Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten kateellinen "kansanluonne"?
05.12.2018 |
Onko se kateellisuus tosiaan kansanluonnetta? Kiinnostaisi se mahdollinen kulttuurinen syy tai jopa geneettinen tausta. Sen kyllä huomaan, että molemmat lapseni ovat olleet pienestä pitäen taipuvaisia kateuteen -- itse en ole juurikaan koskaan edes osannut olla kateellinen kenellekään ja mistään. Joten ainakaan minulta eivät ole sellaista käyttäytymismallia omineet (joten voi olla isän puolelta geneettistäkin). Lisäksi muissakin maissa on ollut vasemmistolaisia hallituksia vuosikymmenten varrella, mutta siltikään se ei ole tehnyt monista muista kansoista "pysyvästi" kateellisiakaan.
Ovatko muut suomensukuiset kansat tai naapurimaiden kansalaiset erityisen kateellisia? Ruotsalaiset ehkä hieman, mutta toisella tavalla. Ruotsissa on todella voimakas yhdenmukaisuuden ihanne ja kaikkien pitäisi olla suunnilleen samanlaisia (hyvässä mielessä) ja siitä normista poikkeavaa pidetään todella rohkeana, erikoisena ja taiteellisena. Suomessa saa olla erikoinen "kylähullu", muttei taas liian menestyneen oloinen, sillä silloin saa kateutta osakseen.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se muuallakin on. Ruotsissakaan sitä janttelagenin rikojaa ei oikeasti pidetä rohkeana ja menestyneenä ja taiteellisena, vaan nimenomaan ihmisenä, joka kuvittelee itsestään liikoja, eikä ole tajunnut kaikkien muidenkin erityislaatuisuutta ja omaa suhteellista samanlaisuuttaan ja keskimääräisyyttään.
Mutta voi olla, että omasta kulttuuristaan sen vain huomaa helpommin. Kateus on kuitnkin tunne, jota kaikkialla pidetään negatiivisena, joten kaikki yrittävät sitä peitellä. Peittelyn alle nökee paremmin sellaisessa kulttuurissa, jonka tuntee hyvin.
Nojoo, ehkä se ruotsalainen "jantelagen" tosiaan on se vahvin vaikuttaja Suomessa ja osin luterilainen uskonto. Jos nyt puhutaan jostain itäisestä melankoliasta Suomessa, niin ei venäläiset esim. ole erityisen kateellisia tietääkseni, eivätkä pidättyväisiäkään. Venäläisethän ovat stereotyyppisesti ajatellen (hyvässä ja pahassa) täysin päinvastaisia kuin suomalaiset useimmissa asioissa. Suomalaiset ovat rehtejä ja aitoja "uhrautujia", jotka eivät haluaisi tavallaan sallia kenenkään liikaa poikkeavan massasta. Samoin varsinaiset suomensukuiset kansatkin ovat hyvin erilaisia kuin keskivertosuomalaiset luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistäisin itse myös sen tietyn häpeäkulttuurin siihen kollektiivisuuteen. Häpeä nimenomaan on sosiaalinen tunne. Jossain Japanissahan se on vedetty ihan äärimmilleen. Häpeään nivoutuu se tietty tarve kontrolloida ympäristöään ja minimoida omaa häpeäänsä huonommuudentunteen vuoksi -> kateus.
Muutin pienelle paikkakunnalle, ja täällä ainakin n. 5-kymppiset syntyperäiset miehet tuntuvat olevan niin vimmatun kateellisia jonkun varallisuudesta, palkasta tai autosta. Saattavat siis itsekin istua lihavan kirstun päällä. Ehkä 90-luvun lamavuodet jättäneet jälkensä tai se on geeneissä/kasvatuksessa. Muualla en muista törmänneeni tällaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Muutin pienelle paikkakunnalle, ja täällä ainakin n. 5-kymppiset syntyperäiset miehet tuntuvat olevan niin vimmatun kateellisia jonkun varallisuudesta, palkasta tai autosta. Saattavat siis itsekin istua lihavan kirstun päällä. Ehkä 90-luvun lamavuodet jättäneet jälkensä tai se on geeneissä/kasvatuksessa. Muualla en muista törmänneeni tällaiseen.
Missä päin Suomea? Helsingissä ei vastaavaa havaitse, mutta tuntemani noin nelikymppinen, varakas mies (eli exäni) on äärimmäisen kateellinen.
