Lue keskustelun säännöt.
Neljänkympin kriisi
02.12.2018 |
Täytän ensi vuonna 40. En niinkään kauhistele ikää, mutta juuri nyt tuntuu, että koko elämä pitää laittaa uusiksi vielä kun ehtii. En ole onnellinen näin, muutoksia pitää tapahtua.
Iso talo lähiössä onkin menossa myyntiin, ja muutamme perheen kanssa keskustaan kerrostaloon. Tai no, ainakin minä muutan. Sillä välillä tuntuu, että miestäni ja minua sitoo (tietysti jo teini-ikäisten lasten ohella) lähinnä yhteinen laina. Nyt olisi hyvä mahdollisuus arvioida, haluanko ylipäätään jatkaa tässä liitossa. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, enkä kyllä aina ihan tiedä miksi. Vielä ehtisi kokea uuden rakkauden tämän tasaisen kämppissuhteen sijaan.
Ammatillisestikin olen vähän vedenjakajalla. Pidän työstäni, mutta alaan kuuluu määräaikaiset sopimukset. Niinpä en tiedä yhtään, missä olen ensi vuonna töissä. Tekisi mieli vaihtaa alaa kokonaan tai hakeutua johonkin alaani sivuavaan toimeen, jossa työsopimus olisi edes toistaiseksi voimassa oleva.
Onko muita vastaavia pohtivia?
Kommentit (19)
Onpa surullisia tarinoita. Itse olen tyytyväinen elämääni, ikää kohta 40. Miestä rakastan eikä ole eroajatuksia. No, ehkä töistäni en niin välitä, mutta palkkani on hyvä joten miksi tästä lähtisi, ei se välttämättä vihreämpää ole aidan toisella puolellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitä vatkaa ja miettii! Jos ei ole onnellinen ja tyytyväinen liitossaan, ei muuta kun kattilat jakoon ja uudet tuulet puhaltamaan :D Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä ja koskaan ei voi tietää milloin se loppuu tai sairastuu vakavasti jne. Itse lähdin vuosia sitten avioliitosta jota kesti 20 v, se oli loppuun eletty liitto ja en suostunut jatkamaan pelkkää kämppis kaveruutta, se ei ole mikään oikea parisuhde. Ero päätöstä en ole koskaan katunut vaikka se olikin vaikeaa kun mies ei sitä halunnut. Kaksi lasta jotka oli silloin ala-ikäisiä lähti minun mukaani, aika tiukkaa oli välillä mutta muuten olin helpottunut ja sain mielenrauhan itselleni ja niin....kyllä niitä mukavia miehiä on eron jälkeen löytynyt :) Rohkeutta vaan naiset hyvät ja onnea matkaan!
Kauheita akkoja.
Muistakaa miehet, naisen kiintymys ja lojaliteetti on kastemadon tasoa. Siksi eivät ole saaneet hoitaa yhteisiä asioitakaan aiemmin. Nyt valitettavasti saavat ja onhan se jälki yhteiskunnallisellakin tasolla aika karua katsottavaa.
Joo, minä jätin vakityöni, lapset muuttivat omilleen, mies jäi toiseen kaupunkiin ( emme siis ole eronneet) ja lähdin opiskelemaan alaa, josta olen aina haaveillut, vaikka työllisyysnäkymät eivät olekaan hyvät.
tai olen siis opintovapaalla, mutta en aio enää palata takaisin hoitotyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Kauheita akkoja.
Muistakaa miehet, naisen kiintymys ja lojaliteetti on kastemadon tasoa. Siksi eivät ole saaneet hoitaa yhteisiä asioitakaan aiemmin. Nyt valitettavasti saavat ja onhan se jälki yhteiskunnallisellakin tasolla aika karua katsottavaa.
En tiedä kastemadon lojaliteetin kestosta, mutta itse olen ollut lojaali kohta sen 20 vuotta. Kiintynytkin olen edelleen. En halua rikkoa perhettä, joten olen pysynyt tässä kaveriliitossa jo vuosia ilman romanttista rakkautta. Jossain se raja kuitenkin tulee vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita akkoja.
Muistakaa miehet, naisen kiintymys ja lojaliteetti on kastemadon tasoa. Siksi eivät ole saaneet hoitaa yhteisiä asioitakaan aiemmin. Nyt valitettavasti saavat ja onhan se jälki yhteiskunnallisellakin tasolla aika karua katsottavaa.
En tiedä kastemadon lojaliteetin kestosta, mutta itse olen ollut lojaali kohta sen 20 vuotta. Kiintynytkin olen edelleen. En halua rikkoa perhettä, joten olen pysynyt tässä kaveriliitossa jo vuosia ilman romanttista rakkautta. Jossain se raja kuitenkin tulee vastaan...
Ja minä olin tuo aiempi vastaaja. Kauhea akka, uskollinen ja kotikeskeinen ihminen olen. Tekeekö se minusta kauhean akan kun rakkaus ja intohimo loppunut? Vaikka olen yrittämällä yrittänyt rakastaa ja haluta jo kaksi vuotta? En ole ollut uskoton. Kodin hoidan, en nalkuta enkä kiukuttele, enkä pihtaa, itseasiassa rakastan seksiä. Miehellä potenssiongelmaa, tupakoi, lihoo lihomistaan, ei liiku jne. Ikävä totuus vain että joskus hyvistäkin avioliitoissa rakkaus vain loppuu.
