vituttaa, kun teen täyttä päivää ja ukko ei vaan "löydä" mitään työtä
Myönnän, että vaikea se on yli viisikymppisen mitään löytääkään, mutta kun ei se edes yritä. Kuitenkin rekkakortti on ja rakennusalan koulutuskin. Itse teen todella vittumaista asiakaspalvelutyötä vuodesta toiseen, maksan kaikki meidän laskut ja lopuilla rahoilla ostan ruuat, vaatteet jne. Ukko saa kelasta 600, joka on hänen taskurahansa ilmeisesti. Kerran kuussa käy näyttävästi kaupassa ostamassa jonkun lihaklöntin. perkele.
Kommentit (46)
No lopeta ruuan teko ja laskujen maksaminen.
Vierailija kirjoitti:
No lopeta ruuan teko ja laskujen maksaminen.
Nerokasta. Laitanko lapsen lastenkotiin suorilta ja rupean lämmittelemään talon takana nuotiolla? Kun ei meillä ole kuin ihan perusmenot, mutta aika kalliit ne on yksin maksella...
Ei löydä töitä tällä hetkellä rakennusalan koulutuksella? On jo pieni ihme. Mutta ihan sama teille kuin sille jollekulle joka valitti että pienestä palkastaan maksaa kuitenkin kaikesta puolet: laskette yhteen kulut ja sitten laskette yhteen tulot ja sitten kulut jyvitetään teidän kesken tulojen suhteessa.
Tiedän parikin kuljetusalan yrittäjää, jotka palkkaavat heti jos kykenee isompaa autoa pyörittelemään.
Tiedän myös, että ne jopa maksaa palkkaa.
pupuäiti kirjoitti:
Myönnän, että vaikea se on yli viisikymppisen mitään löytääkään, mutta kun ei se edes yritä. Kuitenkin rekkakortti on ja rakennusalan koulutuskin. Itse teen todella vittumaista asiakaspalvelutyötä vuodesta toiseen, maksan kaikki meidän laskut ja lopuilla rahoilla ostan ruuat, vaatteet jne. Ukko saa kelasta 600, joka on hänen taskurahansa ilmeisesti. Kerran kuussa käy näyttävästi kaupassa ostamassa jonkun lihaklöntin. perkele.
Olette siis ihan oikea pariskunta? Mitäs jos katsot häntä syvälle silmiin ja muistat sen miksi häneen kanssaan olet ja miten mukava se sinun miehesi on. Älkää tehkö työttömyydestä ongelmaa vaan ajatelkaa sitä haasteena. Auta häntä, hyvä ihminen, sen verran mitä osaat ja pystyt. Ei kannata huutaa ja olla agressiivinen. Tuo sentään ruokaakin. Kumpi laittaa enemmän ruokaan rahaa suhteessa siihen miten paljon sitä rahaa on itsellään käytettävissä? Toivottavasti miehesi saa töitä. Vähälläkin rahalla voi pärjätä kun ei tuhlaa, jos ei ole mitä tuhlata. Elämä on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Työtä toivoisi tietenkin kaikille suomalaisille ihan tasaväkisesti sen verran kuin sitä jaksaa tehdä, että jaksaisi tehdä muitakin asioita elämässään.
pupuäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lopeta ruuan teko ja laskujen maksaminen.
Nerokasta. Laitanko lapsen lastenkotiin suorilta ja rupean lämmittelemään talon takana nuotiolla? Kun ei meillä ole kuin ihan perusmenot, mutta aika kalliit ne on yksin maksella...
Teet ruoan itsellesi ja lapsellesi. Mies nuolkoon varpaitaan tai hankkiutukoot hiukan useammin kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
pupuäiti kirjoitti:
Myönnän, että vaikea se on yli viisikymppisen mitään löytääkään, mutta kun ei se edes yritä. Kuitenkin rekkakortti on ja rakennusalan koulutuskin. Itse teen todella vittumaista asiakaspalvelutyötä vuodesta toiseen, maksan kaikki meidän laskut ja lopuilla rahoilla ostan ruuat, vaatteet jne. Ukko saa kelasta 600, joka on hänen taskurahansa ilmeisesti. Kerran kuussa käy näyttävästi kaupassa ostamassa jonkun lihaklöntin. perkele.
Olette siis ihan oikea pariskunta? Mitäs jos katsot häntä syvälle silmiin ja muistat sen miksi häneen kanssaan olet ja miten mukava se sinun miehesi on. Älkää tehkö työttömyydestä ongelmaa vaan ajatelkaa sitä haasteena. Auta häntä, hyvä ihminen, sen verran mitä osaat ja pystyt. Ei kannata huutaa ja olla agressiivinen. Tuo sentään ruokaakin. Kumpi laittaa enemmän ruokaan rahaa suhteessa siihen miten paljon sitä rahaa on itsellään käytettävissä? Toivottavasti miehesi saa töitä. Vähälläkin rahalla voi pärjätä kun ei tuhlaa, jos ei ole mitä tuhlata. Elämä on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Työtä toivoisi tietenkin kaikille suomalaisille ihan tasaväkisesti sen verran kuin sitä jaksaa tehdä, että jaksaisi tehdä muitakin asioita elämässään.