Osaavat ne ei-suomalaisetkin. Yksi hollantilainen ystävä muuttui kuin eri ihmiseksi vaikken tehnyt sen kummempaa kuin päivitin autoni. Sellaista jatkuvaa kauttarantain vi**uilua siitä kiesistä että saa vastaisuudessa harrastaa yhteistä lajiamme ilman minua. Viitsi kuunnella tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne niin paljon ulkomaalaisia, että pystyisin kunnolla vertaamaan, mutta kyllähän kateus tuntuu monia meikäläisiä vaivaavan. Erityisesti pohjanmaalaiset tuntuvat olevan aika kateellisia naapureilleen, ja savolaiset. Minulla on kyllä aika pieni otanta, kun en minä ylipäätään tunne niin hirveästi ihmisiä niin syvällisesti, että voisin tehdä kovin syvälle luotaavia analyyseja. Mutta tällainen mielikuva tulee. Olemme kateellista kansaa. Ehkä muutkin kansat ovat.
Kyllä suomalaiset miehet ovat erittäin kateellisia. Huomaa näistä ketjuista kun pitää tulla trollaamaan heti jos joku kertoo hyviä kokemuksia ulkomaalaisista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin pienelle paikkakunnalle, ja täällä ainakin n. 5-kymppiset syntyperäiset miehet tuntuvat olevan niin vimmatun kateellisia jonkun varallisuudesta, palkasta tai autosta. Saattavat siis itsekin istua lihavan kirstun päällä. Ehkä 90-luvun lamavuodet jättäneet jälkensä tai se on geeneissä/kasvatuksessa. Muualla en muista törmänneeni tällaiseen.
Missä päin Suomea? Helsingissä ei vastaavaa havaitse, mutta tuntemani noin nelikymppinen, varakas mies (eli exäni) on äärimmäisen kateellinen.
Satakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaiset miehet ovat erittäin kateellisia. Huomaa näistä ketjuista kun pitää tulla trollaamaan heti jos joku kertoo hyviä kokemuksia ulkomaalaisista miehistä.
Tämä on niin totta. Eikä yksin miehet. Nytkin on hirveä haloo päällä, kun tytöt ovat pohjoisessa kaupungissamme tutustuneet ihquihin ulkomaalaismiehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisia on monetkin mutta suomalainen kateus ei ole tervettä vaan kaunaista. Kuten joku jossain totesi, suomalainen on valmis maksamaan satasen siitä että naapuri menettää viisikymppiä.
Jep. Perin 55 000 e asunnon, lisäksi päälle tuli n. 4000 e myydyistä kuolinpesän tavaroista. Saan myös edesmenneen omaisena 6000 euron veronpalautukset itselleni.
Ja mitä tapahtui? No, en saanut enää puhua rahasta, kun kävin äidilläni tai siskollani. Olin jo ennen perintöä puhunut paljon sijoittamisesta ja olin säästänyt itselleni 15 000 e salkun. Silloin pystyin keskustelemaan sijoittamisesta ja maan taloudesta. Nyt en enää pysty. Minua luullaan leveilijäksi, vaikka tuo n. 65 000 euron perintö ei mielestäni edes ole mikään järisyttävä, koska Suomessa jotkut perivät miljoonia.
Toinen kateus, joka on kohdistunut minuun on se, että kun olin joskus teini-ikäisenä erittäin masentunut ja eksyin ihmeellisiin porukoihin ja tuli hölmöiltyä, niin joidenkin mielestä oli väärin, että sain valmistumiseni jälkeen vakituisen työpaikan, olen aina saanut helposti töitä ja olen ollut arvostettu työntekijä. Entinen luokkakaverini sanoi muutama vuosi sitten tahalleen kaverilleen täysin minun kuullen "en ymmärrä, miten toi on saanut työpaikas X-paikasta!". Niin, voivoi. Minä häpeäisin aikuisena ihmisenä tuollaista käytöstä, jonka tarkoitus on vielä ivata. Ei ihme, että tuolla naisella ei ole oma elämä mennyt mitenkään ruusuisesti.
Tämä samainen nainen kävi ensimmäisen koulunsa jälkeen 5 vuotta ammattikorkeaa ja ei ole koskaan saanut vakituista työpaikkaa, pisin työsuhde on ollut 6 kk. Ei saanut aikoinaan kesätöitä edes huvipuistosta, joten sen on pakko olla kateus ja kokemattomuus, joka puhuu siellä taustalla. Ja tämä kaikki siis 10 vuoden säteellä.
