Oletko tyytyväinen, jos sinua kadehditaan?

Olen tyytyväinen jos ihminen josta en pidä kadehtii minua. Kadehtivat esim. kauneudentajuani.

En tiedä että kukaan olisi kateellinen. Mutta en olisi tyytyväinen, koska kateus saa tekemään ilkeitä temppuja. Sellaisesta on kokemusta, ei kuulu ystäväpiiriin enää sellainen.

Riippuu asiasta.

Jos joku kadehtii jonkin verran sellaista asiaa, jonka eteen olen tehnyt töitä, se on ihan jees. Silloinkin ajattelen, että parempi että se ei ole sellaista katkeroittavaa kateutta vaan enemmän sellaista, joka sysäisi itsekin henkilöä työskentelemään tavoitteidensa eteen.

Mutta jos joku kadehtii asioita, jotka olen saanut vaivattomasti tai tekemättä mitään, se taas on turhaa.

Kateudesta. Tuntui kivalta, kun kampaaja sanoi, että ei kannata tehdä muuta kuin leikata latvoja!

Kävin kampaajalla leikkauttamassa hiuksiani. Hän ihmetteli hiusteni hyvää kuntoa ja ja kaunista raidoitusta. Kysyi, että kuka laittoi. Sanoin, että on ihan luonnostaan tullut, johon hän sanoi, että niin hän arvelikin, että kukaan ei osaisi tehdä niin hyviä pitkiin hiuksiin ilman, että hiukset siitä rasittuisivat. Olisivat mahdottomat ylläpitää ja olisi erittäin kallista edes yrittää vastaavaa tulosta. Hän saa kuulemma hyvin harvoin nykyisin nähdä käsittelemättömiä hiuksia. Sanoi vielä, että minun ei kannattaisi uskoa kateellisia, vaan pitää edelleen tukkani ilman käsittelyä ja pitkänä:)

En todellakaan! Toisten kateus ei anna minulle mitään eikä ota minulta mitään pois, se on täysin merkityksetöntä.

en halua tulla kadehdituksi. En kadehdi itsekään. Minulla ei ole mitään kadehdittavaa. No ehkä elämänasenne, sellainen vapaus.

Olisin aika hämilläni, jos niin kävisi.

Tykkään enemmän siitä kun muut miehet kadehtivat miestäni, siitä siis että hänellä on minut vaimona. Tulee haluttu olo;)

Minusta kateus on turhapiirre. Ainoa hyvä mitä se kertoo on se, ettei olla itsessä tyytyväisiä ja ärsyttää kun näkee toisen onnistuneen siinä asiassa. Kun ihminen saa iloa toisen huonommasra olosta, ollaan aika syvissä vesissä.

Minulle olaan kateellisia jos olen hyvällä päällä ja toisella on huono päivä, ulkonäöstä, hiuksista ja saavutuksista mitä toinen ei omaa laiskuuttaan tai epävarmuuttaan pysty saavuttamaan, vaikka haluaisi, vaatetus, ne harvat luonnonlahjakkuudet mitä olen oppinut intohimosta ja säännöllisellä harjoittelulla, ym. Eli niitä näkyy vähän väliä. Itse taas en ymmärrä sitä kun en ole omasta mielestä sen erikoisempi tai ainutlaatuisempi kun muutkaan...

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan! Toisten kateus ei anna minulle mitään eikä ota minulta mitään pois, se on täysin merkityksetöntä.

Kateellinen voi kyllä tuhota toisen elämää puhumalla pahaa selän takana, juoruamalla ja vääristelemällä. Mutta kaikki kateus ei ole niin pahaa, jää vain pahoiksi ajatuksiksi. Itselläni kokemusta tuosta, että kateellinen itse on sanonut kadehtivansa ja tehnyt sen takia kaikenlaista, millä yrittänyt vahingoittaa. Nykyisin emme ole tekemisissä. Siksi ei kannata väheksyä kateutta, siitä voi olla todellista haittaa ja harmia sekä työssä että yksityiselämässä.

Olen lukenut lapsena sadun kateellisista sisaruspuolista. Otin sen silloin niin, että annan kateellisten tulehtua kateuteensa rauhassa.

Nyt tuntuu hyvältä  ja toisaalta taas olen hyvin surullinen.

Minua kadehtivat luonnosta vieraantuneet jatkuvaan taloudelliseen kasvuun uskovat kädettömät materialistit. He kadehtivat kestävää vaatetyyliäni, kestäviä huonekaluvalintojani, värin, muodon, mittasuhteiden ja muuta esteettistä tajuani. He kadehtivat myös kykyäni olla ilman, jos en löydä mieleistäni ja kykyä säästää, jotta myöhemmin olisi varaa, kun löytyy!

Viimeksi he ovat kadehtineet huonekasvejani, kun eivät  ymmärrä, että  miten saan pidettyä ne  kukoistavina vuodesta toiseen. He pitävät huonekasvien hoitoa kuin välttämättömänä pahana, työläänä sekä mahdottomana onnistua. Huonekasvit vaan ovat heidän epäonnekseen juuri nyt muodissa ja heille muoti on tärkeää! Minä taas nautin kasvien ylläpidosta ja se tuntuu häiritsevän heitä. Kodissani on eloa ja parempi huoneilma kasvien ansiosta. Sisustuskin muuttuu, kun kasvu ja kukinta rytmittävät vuodenkiertoa. 