Kuka sanoo, että huudan ja olen agressiivinen. Pointtinihan on juurikin siinä, että en jaksa mitään, kun teen työt ja kotityöt ja toinen puuhailee päivät autotallissa omiaan ja kyselee kymmentä yli neljä, että mitäs ruokaa, kun alkaa jo nälättää? Siksi juuri tänne tulin avautumaan, etten kotona saisi itkupotkuraivareita. Mulla jää laskujen jälkeen se 600 mikä hänellekin, mutta se ei todellakaan ole minun omia tupakka- tai viinarahoja, vaan perheen ruoka- ja vaaterahat. Ei tässä nälkään kuolla, mutta olisi tosi kiva joskus päästä vaikka Helsinkiin, tai JOTAIN.
Vierailija kirjoitti:
Ei löydä töitä tällä hetkellä rakennusalan koulutuksella? On jo pieni ihme. Mutta ihan sama teille kuin sille jollekulle joka valitti että pienestä palkastaan maksaa kuitenkin kaikesta puolet: laskette yhteen kulut ja sitten laskette yhteen tulot ja sitten kulut jyvitetään teidän kesken tulojen suhteessa.
Ei välttömättä löydä, jos sertifikaatit ja muut kortit ei ole voimassa esim. tulityö, työturvallisuus jne. Monelle työttömälle tämä on ongelma, kun ne ovat määräaikaisia ja uudelleen suorittaminen maksavat 300€ alk. lupa.
Kaikki on sinusta ja vain sinusta kiinni. Joko hyväksyt tilanteen tällaisenä tai sitten teet siihen muutoksen, jonka katsot tarpeelliseksi. Ei auta itkupotkuraivarit eikä valittaminen. Jos ei tee mitään asioiden eteen muuttaakseen niitä, ei pidä valittamankaan.
Anna miehellesi helppoja ruokareseptejä ja kauppalista illalla. Pyydä että hän käy kaupassa päivällä ja tekee ruuan valmiiksi. Tuota jatkat niin kauan että menee perille. Yhdessä voitte opetella ruuanlaittoa
viikonloppuna jos mies ei osaa mitään tehdä. Olet päästänyt tilanteea aika pitkälle jos ei mies tuossa iässä
osaa ottaa vastuuta perheen asioista.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on 5kymppisenä toivoa enää löytää töitä.
Kyllä on toivoa kunhan pää ja ajatusmaailma ei ole jumittunut viime vuosikymmenelle.
Mä nyt ensin vaatisin, että koti siivottu ja ruoka valmiina, kun tulet töistä. Vois se työpaikan hakukin alkaa kiinnostamaan... Kunnollinen perheneuvottelu paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on 5kymppisenä toivoa enää löytää töitä.
Kyllä on toivoa kunhan pää ja ajatusmaailma ei ole jumittunut viime vuosikymmenelle.
Niin edelliseen lamaanko?
Se, joka on työttömänä kotona luonnollisesti hoitaa kaikki kotityöt ja käy kaupassa. Päivällisen pitäisi olla sinua odottamassa kun tulet kotiin töistä.
Minä olen työtön meidän perheessä ja näin menetellään. Se mitä saan työmarkkinatukea menee lähes kokonaisuudessaan lainanlyhennykseen ja ruokakauppaostoksiin, jätän tililleni vaan puhelinlaskurahat ja 25 e "karkkirahaa".
Meillä sama muuten, mutta ollaan jo lähempänä 60v. Eli oikeasti työllistyminen hankalaa.
Mies hankkii tulollaan ruuat ja laittaa ne. On hyvä kokki. Minä maksan muut. Toimii.
Onkohan sun ja mun mies veljeksiä, ap? Meillä ihan sama meininki. En millään jaksais enää...
Kotityöt miehelle. Minun veli joutui töistä pois n 58 vuotiaana. Vaimo vielä töissä. Veljeni otti perheen kotityöt vastuulleen, käy kaupassa, on opetellut ruuanlaiton ja siivoaa. Osaa ainakin sen verran, että arki sujuu kuulema hyvin. Tiedän muitakin miehiä, jotka tekevät samoin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin kuljetusalan yrittäjää, jotka palkkaavat heti jos kykenee isompaa autoa pyörittelemään.
Tiedän myös, että ne jopa maksaa palkkaa.
Totta, rekkahommia piisaa kyllä. Siinä taitaa vaan jarruttaa se jos omasta pussista pitää maksaa ammattipätevyys koulutukset ja ne pitää uusia viiden vuoden välein.
Turhaa valitat, tuollaista se yksinhuoltajilla on.
Tuskin on 5kymppisenä toivoa enää löytää töitä.