Mistä tiedetään ettei narsismi, masennus tai muut sellaiset häiriöt johdu vain ympäristöstä
vaan ovat tutkittavan pään sisässä?
Esimerkiksi joissakin töissä voi käytännössä olla sisäänrakennettuna vaatimuksena "narskumainen" käytös? Tai kovia kokenutta voi masentaa, mutta joskus vain niiden kokemusten vuoksi?
Kommentit (20)
No jos lukisit aiheesta tutkittua tietoa, niin tietäisit, eikä sinun tarvitsisi kysellä tyhmiä.
Kyllä varmaan pitkälti on niin. Ehkä psyko- ja sosiopaatti on synnynnäinen ongelmakäytös.
Narsistisuushan on usein reaktio kasvatukseen/ elämänkokemuksiin ja masennus horrostila, joka valmistelee ja ajaa muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan pitkälti on niin. Ehkä psyko- ja sosiopaatti on synnynnäinen ongelmakäytös.
Narsistisuushan on usein reaktio kasvatukseen/ elämänkokemuksiin ja masennus horrostila, joka valmistelee ja ajaa muutokseen.
Miten terapeutti tutkii johtuuko käytös itsestä vai ympäristöstä?
Mitä tarkoittaa, että masennus on horrostila joka valmentaa muutokseen? En ole kuullutkaan?
Koska samassa ympäristössä elävät muut ihmiset eivät oireile. Tosin narsku lähipiirissä saattaa aiheuttaa masennusta.
Mielentilassahan tarkkaillaan käytöstä koko sairaalajakson ajan. Sillä vähennetään ympäristön vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Koska samassa ympäristössä elävät muut ihmiset eivät oireile. Tosin narsku lähipiirissä saattaa aiheuttaa masennusta.
Eihän kukaan elä kenenkään kanssa samassa ympäristössä, koska perheen sisälläkin samat ihmiset ovat erilaisessa suhteessa ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja jokaisella on myös oma kokemusmaailmansa ulkomaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Koska samassa ympäristössä elävät muut ihmiset eivät oireile. Tosin narsku lähipiirissä saattaa aiheuttaa masennusta.
Ei sitä tiedä, koska oireet voivat olla erilaisia.
Jostakin tulee väkivaltainen johtajatyyppi, jostakin taas huomaamaton syömishäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Koska samassa ympäristössä elävät muut ihmiset eivät oireile. Tosin narsku lähipiirissä saattaa aiheuttaa masennusta.
Ohis, muut eivät oireile, koska heillä elämässä on muitakin ihmisiä, he tekevä asioita, joita masentunut ei tee. Saman ympäristön ihmiset eivät todellakaan elä keskenään samanlaista elämää.
Joo, siis joskushan "masentuneella" ON huono elämänlaatu ja sen takia on syytäkin olla allapäin. Mun mielestä on huvittavaa, että terveydenhuollossa ei oteta tätä huomioon. Jos just mun koira kuoli, veli sairastui syöpään ja menetin työpaikkani, minkä takia olen velkakierteessä, ja siitä pitää nyt yksin selvitä, koska viime vuonna jätin pettävän mieheni - kun on monta pettymystä ja haastetta peräjälkeen, niin harva siinä iloitsee. Tämä on ihan tavallista, että tuollaisia ja pahempiakin ongelmia tulee ryppäissä.
Se masennuskyselykin on vähän epäpätevä. Tunnet itsesi rumaksi ja vanhentuneeksi? Kyllä, koska viime vuosina olen vanhentunut enkä nuorentunut ja lisäksi lihonut. Pelkkää realismia nähdä itsensä vanhempana ja rumempana.
Käsitän kyllä, että varsinaisella masennuksella on tyypillisiä oireita, kuten univaikeudet ja tulevaisuuden toivottamana näkeminen. Mutta masennustestistä voi saada korkeat pisteet jo päällä olevan huonon elämäntilanteen takia.
Narsismiin en ota kantaa tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että masennus on horrostila joka valmentaa muutokseen? En ole kuullutkaan?
