Mielenterveysongelmaisen kanssa seurustelu

Just. Lähdetkö edes sitten kun mies on nyrkillä muotoillut kasvosi uuteen uskoon? 

No sinut hakataan monta kertaa. Voithan hoivata.

Väkivaltaisuus on asia mitä minun mielestäni kenenkään ei kannata sietää. Varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei hänellä ole edes mitään ongelmaa, vaikka "huitaisee" sinua silloinn tällöin riidan kesken niin olisin huolissani turvallisuudestasi jos suhdetta jatkat. Jos tuo mies ei opettele vihanhallintaa esim. terapiassa ja hänellä kilahtelee päässä kun on suuttunut, ei mikään takaa ettei joskus kilahtaisi vähän huitaisua pahemminkin.

Ja mulla on tästä omakohtaista kokemusta. Kyseessä oli sota-alueella nuoruutensa asunut ulkolainen mies, ja annoin hänelle paljon anteeksi niiden kovien kokemusten takia joita hän oli kokenut. Menettänyt äitinsä ja muita sukulaisiaan, maamiinan räjähdyksessä saanut itsekin vammoja jne. Hän selitti aggressioitaan ahdistuksella ja hädällä, joka syntyy kaikista kivuista ja menetyksistä joita hän on kokenut lapsuudessa ja nuoruudessa kotimaassaan. Ja uskonkin että ne olivat oikeasti syy. Mutta: se että hän tiedosti tämän ei auttanut mitenkään ratkaisemaan ongelmaa. Vuodesta toiseen aggressiokohtaukset iskivät. Mutta minä ymmärsin, uskoin että aika parantaa.

Paitsi että kerran kävi niin pahasti etten enää uskaltanut olla yhdessä. Menin yöllä vessaan, en toki sytyttänyt valoja turhaan. Kun pääsin eteiseen mistä mennään vessaan, kurkullani puristui veitsi niin lujaa että verivana alkoi valua rinnoille. Mies oli aivan hullun raivon vallassa, ja puhui minulle äidinkielellään jota en ymmärrä uhkaavaan sävyyn. Yritin puhua rauhallisesti "minä tässä vaan, ei mitään hätää, mikäs nyt on". Mies otti minua pitkästä tukasta kiinni ja repäisi maahan, istui päälle, alkoi lyödä kasvoihin. Jotain 5 minuutin pahoinpitelyn jälkeen ikään kuin havahtui ja tajusi mitä oli tehnyt. Että hän oli Suomessa, kotonaan, että pimeässä hiippailija olin minä eikä joku terroristitappaja menneestä. En uskaltanut enää olla miehen kanssa, jolla menneisyyden haamut voi noin vahvasti peittää todellisuuden, vaikka rakastinkin.

Lähde menemään jos mies ei suostu hoitokontaktiin. Itsellä teki pahaa jättää juoppo ukko, pelkäsin että se kuolee ilman mua, tunsin hirveää syyllisyyttä ja pelkoa. Olis pitänyt jättää se vuosia aiemmin. Sun hoivaviettis ajaa sua huonoon suhteeseen joten siirrä viettisi jäähylle nyt. Noita autettavia reppanoita riittää, niitä ei voi pelastaa.

Kysymyksen pitäisi olla: Väkivaltaisen kanssa seurustelu? Suurin osa mt-ongelmista ei aiheuta väkivaltaisuutta ja niitä sairastavien kanssa voi hyvinkin seurustella varsinkin jos sairaus on hoidossa. Mutta väkivaltaisten kanssa tuskin kannattaa seurustella johtuipa väkivalta mt-ongelmasta tai ihan mistä vaan.

Mentaalitapauksen kanssa voi seurustella, jos hänellä on hoitokontakti ja hän on sitoutunut hoitoon. Näin ei tässä tapauksessa liene, joten lähde. Sinun vastuullasi ei ole aikuisen ihmisen hyvinvointi.

Mulla on takana suhteita joissa on huudettu ja läpsittykin. Surullisia ja vaikeita ne erot ovat silti olleet, kun tyypeissä on aina ollut myös paljon sitä hyvää, ja myöskin hoivaviettisenä annan liikaa anteeksi asioita silkasta säälistä. Otinkin elämässäni ”aikalisän” ratkoakseni sitä ongelmaa miksi olen päätynyt tuollaisiin suhteisiin, ja mitä kauemmin olen ollut nyt ilman kumppania, sitä varmempi olen että huutoa tai käsiksi käymisen uhkaa en tule enää koskaan sietämään, just siinä menee jatkossa rajat, joten arvaatkin jo varmasti että suosittelen sinuakin etsimään tasapainoisempaa seuraa :)

Jos tämä ei ollut trolli, juokse. Lujaa.