Viikonloput on niin tylsiä, kun ei ole ketään ketä tavata

Sama tällä. Lapset jo teinejä. Miesystävä on, mutta nähdään 1-2 viikon välein. Aikaa olisi ystäville. Niitä vain ei ole aikuisaikana ollut, vaikka yritys löytää on kova. Kaksi ystävää asuu kaukana.

No aloita vaikka siitä miehestä. Mitä järkeä olla suhteessa josta ei saa mitään? Vieläkö liittoa voisi korjata että teillä olisi jotain yhteistä? Tai sitten ero ja uudet kuviot. Elät vain kerran.

Niinpä. Ajatuskin siitä, että tätä olisi vielä 40-50v jäljellä masentaa

Mistä sinä juttelisit ystävän kanssa, jos sinulla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita?

Sama täällä.

Pari ystävää on, mutta asuvat kaukana.

Täältä seudulta missä asun, ei ole tuttavia.

Kun lapset ovat isällään, silloin varsinkin kaipaisi seuraa, vaikka omakin aika on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä juttelisit ystävän kanssa, jos sinulla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita?

Minulla on yksi ystävä, mutta asutaan eri paikkakunnilla. Nähdään muutaman kerran vuodessa. Meillä on paljonkin juteltavaa, viestitellään usein ja aina kun nähdään, niin kyllä sitä asias on riittänyt.

Mielenkiinnon kohteita on, mutta aivan erit kuin miehelläni. Näin se on aina ollut. Ei olla koskaan vietetty paljoakaan aikaa yhdessä jotain tehden...

Ap.

Tiedän kyllä, että uusien ystävien hankkiminen on työn ja tuskan takana. Kannattaisiko kuitenkin aloittaa vaikka joku uusi harrastus, jossa tapaisi uusia, samanhenkisiä ihmisiä?

Aloita joku harrastus. Ainakin sen ajan on muista seuraa ja voi tutustua jonkun kanssa lähemminkin. Tanssi, paritanssi (voi mennä myös ilman paria jos miehes ei innostu mukaan), itsepuolustus laji, käsityökurssi jne. paljon on mistä valita. Joku vapaaehtois työkin vois olla jos jaksaa.

Miten teillä voi olla elämässä tylsää ja tyhjää? Mulla ei ole koskaan hetkeäkään luppoaikaa, koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä. Uuvuksiin asti.

Lapset isoja, 10 ja 14, joten heitä ei äidin seura kiinnosta. Mies paljon töissä epäsäännöllisesti. Mun aika menee akuuteissa kotihommissa, asioiden hoitamisessa ja tietenkin pääosin töissä. Vastuullinen työ, jota teen myös iltaisin ja viikonloppuisin, ihan omasta tahdostani. 

Olen mukana yhteiskunnallisissa asioissa, kirjoitan lehtiin, koko ajan monta rautaa tulessa. Talo ja piha vaativat toimia, ja nautin niistäkin. Ystäviä onneksi on, mutta minä en kovin usein jaksa enkä ehdi heitä tavata. 

Ettekö te tee mitään? Siis hyväntekeväisyyttä tai muuta hyödyllistä työn ohessa?

Olen kokeilut jo monet harrastukset näiden vuosien aikana, mutta ei niistä koskaan ystäviä tai edes hyvänpäiväntuttuja saanut. En tiedä mikä olisi sellainen harrastus, josta saisi vielä näin aikuisiällä ystäviä. Kaikilla jo omat tiiviit piirit...

Työkaveritkin elävät niin erilaista elämää kuin minä, etten mitenkään pysty näkemään meitä yhdessä työn ulkopuolella.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä voi olla elämässä tylsää ja tyhjää? Mulla ei ole koskaan hetkeäkään luppoaikaa, koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä. Uuvuksiin asti.

Lapset isoja, 10 ja 14, joten heitä ei äidin seura kiinnosta. Mies paljon töissä epäsäännöllisesti. Mun aika menee akuuteissa kotihommissa, asioiden hoitamisessa ja tietenkin pääosin töissä. Vastuullinen työ, jota teen myös iltaisin ja viikonloppuisin, ihan omasta tahdostani. 

Olen mukana yhteiskunnallisissa asioissa, kirjoitan lehtiin, koko ajan monta rautaa tulessa. Talo ja piha vaativat toimia, ja nautin niistäkin. Ystäviä onneksi on, mutta minä en kovin usein jaksa enkä ehdi heitä tavata. 

Ettekö te tee mitään? Siis hyväntekeväisyyttä tai muuta hyödyllistä työn ohessa?

Meidän piha on kai liian helppohoitoinen, kun ei siinä paljon mitään tekemistä ole ruohon leikkuun lisäksi.

Teen vapaa-ajallani taidejuttuja. Se on sellaista kotona tekemistä eli ei sitäkään kautta ole tullut ystäviä. Lisäksi kuuntelen paljon musiikkia, se vie ajatukset muualle tästä tylsyydestä. Nytkin olen illan katsellut musiikkivideoita, mutta alkaa jo puuduttaa.

Ap.