Kymmenjärjestelmään perustuvaa ikäkriisiä voi lievittää siirtymällä henkisesti esim binäärijärjestelmään. Vanheneminen tapahtuu sujuvasti ilman vuosikymmenten henkisiä harppauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheita akkoja.
Muistakaa miehet, naisen kiintymys ja lojaliteetti on kastemadon tasoa. Siksi eivät ole saaneet hoitaa yhteisiä asioitakaan aiemmin. Nyt valitettavasti saavat ja onhan se jälki yhteiskunnallisellakin tasolla aika karua katsottavaa.
Niinhän se on. Noudattaa sitä noin kolmen vuoden sykliä, sitten kyllästytään ja uusi mies. Tämäkin kerrotaan kyllä mgtowissa ja itseään suojellakseen ei pidä ruveta naisen kanssa vakavaan suhteeseen.
Yli 35-vuotiaan naisen ei pidä erota enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita akkoja.
Muistakaa miehet, naisen kiintymys ja lojaliteetti on kastemadon tasoa. Siksi eivät ole saaneet hoitaa yhteisiä asioitakaan aiemmin. Nyt valitettavasti saavat ja onhan se jälki yhteiskunnallisellakin tasolla aika karua katsottavaa.
En tiedä kastemadon lojaliteetin kestosta, mutta itse olen ollut lojaali kohta sen 20 vuotta. Kiintynytkin olen edelleen. En halua rikkoa perhettä, joten olen pysynyt tässä kaveriliitossa jo vuosia ilman romanttista rakkautta. Jossain se raja kuitenkin tulee vastaan...
Ja minä olin tuo aiempi vastaaja. Kauhea akka, uskollinen ja kotikeskeinen ihminen olen. Tekeekö se minusta kauhean akan kun rakkaus ja intohimo loppunut? Vaikka olen yrittämällä yrittänyt rakastaa ja haluta jo kaksi vuotta? En ole ollut uskoton. Kodin hoidan, en nalkuta enkä kiukuttele, enkä pihtaa, itseasiassa rakastan seksiä. Miehellä potenssiongelmaa, tupakoi, lihoo lihomistaan, ei liiku jne. Ikävä totuus vain että joskus hyvistäkin avioliitoissa rakkaus vain loppuu.
Miesten kannalta ikävää, että se on käytännössä aina nainen joka vain kyllästyy. Siksi on tyhmää alkaa vakavaan parisuhteeseen, koska nainen aina biologisesti kyllästyy.
Täällä on vähän samoja asioita pohdiskeleva. Oon 34.v ja asutaan kerrostalokaksiossa. Itse haaveilisin elämästä omakotitalossa tai rivitalossa, koska mulla on kerrostalossa vaan niin tylsää. En viihdy täällä, kun päivät menee lähinnä television parissa. Olisi mukavaa laittaa omaa pihaa, nautin tilasta ympärillä ja luonnon läheisyydestä. Olen lapsuudesta lähtien maaseudulla viihtynyt, mutta nykyinen miesystävä ei ole yhtään maahenkinen. Ollaan 10.v yhdessä oltu ja nyt jopa kihloissa, oon alkanut miettiä ettei tämä suhde tästä enää etene. Mies tuskin halua lapsia, joten elämä tulee olemaan tosi yksinäistä. Myöskään lemmikkejä meillä ei ole, kun asutaan tässä kerrostalossa, mikä on uusi. Mies skitsoaa pientäkin likatahraa ja naarmuja, sehän sekoaisi koiran tehdessä sotkua lattialle yms. Oon täynnä tätä muka hienoa elämää kerrostalossa, hyvä kun uskallan ruokaa tehdä, kun saa pelätä että mies räjähtää kun hella on sotkuinen.
Muutenkin tuntuu, että oon valinnut väärän alan. Mun työ on tosi raskasta päiväkodissa, oon ihan väsynyt viikot. Palkka on ihan surkea, mikä sekin auttaa pysymään tässä noidankehässä. On hankalaa lähteä opiskelemaankaan, koska pitäisi saada säästöjä ja sitten ne säästöt menee opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 35-vuotiaan naisen ei pidä erota enää.
Yllättävän paljon baariritvoja on tarjolla. Tosi paljon oikeastaan. On oltu yli 35v nirppanokkia ja sitten ollaan miehettä lopun ikää.
Katkeriakin ovat. Juovat oluen ja kysyvät tuunko panolle. Röyhtäisevät kitkerästi kun kieltäydyn ja sanon että olen vegaani.
