Jos kumppani jättää pitkän suhteen jälkeen tyyliin avaimet pöydälle, niin miten siitä voi selvitä?

Onko mies ollut yhteyksissä edes lapsiin?

Kuulostaa kauhealta. Oma mieheni lähti tuohon tyyliin, meillä ei ollut lapsia, aviossa ehdimme olla vähän yli vuoden. Siis ihan oikeasti avaimet pöydälle eikä kuulunut enää koskaan mitään. Ei vissiin avioelämä maistunutkaan. Avioero hoidin yksin, kaikki tavaransa heitin pois yksin. Tarvitsen yhä apua asian käsittelyyn.

Ei tuollaisesta täysin selviäkään. Tapahtuman herättämä pelko ja katkeruus muistuttavat ajoittain itsestään, vaikka elämä jatkuukin. Perusluottamus muita kohtaan ottaa isoja vaurioita, kun tulee kohdelluksi tuolla tavalla.

Olet kokenut ilmeisesti yllätyseron ja sinut on jätetty arvaamattasi etukäteen. Tällainen on aina raskas isku. Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioiden syy-seuraussuhteet.

Voihan olla, että saat vielä kumppaniisi puheyhteyden ja äkkilähdön perään tulee tilaisuus ruotia, mitä oikein suhteessanne tapahtui ja miksi näin kävi. Toivotaan niin.

Mutta jos tilaisuutta ei tule, voit silti hakeutua keskusteluavun piiriin. Yksinkin voit prosessoida tapahtunutta ja alkaa hahmottaa suhteenne polkua tähän avainnippuun saakka. Ehkä silti löydätkin jotain selitystä, ymmärrystä joka auttaa sinua irrottautumaan ja uudelleenrakentumaan. 

Suru, viha, hämmennys,  nämä kaikki tunteet auttavat työstämään asiaa. Jossain vaiheessa tulee hyväksyminen ja luopuminen.

KirkkoSisko kirjoitti:

Olet kokenut ilmeisesti yllätyseron ja sinut on jätetty arvaamattasi etukäteen. Tällainen on aina raskas isku. Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioiden syy-seuraussuhteet.

Voihan olla, että saat vielä kumppaniisi puheyhteyden ja äkkilähdön perään tulee tilaisuus ruotia, mitä oikein suhteessanne tapahtui ja miksi näin kävi. Toivotaan niin.

Mutta jos tilaisuutta ei tule, voit silti hakeutua keskusteluavun piiriin. Yksinkin voit prosessoida tapahtunutta ja alkaa hahmottaa suhteenne polkua tähän avainnippuun saakka. Ehkä silti löydätkin jotain selitystä, ymmärrystä joka auttaa sinua irrottautumaan ja uudelleenrakentumaan. 

Suru, viha, hämmennys,  nämä kaikki tunteet auttavat työstämään asiaa. Jossain vaiheessa tulee hyväksyminen ja luopuminen.

Tai sitten ei. Muisto vaikeasta kokemuksesta ja siihen liittyvistä tunteista seuraavat usein elämässä kipeinä mukana loppuun asti.

Tän tyylinen ero on mun pahin painajainen. oon kohdannut paljon ns. hylkäämiskokemuksia pienenä kaverisuhteissa ja jonkun verran omien vanhempienkin kohdalla. ois varmaan ihan viiminen pisara jos puoliso jättäisi noin. en voi auttaa ap:tä mutta toivon ihan hurjasti jaksamista ja voimia<3 kurjahan ja selkärangaton tuo mies oli jos noin teki. ja totakai sitä miettisi, että miksi ja oliko taustalla jotain suurempaakin. itse varmaan aattelisin että hänelle on sattunut jotain, joku kiristys tms. juttu tai vakava sairaus jonka vuokis lähtenyt tai toinen nainen. jälkimmäisin ehkä todennäköisin mutta sekin yhtä kamala ajatus ja säälittävää jos ei voi siitä kertoa ja erota kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies ollut yhteyksissä edes lapsiin?

