseksi ja ison mustelman omaavaksi, ei koskaan mustaksi. Mustaa ihmistä kun ei ole vielä eläessäni minäkään nähnyt.
- Koirista. Oma kenialainen koirani on " rasisti" . Pelkää ja välttelee järjestäen kaikkiä meille tulevia tummaihoisia vieraita. Kadulla ei sentään osoita mitään erittelyä. Olen päätellyt, että se ei välttämättä johtuisi hajusta suoraan, vaan pelosta. Olen huomannut, että afrikkalaiset eivät ole koiriin tottuneet ja jos eivät nyt suoranaisesti pelkää, niin suhtautuvat koiruuksiin varauksellisesti. Ja koirahan tietysti ottaa tuon uhkauksena. Kun vieran ja koira kumpikin saadaan rentoutumaan, niin tämä " rasistisuus" on kadonnut.
Kyllä erilaista aina tuijotetaan, ja voidaan supattaa ja mitä vaan vastaavaa.
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin kukaan itsestään vastuussa oleva ihminen ei käy minulle huutelemaan, asia on ihan heidän omansa.
Minua saa katsoa vinoon, vaakasuoraan tai ylösalaisin, ihan yksi ja sama tälle rouvalle.
Varmasti tulet poikasi kanssa Jomar kuulemaan näitä kommentteja monia, monia kertoja, jos täällä päätätte asua.
Sille et tule voimaan mitään, yhtä vähän kuin minä niille kommenteille, joita joku välillä suhauttelee.
Sen voit lapsellesi opettaa, että hän ei näistä ääliömäisistä kommenteista välitä, vaan on ylpeä itsestään, väristään ja taustastaan.
Itse olin lähikaupassa kun sain taas pitkästä aikaa oikein verbaalisen sontaläjän päälleni, ja minun pieni, ylpeä muslimilapseni antoi omalla vajavaisella, kirosanoja tuntemattomalla sanavarastollaan takaisin niin, että itku meinasi tulla äidiltä.
Minua ei siis niinkään ahdistanut meihin kohdistuvat sanat. Miten voisi, kyseessä oli pieni poika. Aloitukseni tarkoitus oli omaan kokemukseeni pohjaten tiedustella, että onko ei suomalaisilla, ei mustilla, mutta selkeästi ulkomaalaisen näköisillä, luullakseni arabeilla jotain tummaihoisia vastaan. Siis juurikin niin, että laitetaanko rasistisuus " kiertämään" ja vielä mahdollisesti lapsen avulla.
Meidänkin perhe koki tuossa muutama viikko sitten ensimmäisen kunnon rasistisen tapauksen kun 40-luvulla syntynyt deekunaikkonen heitti kehiin kaikki stereotypiset loukkaukset Itäkeskuksen S-marketin kassajonossa. Silloin itketti ja ahdisti hirmuisesti. Onneksi poika nukkui. Mutta nyt ei siis kyse ollut ollenkaan minun ahdistuksestani vaan enemmänkin ihmetyksestä, että mistä pieni poika moista on " oppinut" .
Anteeksi, jos olen ollut epäselkeä kirjoitusteni kanssa.
Jomar:
Aloitukseni tarkoitus oli omaan kokemukseeni pohjaten tiedustella, että onko ei suomalaisilla, ei mustilla, mutta selkeästi ulkomaalaisen näköisillä, luullakseni arabeilla jotain tummaihoisia vastaan. Siis juurikin niin, että laitetaanko rasistisuus " kiertämään" ja vielä mahdollisesti lapsen avulla.
En tiedä, mutta mieheni (arabi) ainakin omaa tummaihoisia ystäviä eikä todellakaan ole rasisti! Mutta muistelen jostain (epävirallisesta lähteestä) lukeneeni, että joissakin arabimaissa tummaihoisia halveksutaan, heitä pidetään sivistymättöminä tms. Ilmeisesti jonkinlaista jäännettä orjuuden ajoista.
En sitten osaa sanoa mitään virallisempaa. Valitettavasti tuollaista rodullista jaottelua esiintyy kaikkialla maailmassa, myös (tai varsinkin?) kehitysmaissa, monesti kolonisaation seurauksena.
Rasismia esiintyy takuulla kaikkialla, myös mustien keskuudessa. Se ois valhetta väittää jotain muuta. Kaikki me olemme ihmisiä ja ihmisillä on sellainen taipumus. Minusta tuntuu että nyt tässä on kyse kun arabeja syytellään rasistisiksi mustia kohtaan, vanha syndrooma, vaikka mikä lieneekään, että kiusattu kiusaa toista kiusattua ja potkittu yrittää löytää vielä jonkun itseään heikomman potkittavaksi.
Tämä ei välttämättä päde Jomarin kokemaan tilanteeseen, mutta tuli mieleeni lapsuuteni vantaalaisessa lähiössä. Kun ulkkarit kuulivat tarpeeksi heihin itseensä kohdistuvia haukkumasanoja, he alkoivat myös nimitellä muita. Ikään kuin siirsivät sen " pahan" ja " ruman" pois itsestään. Aina löytyi joku, joka oli vielä alempana.