Biisejä, joissa on karmivat sanoitukset

Tämän karkeutta vaan korostaa se että Paula kertoi tämän olleen tositapahtuma.

PMMP

Kovemmat kädet

Piirongin päällä vanha koulukuva

Hopeareunainen ja haalistuva

Kuvaaja tahtoi saada kaikki hymyilemään

Rukoilin, että annat enkeleitä

Siivillä suojaamaan

Oi, ethän heitä hämärään iltaan

Lasta yksin kävelemään

Silloin kun ensilumi

Taivaassa synnytetty

Maahan suli

Hän ei tullutkaan illalla kotiin

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen ovat takertuneet

Tutuimmat kadut ja kivet ja ojat

Ne poikamme piilottaneet

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen ovat takertuneet

Katu ei puhu

Ei tunnusta mitään

Mihin pojan kadottanut on

Se, mihin sinä kajosit

Oli toisen omaa

Elämän mittainen on äidin huoli

Kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli

Kuka voi tehdä äidin pikkuiselle pahaa

Kirottu syyllinen

Joku kasvoton ihminen

Kuka se teistä on

Ja kenen käsi on tahraton

Minne käynkin maailmassa

Sinä olet hoitamassa

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen kajonneet

Ja tänään sulaneet lumet

Ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet

Freud, Marx, Engels & Jung - Kipee:

Tuu tekeen munakasta, äiti

Voisin syödä hevosen

Etkö lasta saisi huutamasta

Toi ääni vihloo läpi pääni otsan halkaisten

Mä näin eilen entiseni, äiti

Se oli kanssa jonkun muun

En tiedä mikä minuun meni, äiti

Nyt ne on haudattuina alle Paavoloiden pihapuun

Oon kai kipee mutta mieltäs

Pahoittaa en tahtonut mä ois

Oon kai kipee mutta äiti

Ethän anna viedä mua pois

Jätä mulle se roskis, äiti

Mä oisin voinut viedä sen

Mä vannoin etten koskis, äiti

Sun koiranpentuun tiedän sen

Älä katso minuun, rakas äiti

Kuin kuolleen rotan kotiin tuoneeseen

Ne unet tuli takas, äiti

Ja viime yönä menin siskon huoneeseen

Oon kai kipee mutta äiti

Koiraa tappaa tahtonut en ois

Oon kai kipee mutta äiti

Ethän anna viedä mua pois

Sen tytön puistosta kai muistat, äiti

Se heitti palloo vajan seinustaan

Siltä näkyi vähän alushousuista

Kun aamulla se hyppi keinustaan

Sille ehdotin mä räsypokkaa

Edes yhtä jakoa vain

Se näytti mulle pitkää nokkaa

Ja mulla oli jakoavain

Oon kai skitso mutta äiti

Ethän anna viedä mua pois

Oon kai skitso mutta äiti

Äiti, mikset mikset herätä jo vois?

Maija Vilkkumaan Meidän rakkaus on teini tms. "sit kun meidän rakkaus on teini, sammuuks se lumihankeen jossain kehäteiden yllä". Kammottavaa. Siinä on kaiken lisäksi samassa lauseessa peräkkäin sekä tuo todella mauton vertauskuva että puhdas älyttömyys, miten kehäteiden YLLÄ voi sammua lumihankeen?

Zen Cafe: Puuenkeli

Vierailija kirjoitti:

Tämän karkeutta vaan korostaa se että Paula kertoi tämän olleen tositapahtuma.

PMMP

Kovemmat kädet

Piirongin päällä vanha koulukuva

Hopeareunainen ja haalistuva

Kuvaaja tahtoi saada kaikki hymyilemään

Rukoilin, että annat enkeleitä

Siivillä suojaamaan

Oi, ethän heitä hämärään iltaan

Lasta yksin kävelemään

Silloin kun ensilumi

Taivaassa synnytetty

Maahan suli

Hän ei tullutkaan illalla kotiin

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen ovat takertuneet

Tutuimmat kadut ja kivet ja ojat

Ne poikamme piilottaneet

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen ovat takertuneet

Katu ei puhu

Ei tunnusta mitään

Mihin pojan kadottanut on

Se, mihin sinä kajosit

Oli toisen omaa

Elämän mittainen on äidin huoli

Kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli

Kuka voi tehdä äidin pikkuiselle pahaa

Kirottu syyllinen

Joku kasvoton ihminen

Kuka se teistä on

Ja kenen käsi on tahraton

Minne käynkin maailmassa

Sinä olet hoitamassa

Kovempi sydän ja kovemmat kädet

Häneen kajonneet

Ja tänään sulaneet lumet

Ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet

Kappale on omistettu Eveliinalle.

Nirvanalta lähes mikä biisi tahansa.

Tämä nyt ei ehkä ole varsinaisesti kammottavimpia, mutta jotenkin hämmentävä kontekstiinsa nähden. Eli Chisun Sama nainen. Kaunis sävellyshän se on, mutta sanojen mukaan kertoo väkivaltaisesta suhteesta ja muija ottaa sen vielä takaisin. Kiva.

Kauko Röyhkän Paha maa. Sanoissa kerrotaan muun muassa liftarin raiskauksesta ja murhasta, insestistä, itsemurhasta sytyttämällä pää tuleen paloöljyllä ja ruumiin pilkkomisesta kirveellä pihakaivoon.

Hyvä biisi.

Heavy Metal Perse - Paha Paavo

Maija Vilkkumaan Vähän ennen kertonee kaksoisitsemurhasta. Kammottava tunnelma yhtä kaikki.

Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui

Sumuseinä värähtää

Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui

Vesi on ollut tyyni kuin jää

Oli tyttö kuin ulpukankukka

Ja poika niin kuin vedessä valo

Päivien palo täynnä kummaa supinaa

Niin vaikeata unohtaa

Ja kaikki kuitenkin

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Ja vähän ennen

Sä toivot että joku jossakin

Sun takias vuosia pukeutuis mustaan

Ja heräisi öisin sua ikävöimään

Kuka nimeäs huutais

Aivan turhaan, kovaa ja turhaan

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

On niin turhaa, kaikki on turhaa

Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Leevi And the Leavings Pimeä tie, mukavaa matkaa " pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään ,takapenkillä lapset nukkuu ei pimeää yötämme valaise taivaalla tähdetkään, meidät mutkaan viimeiseen vien "...

...saa nähdä kuinka oma verkko heiluu nää Åbon pojat ovat porukkata reiluu kun joskus kesken matsin hierojatkin huutaa maali maali maali se on maali se on hunajata hunajata hunajata mulle hunajata hunajata hunajata sulle....

Järkyttävää mitä dominointia ja toisten mollaamista varsinkin tuo kohta ”saa nähdä kuinka oma verkko heiluu” aina tulee paha mieli kun tuon kappaleen kuulee!

Vierailija kirjoitti:

J Karjalainen Laura Häkkisen silmät

Samalta herralta Verinen mies menee samaan kauhukertomuskategoriaan. 

Mikä tahansa Haloo Helsingin biisi.

Pariisin Kevään Odotuksen meinasin itsekin tulla sanomaan. Tekstiä sen kummemmin miettimättä saattaa mennä läpi ihan normi rakkausbiisinä, mutta vähän tarkemmin ajatellessa onkin tosi pelottavat lyriikat. Ja olen kuullut, että tätä on häissäkin soitettu, niin kuin tosin varmaan edelleen myös sitä Every Breath You Takea.

Mirel Wagner: No death

Neito ja kuolema

Vierailija kirjoitti:

Astridin valssi

Tämä on aivan järkyttävä kappale. Kuulin sen ensimmäistä kertaa ihan pikkulapsena ja jo silloin se kauhistutti.  Varmaankin jotain tällaista voi tapahtua, mutta kuka ihmeessä tekee siitä musiikkikappaleen???  Laulut voivat olla kyllä surullisia, mutta tämä menee yli.

Tässä sanat, en suosittele kuuntelemista, jos olet herkkä. Löytyy kyllä netistä:

"Etkö muista kun aurinko hymyili, kun uskollisuutesi sain?

Ja kuinka se niittykin vihannoi, kun mä syliä Astridin hain.

Oi etkö sä hellivä isä ois, sillä onhan lapsesi tää.

Hän isänsä hoivissa kasvaa vois, taikka muuten se mierolle jää.

Miksi luotit sä leikkeihin keväimen, sillä tottaa en ajatellutkaan.

Olen kyllä jo käteni antanut, vaan en antanut Astridille.

Mies ylevä oon, enkä rupea sinun lastasi hoivaamaan.

Ei lakikaan sinuun sido mua, vaikka kuinka sä soisit sen.

Oi isä ja äiti, rakkahat, mulle anteeksi antakaa.

Mun pientä lastani armahtakaa,hänet luoksenne ottakaa.

Älä saavu sä silmäimme etehen, sinä kurja ja onneton.

Kun kehtasit sinä vanhempais nimeä tyystin tahria noin.

Oi isä ja äiti armahtain, minä vieläkin nuori lien.

En jaksa yksin kulkea, näen edessäin mieron tien.

Olit ennen sä lapsemme rakkahin, nyt sielusi saastunut on.

Et enää lapsemme olla voi, ala lähteä, hyvästi!

Täällä istuitte lämmössä lietehen, paha tieltä mun tänne toi.

Yksin pienen lapseni kanssa kai teidän luoksenne jäädä voin?

Ei ole tämä kievari kulkijain pois luunne te laittakaa.

Kuka käskis kaikkia kurjia kera lastensa majoittaa!

Hän kulki hanget ja kahlasi jäät yli myrskyn ja pakkassään.

Hän kulki kuolemanuuvuksiin, luo päässyt ei kenenkään.

Jos kannikka hänelle jostakin tai riekale annettiin,

sen lapsi sai, vaan itsensä oli nälkä ja paleli.

Nyt myrsky käy ja humisee, hän lastansa katselee.

Se itkee, pieni, ja vaikeroi, salo kaamea humisee.

Hän nauhan otti vyöltänsä, kietoi pienokaisen kaulaan sen. 

Ei enää kärsiä tarvi sun, minun lapseni, hyvästi jää.

Ja poskia kuolemankalpeita vielä kerran hän suutelee.

Nyt lapsosen hyvä olla on ja pienoinen vaikenee.

Kun taas tuli kevät ja lämmin sää ja aukes nuo talven jäät,

niin Astridin jälkeen vankilan rautaportit ne kiinni jää.=

Lähde: 

Suuri toivelaulukirja. 18 (2005). Toimittaneet Virpi Kari, Ari Leskelä. F-Kustannus: Helsinki.

Hyi kamala, tämähän on aivan hirveä! Odotan esikoistani ja aloin vollottaa ihan solkenaan kun luin tuon lopun :(

Petri Nygård Pannaan suomi kuntoon

Cattle Decapitation - The Burden of Seven Billion