Surettaa :( sain tietää jotain ja en pääse katkeruudesta eroon.

Sä siis toivoisit, että vanhempasi olisivat saattaneeet sut vieläkin suurempiin vaikeuksiin?

❤️

Käki ja AP puhuvat kakkaa. Oikeasti lapset ovat läsnä omissa palavereissaan AINA, ja lapselle informoidaan niistä myös.

Onko nyt paremmin? Keskity tähän päivään.

Vierailija kirjoitti:

Käki ja AP puhuvat kakkaa. Oikeasti lapset ovat läsnä omissa palavereissaan AINA, ja lapselle informoidaan niistä myös.

Ei muakaan informoitu mistään. Sain selville, että mun vanhempi oli puhunut puhelimessa opettajan kanssa ja vakuutellut että oon kunnossa.

Siis olen itsekin ollut siinä uskossa että oppilas kutsutaan näihin keskusteluihin mukaan ja tämä pidetään ajan tasalla vanhempien kanssa käydyistä keskusteluista. Mutta ei sitten ilmeisesti. En usko että kyseinen sukulainen valehtelee, mutta voin kyllä hyvin uskoa sen että vanhempani ovat keksineet kaikki mahdolliset syyt sille miksi minua ei ole voitu infota itseäni koskevista asioista koulun taholta. AP

Jos sukulaisesi on muistanut tai ymmärtänyt väärin? Opettajan kanssa käydyt puhelut tai keskustelut eivät välttämättä tule oppilaan tietoon, palaverit on niin isoja että niistä kyllä saa varmasti tietää.

Oppilas ei ennen aina ollut palavereissa mukana, jolloin huoltaja saattoi selitellä asioita parhain päin. Ennen vanhempi häpesi lapsen mielenterveysongelmia.

Nykyään oppilas on aina mukana ja ongelmaksi on muodostunut se, että oppilaan vuoksi koulun ja sosiaalitoimen on sievisteltävä todellisuutta. Eli ei voida esimerkiksi puhua suoraan siitä, että nuoren syrjäytymiskehitys on jo pitkällä. Siksi huoltaja ei välttämättä ymmärrä lapsen todellista tilaa.

Voit kertoa mielipiteesi asiasta huoltajillesi.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin pahoista mielenterveysongelmista yläasteella ja lukiossa. Lintsasin ja itkin koulun vessassa, olin väsynyt koko ajan. Menin ajoittain todella huonoon kuntoon. Ihmettelin vuosia miten mihinkään ei puututtu, vanhemmat, läheiset aikuiset tai edes opettajat eivät tehneet mitään vaikka muidenkin ongelmiin puututtiin käymässäni koulussa todella nopeasti. Sukulaiseni meni möläyttämään kahvilla käydessäni keskustelun lomassa sen, että kyllähän minusta oli vaikka mitkä palaverit ja keskustelut koululla, niistä vain ei ikinä kerrottu minulle.

Siis mitä helvettiä, vanhempani kävivät ilmeisesti hyvin montakin kertaa koululla vakuuttelemassa että kaikki on hyvin, saan hoitoa ja ei tarvitse huolehtia. Ongelmani ja oireiluni eivät edes olleet pelkkää teiniangstia, elämässäni sattui tuohon aikaan monta traumatisoivaa asiaa, kuten läheisen ystävän huumesekoilut ja ensimmäinen lyhyt mutta hirveä parisuhde. Näille asioille ei ikinä tehty mitään. Pelkkä selän kääntäminen tuolle olisi ollut jo ihan tarpeeksi, mutta tuo esiin tullut aktiivinen peittely raivostuttaa ja itkettää.

Miten se nyt sattuikin, että juuri sinun kohdallasi ei tartuttu asiaan. Kuuluuko syyttely sairauteesi?

Kävitkö itse juttelemassa koulun terveydenhoitajan kanssa, nykyään sitä kautta pääsee perheneuvolaan. Vanhemmille ei kerrota, jos nuori ei sitä itse halua.