Minusta ikäkriisit eivät johdu iästä vaan toteutumattomista haaveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko AP:n kuitenkin parempi muuttaa toiseen suuntaan kuin keskustaan. Mieluummin luonnon rauhaan vähän rauhoittumaan ja miettimään mitä sitä elämältä haluaa. Sinne on sitten mukava hakea takkatulen ja punaviinin ääreen sieltä keskustasta joku mies. Usko tai älä sitä arvostettaisiin paljon enemmän kuin että johonkin ytimen kerrostalo kolmioon tai kaksioon. Ei sinne oikeasti kukaan hakua perhettä tai edes parisuhdetta perustaa.
Vierailija kirjoitti:
Oisko AP:n kuitenkin parempi muuttaa toiseen suuntaan kuin keskustaan. Mieluummin luonnon rauhaan vähän rauhoittumaan ja miettimään mitä sitä elämältä haluaa. Sinne on sitten mukava hakea takkatulen ja punaviinin ääreen sieltä keskustasta joku mies. Usko tai älä sitä arvostettaisiin paljon enemmän kuin että johonkin ytimen kerrostalo kolmioon tai kaksioon. Ei sinne oikeasti kukaan hakua perhettä tai edes parisuhdetta perustaa.
Kiitos vaan vinkistä.
AP kyllä asuu tällä hetkellä luonnon helmassa, löytyy jättimäiset tilukset ja oma ranta ja vihaan jokaista neliötä siitä kaikesta.
Haluan elää keskustassa. Pakon edessä myös mies "haluaa" sitä samaa jotta ei menetä minua, siksi myydään tämä monen suomalaisen paratiisi. Epäilen vain, että talon ja pihan lisäksi vihaan myös miestä, mutta tajuan sen vasta, kun asumme toisaalla.
Siksi aion vaatia, että muutamme ensin vuokralle. Siitä pääsee irti, jos tuntuu että myös mies pitää laittaa vaihtoon.
AP
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne täällä. Haluaisin erota vaikka meillä ei mitään riitaa. Mies itseasiassa rakastaa kovin minua. Ja aavistaa, että minun puoleltani tunteet on vain loppu, vaikka yritän kaikkeni, jo kaksi vuotta olen yrittänyt rakastaa. Haluaisin kokea vielä intohimoa ja rakkautta. Mieheltäni saan molempia mutta en vain itse halua häntä. Ikävää. Lasten takia olen jäänyt ja siinä toivossa että rakkaus jotenkin ihmeellisesti palautuisi. Kun ei ole mitään riitaa ja mies hyvä ystävä ja kumppani.
Ammatillisesti menee hyvin, tosin töitä on ihan liikaa ja ne keskittyy koska oma osaaminen on parempaa kuin nuoremmilla kolleegoilla.
Olen itse 44 kohta, ja kysyntää olisi, olen hoikka, siro ja urheilullinen.
Mietityttää vain lapset, ja miestarjonta. Haluan viriilin, sympaattisen ja kunnollisen, uskollisen ja miehekkään miehen. En usko että voisin sellaiseen törmätä.
Ero on traumaattista lapsille, vie teineiltäkin uskon pysyviin parisuhteisiin ja eheään perheeseen...
Katsopa deittien miestarjontaa, niin huomaat, että juuri vanhemmissa miehissä EI ole hyvää tarjontaa - nuoissa on, muttei vanhemmissa - ja parhaat 40v. miehet etsivät kyllä jo nuorempia, 3-kymppisiä muutenkin...
- ja jos on hyvä tarjokas, niin asuu jossain hevonkuusessa ja on esim. sotkuisia eroja takana YMS.
Vanhuksethan rakastuvat ja turvaavat toisiinsa uudelleen - ja yhteiset lapsenlapsetkin lämmittävät mieltä.
GOOGLATKAA ihmiset 4-kympin kriisistä psykologista faktatietoa, sillä se tulee liki kaikille pahana, vaikka kaikki asiat olisi hyvinkin!
- älkää lyökö hyvää elämää pirstaleiksi normaalin ikään liittyvän kehityskriisin takia...
Kriisistä kriisiin kirjoitti:
Minusta ikäkriisit eivät johdu iästä vaan toteutumattomista haaveista.
Erittäin totta.
Sama tilanne täällä. Haluaisin erota vaikka meillä ei mitään riitaa. Mies itseasiassa rakastaa kovin minua. Ja aavistaa, että minun puoleltani tunteet on vain loppu, vaikka yritän kaikkeni, jo kaksi vuotta olen yrittänyt rakastaa. Haluaisin kokea vielä intohimoa ja rakkautta. Mieheltäni saan molempia mutta en vain itse halua häntä. Ikävää. Lasten takia olen jäänyt ja siinä toivossa että rakkaus jotenkin ihmeellisesti palautuisi. Kun ei ole mitään riitaa ja mies hyvä ystävä ja kumppani.
Ammatillisesti menee hyvin, tosin töitä on ihan liikaa ja ne keskittyy koska oma osaaminen on parempaa kuin nuoremmilla kolleegoilla.
Olen itse 44 kohta, ja kysyntää olisi, olen hoikka, siro ja urheilullinen.
Mietityttää vain lapset, ja miestarjonta. Haluan viriilin, sympaattisen ja kunnollisen, uskollisen ja miehekkään miehen. En usko että voisin sellaiseen törmätä.