~~Tammenterhojen TORSTAI 11.05.2006~~

joskushan noista vuodoista selviää vain säikähdyksellä - toivotaan että sä olisit äärimmäisen onnekas, ja kaikki olisi hyvin! Yritä jaksaa, ja toivottavasti pääset pian ultraan..



Joo itsekin olen lukenut noi Therese -kirjat. Tosi kevyttä ja päähenkilö pössyttelee röökiä ihan koko ajan (kirjoitettu 80-luvulla, en tiedä silloisesta terveysvalistuksesta), mutta ihan kivaa luettavaa muuten.

Jane Greenillä on sellainen myöskin kevyt pokkari kuin " Vauvakuumetta" muistaakseni, sitä saa ihan joka ruokakaupastakin mun mielestä. Siinä seurataan kolmen naisen raskautumista ja odotusta. Ja sitten Tony Parsonsilla on ihana kirja The Family Way, en tiedä onko sitä suomennettu. Siinäkin kolmen pariskunnan vauvahaaveista. Sen lisäksi englanninkielisiä kirjoja mulla on vielä Little Earthquakes, en muista tekijää, ja Bad Mother' s Handbook, molemmat liittyy äitiyteen ja vauvan saantiin.



Kuten huomaatte, mulla on ollut vauvakuume lukiessanikin jo jonkin aikaa! ;)



Joo, itse olen tupakoinnin suhteen no-no vahvasti. Olen kyllä koko pienen ikäni poltellut satunnaisesti, mutta nyt en aio edes harrastaa kovasti passiivista tupakointia. Muistan kuinka serkulla oli pienenä aina korvatulehdus, ja sen vanhemmat polttivat. Jotenkin siitä asti jäänyt mieleen se, että vanhempien tupakointi vaikuttaa lapseenkin. Mutta jokainen tyylillään, varmaan se satunnainen äitiä rauhoittava rööki tekee vähemmän pahaa kuin kova stressi. Joten ymmärrän kyllä satunnaisesti polttaviakin.



Täällä ei kovasti oireita. Eilen vähän etoi töissä, tai lähinnä tuntui siltä, kuin olisi karuselli käynnissä vatsassa. Mutta ei varsinaisesti oksettanut. Joo ja mahallaan en voi nukkua, rintoihin sattuu. Muuten kaikki ihan ok. Toi pirun katopöly (ja varmaan siitepölykin) ottaa kyllä voimille, kun en uskalla käyttää mitään lääkkeitä..



Kandi 6+5

Kurjaa Peppina! PIdän peukkuja sulle, että kaikki menee hyvin, eikä vuoto ole sitä merkki mistään ikävyyksistä. *iso halaus* Kaksi ystävääni ovat molemmat vuodelleet enemmän ja vähemmän alkuraskauden aikana, ja molemmilla raskaus mennyt hyvin loppuun saakka. Tsemppiä!



Ja siitä töissä/kotona olemisesta; minä töissä, esikoista odotan. Teen vielä kolmivuorotyötä, joten saas nähdä miten mahtaa jaksaa tässä raskauden (toivottavasti) edetessä. Jännityksellä mietin myös, että miten pidän salassa tämän työkavereilta ainakin NP-ultraan saakka, jos tää pahoinvointi pahenee samaan tapaan kuin nyt viikon sisällä.



Jaaha, taitaa olla aika mennä laittamaan jotain ruokaa...

Toivottavasti homma päättyy vielä iloisesti!!!! *halaus* Mee ihmeessä lääkäriin, vaikka tulis vain ihan hetkellisiä kiputiloja ja oletko ottanut lääkettä migreeniin? Eihän se vain peitä muita kipuja?