Ehkä kateellisten ja vittumaisten ihmisten olisi syytä mennä peilin eteen katsomaan, mikä siinä on, kun toiset menestyvät JOPA VAIKEUKSISTA HUOLIMATTA ja toiset eivät sitten mitenkään. Tämä on fakta.
Lisäksi olen saanut osaksi ihmettelyä siitä, kun olen pian suorittanut AMK:n 2 vuodessa, vaikka minulla on 2 lasta. Minulla ei kuulemma pitäisi olla voimia ja aikaa suorittaa tutkintoa näin nopeasti. HMMMMMMMMMMMMM!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmaksi osaksi koettu kateus on kuviteltua. Luulet vain olevasi maailman napa ja tulkitset kaikki reaktiot kateudeksi, etenkin jos et saa kaipaamaasi huomiota osaksesi ja sinulle mahtavat ja ihmeelliset asiat eivät herätä muissa amerikkalaistyylisiä reaktioita.
Pak*laiset ovat vain onnellisia että ovat selvinneet sodassa henkissä, ja suomalaiset 45-55v miehet ovat siitä heille kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimmaksi osaksi koettu kateus on kuviteltua. Luulet vain olevasi maailman napa ja tulkitset kaikki reaktiot kateudeksi, etenkin jos et saa kaipaamaasi huomiota osaksesi ja sinulle mahtavat ja ihmeelliset asiat eivät herätä muissa amerikkalaistyylisiä reaktioita.
En ajatellut omakohtaisesta näkökulmasta tuolla tavoin, vaan yleisemmällä tasolla. Itse olen kyllä huomannut pienissä lapsissa kateuden piirteitä yllätyksekseni (luulin, että vasta isommat lapset "osaavat" olla kateellisia).
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia on monetkin mutta suomalainen kateus ei ole tervettä vaan kaunaista. Kuten joku jossain totesi, suomalainen on valmis maksamaan satasen siitä että naapuri menettää viisikymppiä.
Muistan kuulleeni tästä sellaisen kiteytyksen että on "venäläistä" ja "amerikkalaista" kateutta. Venäläinen haluaisi että kaikilla on asiat yhtä huonosti kuin itsellä. Amerikkalainen taas toteaa naapurin hienon auton nähdessään että nyt pitää järkätä itsellekin tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmaksi osaksi koettu kateus on kuviteltua. Luulet vain olevasi maailman napa ja tulkitset kaikki reaktiot kateudeksi, etenkin jos et saa kaipaamaasi huomiota osaksesi ja sinulle mahtavat ja ihmeelliset asiat eivät herätä muissa amerikkalaistyylisiä reaktioita.
En ajatellut omakohtaisesta näkökulmasta tuolla tavoin, vaan yleisemmällä tasolla. Itse olen kyllä huomannut pienissä lapsissa kateuden piirteitä yllätyksekseni (luulin, että vasta isommat lapset "osaavat" olla kateellisia).
Se on kilpailua huomiosta. Lapsi tarvitsee huomiota ja palautetta minäkuvansa kehittämisessä, se ei ole varsinaista kateutta, vaikka siltä vaikuttaa. Se ei ole kiinni kansallisuudesta. Jos aikuinen käyttäytyy samoin, hän on jäänyt lapsen tasolle, itsetunto ja identiteetti ei ole kehittynyt aikuiseksi. Jos lapsesi kadehtii muita, vahvista hänen itsetuntoaan, käsitystä siitä että jokainen ihminen on arvokas.
Samanlaista se muuallakin on. Ruotsissakaan sitä janttelagenin rikojaa ei oikeasti pidetä rohkeana ja menestyneenä ja taiteellisena, vaan nimenomaan ihmisenä, joka kuvittelee itsestään liikoja, eikä ole tajunnut kaikkien muidenkin erityislaatuisuutta ja omaa suhteellista samanlaisuuttaan ja keskimääräisyyttään.
Mutta voi olla, että omasta kulttuuristaan sen vain huomaa helpommin. Kateus on kuitnkin tunne, jota kaikkialla pidetään negatiivisena, joten kaikki yrittävät sitä peitellä. Peittelyn alle nökee paremmin sellaisessa kulttuurissa, jonka tuntee hyvin.