Ei ole ollut edes lapsiin yhteydessä. ja aikaakin kulunut jo sen verran, ettei varmaan tule olemaankaan. ap.

KirkkoSisko kirjoitti:

Olet kokenut ilmeisesti yllätyseron ja sinut on jätetty arvaamattasi etukäteen. Tällainen on aina raskas isku. Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioiden syy-seuraussuhteet.

Voihan olla, että saat vielä kumppaniisi puheyhteyden ja äkkilähdön perään tulee tilaisuus ruotia, mitä oikein suhteessanne tapahtui ja miksi näin kävi. Toivotaan niin.

Mutta jos tilaisuutta ei tule, voit silti hakeutua keskusteluavun piiriin. Yksinkin voit prosessoida tapahtunutta ja alkaa hahmottaa suhteenne polkua tähän avainnippuun saakka. Ehkä silti löydätkin jotain selitystä, ymmärrystä joka auttaa sinua irrottautumaan ja uudelleenrakentumaan. 

Suru, viha, hämmennys,  nämä kaikki tunteet auttavat työstämään asiaa. Jossain vaiheessa tulee hyväksyminen ja luopuminen.

Surua ja hämmennystä olen kokenut koko ajan, mutta viha puuttuu. En vaan osaa vihata ihmistä, jota rakastin niin syvästi niin kauan. Senkö puuttuminen estää minua pääsemästä eteenpäin sitten?  ap.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Olet kokenut ilmeisesti yllätyseron ja sinut on jätetty arvaamattasi etukäteen. Tällainen on aina raskas isku. Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioiden syy-seuraussuhteet.

Voihan olla, että saat vielä kumppaniisi puheyhteyden ja äkkilähdön perään tulee tilaisuus ruotia, mitä oikein suhteessanne tapahtui ja miksi näin kävi. Toivotaan niin.

Mutta jos tilaisuutta ei tule, voit silti hakeutua keskusteluavun piiriin. Yksinkin voit prosessoida tapahtunutta ja alkaa hahmottaa suhteenne polkua tähän avainnippuun saakka. Ehkä silti löydätkin jotain selitystä, ymmärrystä joka auttaa sinua irrottautumaan ja uudelleenrakentumaan. 

Suru, viha, hämmennys,  nämä kaikki tunteet auttavat työstämään asiaa. Jossain vaiheessa tulee hyväksyminen ja luopuminen.

Surua ja hämmennystä olen kokenut koko ajan, mutta viha puuttuu. En vaan osaa vihata ihmistä, jota rakastin niin syvästi niin kauan. Senkö puuttuminen estää minua pääsemästä eteenpäin sitten?  ap.

Ap, siihen voi mennä pitkän aikaa, ennen kuin kykenet tuntemaan vihaa. Minutkin jätettiin yllättäen. Monta vuotta meni vain jotenkin rämpiessä eteenpäin, kun elämä yhdessä hetkessä muuttui täysin ja oli paljon järjesteltävää. Vasta kun tapahtumasta oli aikaa, oli elämä siinä mallilla, että vihaa oli turvallista tuntea. Tällöin olin jo uudessa suhteessa.

Tuollainen ero on todella traumaattinen. Itsekin olen sellaisen kokenut. Nykyään vuosien jälkeen olen jo jaloillani ja onnellisessakin suhteessa mutta kauan se otti. Siihen tarvittiim ammattiapua, läheisiä ihmisiä ja aikaa.

Mutta sitä perusturvallisuutta se on kyllä kolhinut pysyvästi. Vaikka olen nyt ollut jo muutaman vuoden hyvässä liitossa, takaraivossa on aina se pieni varoitus, että kaikki voikin muuttua yhtäkkiä. Aina pitää olla vähän varuillaan. Toisaalta se on raskasta, toisaalta sen kanssa on jo oppinut elämään. Jos parisuhteessa, tai missään läheisessä suhteessä ylipäätään haluaa olla, on otettava riski. Vain itseensä voi tässä maailmassa luottaa.