Siitä kotona olemisesta: Mie työskentelen kotona, joten pistäydyn tässä koneella (joka on aina auki) useamman kerran päivässä ja huomaan usein sähköpostin lisäksi käyvän myös täällä =) Nyt varsinkin kun ei vielä " pysty" puhumaan muiden oikeitten ihmisten kanssa raskaudesta, niin minusta on aika tärkeää pystyä vuodattamaan ja iloitsemaan täällä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Mies kun ei todellakaan ymmärrä yhtään mitään, sen mielestä tullaan raskaaksi, ollaan raskaana ja synnytetään, siinä se. Katselee vaan ihmeissään, jos olen kiukkuinen tai tippa silmässä.



Raskaushormooni pistää minut ihan oikeesti tosi herkästi itkemään. Olisitte vaan nähneet mut häissäni, kun esikko oli jo masussa ja tilannehan oli jo muutenkin ihana ja herkistävä, niin minähän kyynelehdin siellä ihan kaikelle!!! Lohirullatkin oli aivan hurmaavasti tehty! =)



Meinaa tulla tippa linssiin, ihan pelkästä muistelusta =) *niisk*



Nyt pitää ryhdistäytyä ja rueta viimeistelemään keittiön komeroiden siivous!!!



Vauvaliimaa kaikille, erityisesti Peppinalle!!!



-E-

Joka päivä olen silti viestejä täällä käynyt nopsaa lukemassa...



Ihan ensiksi Onnea kaikille uusille tammenterhoille ja tervetuloa joukkoon mukaan!



Peppinalle säkillinen vauvaliimaa!!! Ja jaksamisia!



oma napa; Eilen huonovointisuus rantautui tämän mamman kroppaan. Illalla olin lukemassa viestejä ja yht´äkkiä oli jo luulla että suussani olisi alkanut virrata puro. sellainen tunne joka tulee juuri ennen oksennusta. ajattelin vain että äkkiä jotain suuhun, en halua oksentaa. söin omenan ja sitten se menikin jo ohi. Tästäkö tämä nyt sitten alkaa. esikoisesta oli ympärivuorokautista pahaa oloa ja sitä en kaipaa.



muuten ei tunnu oikeastaan missään vatsaa välillä jomottaa menkkamaisesti ja välillä aika kovastikin, mutta kai se kohtu siellä vain kasvaa! Ainakin tuntuu siltä kun kaikki omat housut kiristää NÄIN paljon.



No ei kai tässä sitten muita kuulumisia, lähden tästä vähän rentoutumaan body balanceen ja saan vapaata tuosta kiukuttelevasta esikoisesta!



rv 6+0

Mutta toisaalta oon viikonlopun reissussa ja nettipimennossa joten sallittakoon pieni surffailu. Olo on kyl aika nihkee, oon koittanu miettiä jääkaapin sisältöä että mikä mahtais mennä alas, niin ainut suht houkutteleva on mummon omppuhillo, joten sitä lähen kohta testailemaan tähän ököoloon..



Emma: Millä viikoilla olit kun teillä oli häät ja esikoista odotit?Mulla on sama eessä heinäkuun eka päivä (toivottavasti on asukki silloin mukana vielä)Mua itkettää jo nyt kaikki.Pitää varmaan sanoo meikkaajalle et muistaa pistää vedenkestävää ripsaria. Muutenki vähän jänskää, on just edellisenä keskiviikkona tullu 12 viikkoa täyteen, että periaatteessa vois jo uutista kertoo, mut ei oikeen huvita ku 80 ihmistä paikalla..on tää kumminki suht intiimi asia ja kuitenkin niin alussa vielä silloinki.



Ei hitto olo kyl huononee, lähempä kauhoo omppuhilloa purkista



Ai nii, musta lukupiiri on hyvä idis.Kävin jo lainaamassa suosittelemianne kirjoja kirjastosta.Mulla ois kans yks lisäys listalle. Sellanen kuin " vuoristoradalla-odottajan päiväkirja" , kirjoittaja on Karin Milles. Se on hauskasti kirjotettu ja luin sen jo kuumeilu aikana ja nyt uudestaan plussatestin tehtyäni.



Nyt sitä hilloa kehiin. Palailen sunnuntaina tutkimaan teijän kuulumisia. Peppinalle iso halaus!

