Lue keskustelun säännöt.
Niin epäreilua!
11.05.2006 |
Joo, tämä on taas tätä aihetta mutta puran nyt itseäni kuitenkin.
Me haaveilemme pikkukakkosesta, yritystä takana 11kk ja kesällä alkaa hormoonihoidot. Aamulla sitten puistossa jysähti pommi. Siellä puistoilee kuusi eskoisemme kanssa samanikäistä (eli noin 1v3kk-1v7kk) lasta äiteineen. Ja näistä äidesistä KAIKKI muut odottavat toista paitsi me.
Tuntuu pahalle. Jotenkin putosin samantien pois keskusteluista, jäin ulkopuoliseksi heidän odotuskeskusteluistaan :o(.
Ja tottakai, kun näin alkaa päivä niin jatkuu yhtä hyvin. Sain tekstiviestin ystävältäni, että hän on sairaalassa. Soitin sitten ja hän kolmannella yrittämällä vastasi. On tekemässä aborttia! On kuulemma menossa toimenpiteeseen yhden maissa ja miettii, että voisnko kyyitä hänet kotiin illalla kun pääsee pois sairaalasta... Joten kin nyt tuntuu, että en voi, en jaksa.
Miksi asiat menee näin?
Kommentit (5)
On varmaan aika orpo olo. Mä jäin kans vähän patsioon puistoporukassa kun siellä alkoi kaksi äitiä odottaa samaan aikaan ja jutut pyöri tietty sen odottamisen ympärillä... Tuntui ikävälle vaikka me ei edes toista silloin kaavailtu.
Tsemppiä! Ota etäisyyttä puistoporukkaan, niin ei tarvitse päivittäin heidän hehekutustaan kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se toinen lapsi vielä teillekin suodaan. Osaan kuvitella tunteesi, sillä me olemme jo jonkin aikaa yrittäneet saada aikaiseksi yhtä toista isoa juttua (ei lapsen saamiseen verrattavissa, mutta iso asia elämässä kuitenkin) siinä onnistumatta, ja tällä välin monet tuttavapariskunnat ovat saaneet vastaavan haaveen toteutettua tuosta vain. Kyllähän se kirpaisee.
Lämpimiä ajatuksia ja voimia täältä lähettelen!
Mekin yritettiin pikkukakkosta liki vuosi, haaveiltiin että saataiisiin pojalle kaveri. Alkoi todella jo nyppiä kun tulosta ei tullut, esikoinen kun tärppäsi heti eka kierrosta. Sain vinkin kaverilta, että kokeile e-vitamiinia. Se vaikuttaa jotenkin näihin naisten hormooni- ja muihin juttuihin (en nyt muista mitä luontaistuotekaupan myyjä selitti silloin). Eli ostin vehnänalkioöljyä, lisäksi jonkin omega-rasvahappopakkauksen ja monivitamiinin (josta sai, hmmm, oliko se foolihappo?). Tämä kokonaisuus siis luontaistuotemyyjän suosituksesta. Ja mikä ihaninta, seuraavasta kierrosta tärppäsi! Nyt meillä on jo toinen poju, pienen pieni tuhisija, ja olen ikionnellinen, että sain tuon vinkin.
Kokeile, et siinä mitään menetäkään!
Jotenkin nyppii vaan niin urakalla kun mietin, että samaan aikaan kun puistomammat raskautuu kaikki niin ystäväni abortoi oman pienensä. Ja mä en edes tajua miksi. Siis eihän se minulle kuulu, mutta tekis mieli kuristaa ystävää kurkusta ja huutaa päin näköä, että tajuatko mitä olet tekemässä?
Huoh, onneksi meillä on tuo yksi päivänsäde joka kyllä pitää mielen virkeänä vaikka välillä tekisi mieli vajota sohvaan siitä koskaan nousematta... Mä olen tässä kyllä napsinut vitamiineja ja jahdannut ovistakin tikuilla, mutta kun kropassa ei tapahdu mitään niin ei tapahdu...
ap nyreänä.
Jaksamista =)