Millaista on olla nuori aikuinen ja työskennellä ammattiin valmistumisen jälkeen omalla alalla?
Valmistuin opettajaksi noin kolmikymppisenä. Ehdin tehdä oman alan työtä noin puolitoista vuotta, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Siitä saakka sitten olinkin kotiäitinä seuraavat kaksikymmentä vuotta.
Nyt kiinnostaa, että millaista on elämä, kun vihdoin opinnot ovat takana ja oman alan työpaikka? Onko elämä kivaa?
Minä olen aikuisiälläni ollut vain äiti. Vaikka tulikin maisteritutkinto hommattua. En enää muista, millaista elämä oli ennen lapsia.
Tein suuren, suuren virheen kun jäin kotiäidiksi.
Kommentit (6)
Tuntui oudolta. Melkein tein sen virheen, että jäin opiskeluaikaiseen eri alan työhön, ensimmäisten parin vuoden ajan koulutusta vastaavassa työssä oli koko ajan tunne, etten ansaitse tätä.
En tiedä. En ole vielä kokenut kuin valmistumisen.
Olihan se ihanaa aikaa. Ammattitaito rakentui ja sai töissä hyviä kokemuksia, palkankorotuksia, lisävastuita jne. Samalla osti asunnon ja ensimmäisen kunnollisen auton ja rakensi elämäänsä näköisekseen. Säälittää se, että tämän päivän nuorilla on epävakaampi maailma.
Minäkin jäin kotiäidiksi vuonna 1993 ja palasin töihin, kun nuorin täytti 4v eli vuonna 2002. Hienoja vuosia, jolloin oli aikaa lisätä teoriaosaamista ja tehdä vähän keikkatöitä. Ehdottomasti elämäni paras päätös olla ne vuodet kotona.
On ollut kivaa, vaikkakin työnhaku ja rekryprosessit ovat kamalia. Parasta kuitenkin se, että palkkataso on vihdoin korkealla. Kokenut tämän elämän ihmeen muutamia vuosia sitten ja toisen kerran valmistuneena tänä vuonna.
90-luvun laman ja työttömyyden jälkeen se oli aivan mielettömän upeaa. Kun määräaikainen työsopimukseni muutettiin vakituiseksi, ajelin autolla ympäriinsä, poppi soi täysillä ja varmaan ainoan kerran elämässäni kiljuin yksin onnesta vedet silmissä.
Enkä syyttä, koska se mahdollisti minulle kaikki ne toteutuneet haaveet, jotka ovat tehneet elämästäni onnellisen.