Kävin tänään ultrassa ihan sillä oletuksella, että viikkoja olis kasassa 6+4. Kohdusta löytyi vauvan alku, mutta sillä olikin ikää kolme viikkoa enemmän kuin odotettiin. Laskettuaika vaihtui 11.12. Olo on aika yllättynyt. Kahden edellisen lapsen kohdalla kun ei ole sattunut mitään tällaista ja kuukautisetkin oli aivan normaalit. Tietenkin parempi näin päin. Siirryn siis joulukuun odotuspuolelle...

Onnittelut Emmalle ultrauutisista! Ja voimahali Peppinalle! Tuolle tiputtelulle alkuraskaudessahan on ihan oma nimikin eli " spotting" , josta kuulemma kärsii tavalla tai toisella 30% naisista. Itsellä oli esikoisen kanssa raju verenvuoto viikolla 16 ja siitä huolimatta syntyi terve tyttölapsi täysiaikaisena 38+3. Kuukauden päivät tosin vietin silloin vuodon jälkeen sänkypotilaana ja passattavana... Toivottavasti sulla käy yhtä onnellisesti!



Nyt närästää ja kuvottaa eli oireet on kai sit vasta saapumaan päin. Rinnatkin on jo sen verran kipeät, ettei ilman liivejä meinaa pärjätä yölläkään. Kahvi korventaa vatsaa, niin ettei juuri mitään kykene ajattelemaan edes, joten senkin varmaan saa pistää sinne panna-listalle. Esikoisen kanssa ei ollu mitään oireita, ihan uutta tää kaikki. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan yökkäilemään ruveta, sillä sillon ei tila enää kauaa piilossa pysy ja vielä en haluaisi kenellekään sitä kuuluttaa.



Light-tuotteista: Meillä ei niitä käytetä, vaan pyritään syömään kaikki ravinto mahdollisimman vähän käsiteltynä ja muokattuna. Ei edes kevytlevitettä, vaan ihan kunnon voita ja luomunavettamaitoa, jos sitä satutaan saamaan. Muutenkin on luomupainotteista tuo meidän ruokavalio, kun molemmat on jo lapsuudenkodissa kasvanu siihen. Myös lisäaineita eli niitä E-koodeja yritetään välttää, jos voidaan.



Lopetin tupakoinnin 8v. sit, ku tulin ekan kerran raskaaks, enkä sen koommin oo röökiin koskenu. Nykyisin hajukin jo ellottaa, joten kai siitä oon sit jo kunnolla eroon päässy. Veikin kyllä varmaan viitisen vuotta...



Nyt nukkumaan! Jaksamista ja kauniita unia, täyskuusta huolimatta...

Justiinsa tulin kotiin...

Ensiksikin Peppinalle voimia ja haleja, Emmalle onnea!

Oma napa: Olo on suorastaan loistava. Rintoja tosin aina välillä kihelmöi sillai äkisti ja kovaa, mutta vain muutaman kerran tänään. Hassu tunne. Jospa ne vaikka vähän kasvaisi...;) Neuvolasta soitettiin, sain lääkäri- ja ultra-ajan kolmen viikon päähän. Miten kolme viikkoa voikin tuntua maailman pisimmältä ajalta.

Kirjarinki kuulostaa hyvältä, itse kaipailisin ihan minkälaisia vinkkejä vaan. Luin vähän aikaa sitten kirjan nimeltä " Ole luonani aina" joka oli hyvä. Outo tosin, mutta hyvä. En tiedä kylläkään onko se parasta raskausajan luettavaa, mutta kuitenkin. Tekijän nimi ei kyllä tule mieleen.

Täällä on ihanan hiljaista, lapset nukkuu ja ilmeisti mieskin on nukahtanut nuorimmaisen viereen nukutuspuuhissaan... Taidan mennä tyhjentämään jääkaapin ja sitten nukkumaan.

Hyvää yötä kaikille!