Tässä kevyt lähde, en alkanut tonkia kuinka valideja lähteitä löytyy lisäksi
https://www.terve.fi/artikkelit/masennus-on-mahdollisuus-muutokseen
Masennus, skitsofrenia, add/adhd, autismi ja bipolaarihäiriö. Niillä on geneettinen tausta.
https://www.apa.org/monitor/2013/05/disorders.aspx
Narsismi on sosiopatian muoto. Ainakin sosiopatian vaikein muoto, psykopatia, johtuu aivojen poikkeavuudesta, joka periytyy ja näkyy toiminnallisessa aivokuvassa.
Narsismin kehityksen taustalla on aina kasvatuksen häiriö: joko äärimmäinen kaltoinkohtelu tai täysin rajaton kasvatus. Kumpikin aiheuttaa sen, ettei lapsi kehitä omaa minuutta.
Ensinnäkään näitä ei voi mitenkään niputtaa yhteen, ja loppukaneettina vielä "ja muut sellaiset häiriöt". Antaa kysyjästä tyhmän kuvan kun kysyy nipussa ihan eri asioita. Jokaisessa on oma patologiansa ja se on osin sisäsyntyistä ja osin ympäristöstä johtuvaa, vaihtelee paljon kummasta enemmän kysymys. Asiasta on vasta tulossa tutkimusta enemmän. Narsistin aivot ovat erilaiset jo syntymässä, eli on osin sisäsyntyistä, mutta hyvällä kasvatuksella tälllaisestakin kasvaa ihan mukava tyyppi. Toisaalta ei-narsistin aivot omaavasta vauvasta voi kasvaa narsisti kaltoinkohtelulla. Ja masennus on kanssa monimutkainen kokonaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Masennus, skitsofrenia, add/adhd, autismi ja bipolaarihäiriö. Niillä on geneettinen tausta.
https://www.apa.org/monitor/2013/05/disorders.aspx
Narsismi on sosiopatian muoto. Ainakin sosiopatian vaikein muoto, psykopatia, johtuu aivojen poikkeavuudesta, joka periytyy ja näkyy toiminnallisessa aivokuvassa.
Narsismin kehityksen taustalla on aina kasvatuksen häiriö: joko äärimmäinen kaltoinkohtelu tai täysin rajaton kasvatus. Kumpikin aiheuttaa sen, ettei lapsi kehitä omaa minuutta.
Itse olen antanut ymmärtää ettei narsismin kehitysmekanismia täysin tunneta. Ex-vaimo on covert narsisti ja hänen isänsä overt narsisti. Isän isä oli ilmeisesti ollut täysi hirviö. Itse veikkaisin perinnöllisyydellä olevan myös osansa tässä asiassa.
Näihin sairauksiin liittyvää geenitestiä odotellaan markkinoille.
Pidän outona, että genetiikan ja psykiatrian kehityksen myötä yhä kyseenalaistetaan se, että geenit määräävät meistä noin 40% ja ympäristö noin 60%. Eli kurjillakin geeneillä voi kehittyä suotuisissa kasvuolosuhteissa upeaksi ihmiseksi. Ja päinvastoin.
Psykiatrisilla häiriöillä on neurobiologinen tausta. Hermoimpulssien kulku häiriintyy joko hermosolujen rakenteellisen poikkeavuuden tai välittäjäaineiden epätasapainon myötä.
Reaktiivinen masennus on normaali reaktio elämän kriiseissä. Sillä ei ole mitään tekemistä kliinisen, pitkittyneen ja psykoottistasoisen depression kanssa, joka on hengenvaarallinen tila.
Olen viime aikoina alkanut pohtia narsisteja empaattiselta kannalta. Yleensähän heidän vaan suoraan niputetaan pahoiksi ja kaikki huomio kiinnityy uhriin.