Nautin heidän kateutensa näkemisestä, koska he ovat pröystäilleet niin paljon, miten heillä on varaa hankkia ja heittää pois. Nautin, kun saan sanoa, että minulla nämä ovat kestäneet jo niin ja niin monta vuotta! He ovatkin mielestäni pinnallisia ihmisinä.  En pidä heistä, mutta joudun kuitenkin olemaan välillä heidän seurassaan.

Tunnen tietenkin sääliä luonnon puolesta, kun jotkut tarvitsevat koko ajan uutta, ovat hukassa suunnitelmineen  ja eivät osa huoltaa kotiaan, kasvejaan, vaatteitaan eivätkä ole tyytyväisiä.  He eivät ajattele kestäviä materiaalivalintoja tehdessään ostopäätöksiä. Heille on hetken tyydytys tärkeämpi, kuin mietintä, mitä valinnasta seuraa tulevaisuudessa.

No en minä siitä nauti, mutta niinhän se menee että kateus on ansaittua, joten saa ihan rauhassa tuhlata energiaansa minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan! Toisten kateus ei anna minulle mitään eikä ota minulta mitään pois, se on täysin merkityksetöntä.

Kateellinen voi kyllä tuhota toisen elämää puhumalla pahaa selän takana, juoruamalla ja vääristelemällä. Mutta kaikki kateus ei ole niin pahaa, jää vain pahoiksi ajatuksiksi. Itselläni kokemusta tuosta, että kateellinen itse on sanonut kadehtivansa ja tehnyt sen takia kaikenlaista, millä yrittänyt vahingoittaa. Nykyisin emme ole tekemisissä. Siksi ei kannata väheksyä kateutta, siitä voi olla todellista haittaa ja harmia sekä työssä että yksityiselämässä.

No siinä on jo muutakin kuin kateutta. Minulle toisten mahdollinen kateus ei ole koskaan aiheuttanut mitään, koska en piittaa pahoista puheista, ja elämäni on sen verran mutkatonta ja tylsää, että jos työpaikalla jotain juoruja tulisi ja niistä alettasiin kysellä, minun olisi aika helppo kumota jutut - jos välittäisin. Antaa koirien haukkua.

Olisi suurinpiirtein kamalinta mitä voisin kuvitella, että joku ystäväni kadehtisi minua. Tai lähes yhtä paha olisi se, että kadehtija olisi joku random-tyyppi, jota tuskin tuntisin.

Minulle on oltu katkerasti kateellisia, enkä todellakaan pidä siitä tunteesta mikä siitä herää.

Yritetään kaikenlaista sabotaasia ja puhutaan ja juorutaan keksittyä p-skaa. Jotkut sitten uskoo mielellään, mutta näiden kanssa en sitten olekaan missään tekemisissä. Silti se tuntuu pahalle enkä itse näe mitään syytä kateuteen. Ja kyseessä ihan aikuiset naiset siis.

Kyllä mua saa kadehtia, en vain tiedä kuka niin tekee.

Kateus on yksi kitkerimmistä myrkyistä! Todella turhaan on sen vuoksi mennyt jopa muutamia ystävyyksiä itselläkin poikki. Elämäni on ollut monelta osin rankkaa ja vaikeaa, mutta ne kenen verissä kateus kiertää, keksivät siltikin kadehdittavaa vaikka mistä ihan mitättömistäkin asioista. Joidenkin kanssa pärjää ainoastaan tyylillä: ”kel onni on, se onnen kätkeköön”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan! Toisten kateus ei anna minulle mitään eikä ota minulta mitään pois, se on täysin merkityksetöntä.

Kateellinen voi kyllä tuhota toisen elämää puhumalla pahaa selän takana, juoruamalla ja vääristelemällä. Mutta kaikki kateus ei ole niin pahaa, jää vain pahoiksi ajatuksiksi. Itselläni kokemusta tuosta, että kateellinen itse on sanonut kadehtivansa ja tehnyt sen takia kaikenlaista, millä yrittänyt vahingoittaa. Nykyisin emme ole tekemisissä. Siksi ei kannata väheksyä kateutta, siitä voi olla todellista haittaa ja harmia sekä työssä että yksityiselämässä.

Kateus minua kohtaan on yleensä näkynyt ikävinä kommentteina / hyljeksimisenä. En todellakaan toivo että kukaan on mknulle kateellinen.

En ole. Kateelliset ihmiset käyttäytyvät usein ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinulle ollaan kateellisia? Kuka kadehtii? Miksi?

Tahdotko herättää kateutta? Kenen tahdot kadehtivan? Mistä syystä ja miksi?

Tiedän yhden ihmisen täältä nettimaailmasta, joka on kateellinen jopa ystävillensä. Hänen elämänsä ei ole kunnossa, mutta kuvittelee, että ihmiset ovat hänelle kateellisia ihan kaikessa. Ei koulutusta, ei töitä, mutta haluaa paljon materiaa pönkittääkseen itsetuntoaan. Surullinen tarina kaiken kaikkiaan.