vituttaa, kun teen täyttä päivää ja ukko ei vaan "löydä" mitään työtä
Myönnän, että vaikea se on yli viisikymppisen mitään löytääkään, mutta kun ei se edes yritä. Kuitenkin rekkakortti on ja rakennusalan koulutuskin. Itse teen todella vittumaista asiakaspalvelutyötä vuodesta toiseen, maksan kaikki meidän laskut ja lopuilla rahoilla ostan ruuat, vaatteet jne. Ukko saa kelasta 600, joka on hänen taskurahansa ilmeisesti. Kerran kuussa käy näyttävästi kaupassa ostamassa jonkun lihaklöntin. perkele.
Kommentit (46)
Luulis että joku työkeikka edes löytyis noilta aloilta, kun onhan se vähän noloa jos sinä vallan elätät. Itse kun miehenä olin kotona niin kotityöt tein sillä aikaa kun emäntä oli poissa ettei ihan perseilyksi mennyt homma.
Lähihoitajaksi pääsee helposti tuon ikäinen. Itselläni oli yksi mieskollega joka kouluttautui lähellä eläkeikää vielä lähihoitajaksi, kun ei muita töitä löytynyt. Hyvin pärjäsi alalla ja oli pidetty asiakkaiden keskuudessa, vaikkei erityistä kutsumusta hänellä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Luulis että joku työkeikka edes löytyis noilta aloilta, kun onhan se vähän noloa jos sinä vallan elätät. Itse kun miehenä olin kotona niin kotityöt tein sillä aikaa kun emäntä oli poissa ettei ihan perseilyksi mennyt homma.
Täällä on toinen 50+ pari, jossa mies on työtön, eikä tee kotitöitä ollenkaan, ei siis yhtään mitään. Alkaa mitta tulla täyteen kohta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan se on ollut miehen rooli perheessä ennen nykyaikoja. Olet astunut miesten saappaisiin ja olet nyt perheen pää. Elämme tasa-arvon aikoja sisko hyvä.
Ei todellakaan ole ollut. Jos mies on ollut elättäjät yksin, niin nainen on vastaavasti hoitanut kodin ja lapset yksin. Nykyään sensijaan on tällaisia vapaamatkustajamiehiä, jotka eivät tee kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei löydä töitä tällä hetkellä rakennusalan koulutuksella? On jo pieni ihme.
No ei ole ihme. Kun ajat oli paremmat ja olin itse viiskynppinen ja kortistossa kesti 2 vuotta saada mitään työtä. Olin kokenut tradenomi keskellä PK-seutua. Ehdin tehdä satakunta hyvin viimeisteltyä hakemusta enkä päässyt oikein haastatteluunkaan. Toki tarinan opetus on se että ennenpitkää sain pikku sijaisuuden ja minut vakinaistettiin.
Kelaa ite. Jos on vuodesta toiseen sama vittumainen duuni, niin silloin kyllä kaikki vituttaa, ihan kaikki.