Ehkä narsismi on joku läheisriippuvuuden ja kiintymyssuhdeongelmien äärimuoto. Henkilö yrittää ehkä ihan aidosti luoda alussa hyvän suhteen ja idealisoi sen sekä henkilön. Etenee nopeasti ja antaa itsestään paljon suhteen eteen (on hurmaava ja antaa lahjoja ja tekee palveluksia ja sanoo kauniita sanoja jne). Sitten kun arki astuu kuvioon ja narsisti tajuaa, ettei kohde toimi hänen toiveidensa mukaan vaan särkee täydellistä kuvaa, häneltä hajoaa pakka eikä hän osaa suhtautua tilanteeseen kuin hajottavilla ja väkivaltaisilla tavoilla oman sisäisen rikkonaisuutensa/vajavaisuutensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen viime aikoina alkanut pohtia narsisteja empaattiselta kannalta. Yleensähän heidän vaan suoraan niputetaan pahoiksi ja kaikki huomio kiinnityy uhriin.
Ehkä narsismi on joku läheisriippuvuuden ja kiintymyssuhdeongelmien äärimuoto. Henkilö yrittää ehkä ihan aidosti luoda alussa hyvän suhteen ja idealisoi sen sekä henkilön. Etenee nopeasti ja antaa itsestään paljon suhteen eteen (on hurmaava ja antaa lahjoja ja tekee palveluksia ja sanoo kauniita sanoja jne). Sitten kun arki astuu kuvioon ja narsisti tajuaa, ettei kohde toimi hänen toiveidensa mukaan vaan särkee täydellistä kuvaa, häneltä hajoaa pakka eikä hän osaa suhtautua tilanteeseen kuin hajottavilla ja väkivaltaisilla tavoilla oman sisäisen rikkonaisuutensa/vajavaisuutensa vuoksi.
Pahuuden lähde on narsistinen persoonallisuushäiriö. Juuri se yhdistää psykopaatteja, sopiopaatteja jne. Inhimillinen ihminen kykenee empatiaan ja tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen viime aikoina alkanut pohtia narsisteja empaattiselta kannalta. Yleensähän heidän vaan suoraan niputetaan pahoiksi ja kaikki huomio kiinnityy uhriin.
Ehkä narsismi on joku läheisriippuvuuden ja kiintymyssuhdeongelmien äärimuoto. Henkilö yrittää ehkä ihan aidosti luoda alussa hyvän suhteen ja idealisoi sen sekä henkilön. Etenee nopeasti ja antaa itsestään paljon suhteen eteen (on hurmaava ja antaa lahjoja ja tekee palveluksia ja sanoo kauniita sanoja jne). Sitten kun arki astuu kuvioon ja narsisti tajuaa, ettei kohde toimi hänen toiveidensa mukaan vaan särkee täydellistä kuvaa, häneltä hajoaa pakka eikä hän osaa suhtautua tilanteeseen kuin hajottavilla ja väkivaltaisilla tavoilla oman sisäisen rikkonaisuutensa/vajavaisuutensa vuoksi.
Kyllä narsismi on hyvin surullista, mutta yleensä kai keskitytään siihen seikkaan, että vain uhri voi parantua.
Narsistit eivät usein halua aktiivisesti tuhota uhrejaan, heidän vain täytyy sen takia, millaisia he ovat. He siis lähinnä eivät välitä uhrista, vaan toteuttavat omaa patologiaansa. Se on minusta harhakäsitys, että narsistit ovat pahoja ja ilkeitä. Tavoite ei ole olla mahdollisimman paha toisille, vaan itse paras ja voittaa kaikessa.
Kyllä ainakin minä olen ymmärtänyt että esim. masennukseen on aina jokin syy, ei se sinne pään sisälle tyhjästä synny. Menetys, tukala elämäntilanne tms. aiheuttaa joissain ihmisissä masennusjakson. Toisilla ns. resilienssi mahdollistaa suurempienkin vastoinkäymisten läpikäymisen ilman masennusta, mutta monilla se on luonnollinen reaktio.
Se että pystyykö ulkopuolinen näkemään toisen masennuksen syitä on eri asia – joskushan törmää kommentteihin tyyliin "ei sulla ole syytä olla masentunut".
Tämän näkemyksen olen kuullut kahdelta psykologilta ja yhdeltä terapeutilta sekä lukenut parista kirjasta.
Kerro, jos sinulla on enemmän tietoa.