Miten ujo ja arka ihminen voi pärjätä työelämässä?

Pomo miettii suurempia kokonaisuuksia, kuin uuden työntekijän perehdytys. Tarkoitus on saada toimiva tiimi aikaiseksi. Työntekijät valitaan sopivan persoonallisuuden ja osaamisen perusteella, pätevin ei ole aina ”pätevin”.

Olen myös ollut rekrytoimassa henkilöstöä.

Kommunikointi. Jos perehdyttäjäsi/työkaverisi eivät kommunikoi ja kerro asioita niin tee sinä aloite. "Hei, miten sulla on ollut tapana tehdä tämä xxx asia?" "Ehditkö näyttää miten tuo toimii?" Jos joku ihmettelee kyselyä niin kerro että haluat tehdä asiat niinkuin talossa on ollut tapana. Useimmissa paikoissa aktiivisuutta ja sitä että olet kiinnostunut asioista katsotaan hyvällä. 

Itse haluaisin kyllä rohkaistua ja tulla sosiaalisemmaksi, mutta jotenkin aina se tyssää siihen muiden käytökseen. Kukaan ei edes viitsi oikein tutustua minuun ja ne vanhat työntekijät ovat omissa ryhmissään. Onneksi sitten saattaa olla ne pari, jotka viitsivät kertoa asioista ja opastaa. Sekin on toisaalta hyvittavaa, kun yksi työntekijä piti minua niin arkana, vaikka ei ollut edes jutellut kanssani ja sitten toisen mielestä olin ihan reipas ja puhelias, mutta hän olikin sitten paljon jutellut minulle ja "tunsi" minut. Ikävää vaan on se, kun pitäisi tietää niin paljon asioista. Monet puhuvat ihan omista jutuistaan ja sellaisista sisäpiirin asioista, joita uusi tyyppi ei voi tietää niin ole siinä sitten sosiaalinen. Monet eivät edes viitsi esittäytyä ja eivät myöskään muista minun nimeäni vielä pitkään aikaan. Oikeastaan parhaimmat kokemukset ovat niistä pienistä yrityksistä, joissa on yleensä ollut mukavaa olla. Tietysti tähänkin vaikuttaa yrityksen sisiäinen yhteishenki ja muut asiat. Muuten olenkin vähän kuin luopunut jo toivosta. En varmaan koskaan ole mikään paras työntekijä luonteeltani ja ihmiset pitävät minua arkana , ujona ja jopa tyhmänä kun en ole aina äänessä. Välillä pelottaa miten käy.

Kiitos rohkaisevistakin viesteistä! Ehkä työhaastattelussa tosiaan voisi kysäistä perehdytyksestä. Haastatteluihin pääsen helposti, koska olen hyvä kirjoittamaan työhakemuksia.

Ap

Juo säännöllisesti viinaa ja hae sitten kontaktia ihmisiin. Opit vähitellen, että minä se olen aika seuramies/nainen, ja homma alkaa luonnistua ilman viinaakin.

Yritä ottaa työ työnä,älä kiinnitä huomiota epäasiallisuuksiin.Pikkuhiljaa opit talon tavoille ja pääset mukaan porukkaan.Itsekin olin nuorena ujo ja arka,melkeinpä pelokas.Kun pääsin ensimmäiseen työpaikkaani isäni antoi minulle neuvon että jos joku vaikka kuinka paskamaisesti sanoo älä suutu tai loukkaannu vaan ota opiksesi.Tätä neuvoa olen noudattanut ja sillä olen hyvin pärjännyt.Ja se ujous ja arkuus...yhtenä päivänä tulet huomaamaan että ne ovat siirtyneet taka-alalle,ehkäpä  jopa kadonneet ja sen jälkeen elämä on paljon helpompaa.

Riippuu vähän elämäänkaaresta, iäästä ja sopeutumisnopeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mullekin tuttua. Riippuu tod. näk. persoonasta, että perehdytetäänkö vai ei. Ihmiset haistaa arkuuden ja ujouden ja vihaa yli kaiken.

No, jopas. Päästit oikein aivopierun sieltä ilmoille.

Hyvät ihmiset perehdyttävät hyvin. Se kuuluu hommaan.

Ujou ja herkkyys...kauniita asioita. Sillä, että onko ujo..ei ole kylläkään tekemistä sen kanssa, että pärjääkö työelämässä. Työelämässä pärjää, kun hoitaa hommansa hyvin. Kyllä ujokin uskaltaa kysyä. On kyse työstä. Keskittyy työhön eikä omaan napaan , niin takuulla onnistuu...jos on kykyjä.

Jos ei ole kykyjä, niin toiseen hommaan sitten.

Ei kannat keksiä syitä sille, että epäonnistuu. Kannattaa ruveta keksimään sellaisia ratkaisuja, että onnistuu.

Tsemjppiä aapeelle!

Vierailija kirjoitti:

Mullekin tuttua. Riippuu tod. näk. persoonasta, että perehdytetäänkö vai ei. Ihmiset haistaa arkuuden ja ujouden ja vihaa yli kaiken.

  Tuollaisen ylimielisyyden takia olen joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle jo nuorena.

Kannattaa opiskella akateeminen tutkinto, jolla voi hakea asiantuntijatyöhön. Ei haittaa että on hiljainen jos kuitenkin on sellaista osaamista, jota työnantaja tarvitsee. Esim. juristeille on paljon tehtäviä, joita hoidetaan papereita pyörittämällä. Itse aloitin oman työurani tällaisista tehtävistä ja viihdyin hyvin. Iän myötä asiantuntemus kasvaa ja sitä myötä myös itsetunto ja rohkeus.

Minusta ongelman ydin ei niinkään ole se, pärjäätkö sinä (ja minä) työelämässä, vaan pikemminkin olemuksemme tuntuu olevan isompi ongelma muille. Ja se on se ongelma.

Ne voimme kyllä keksiä sopivan alan tai löytää oman tavan tehdä työtämme, mutta yleinen asenneilmapiiri on raskas ja kielteinen.

Esim. jos ja kun minä en suoriudu jostain asiasta, syyksi otetaan heti "ujouteni" ja etten ole "tarpeeksi reipas". Vaikka syy epäonnistumiseen oli työkaverin pettämät lupaukset. Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pomo miettii suurempia kokonaisuuksia, kuin uuden työntekijän perehdytys. Tarkoitus on saada toimiva tiimi aikaiseksi. Työntekijät valitaan sopivan persoonallisuuden ja osaamisen perusteella, pätevin ei ole aina ”pätevin”.

Olen myös ollut rekrytoimassa henkilöstöä.

Jos siis olisi todella sosiaalinen, ei tarvi olla niin pätevä otaksun. Voi kunpa olisin rohkea ja sosiaalisempi, pahus 😑

Meillä ujoilla ja aroilla ihmisillä on yleensä kyky tarkkailla muita paremmin. Eli sen minkä kysymyksissä ja niihin saaduissa vastauksissa häviää, niin muita tarkkailemalla voittaa. Otat mallia muiden tekemisistä, älä pelkää virheitä. Ne harmittaa, mutta niistä oppii. Lopulta opit, milloin ja miten kannattaa kysyä, ja opit oma-aloitteiseksi. Alku on vaikeaa, mutta opit omat vahvuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelman ydin ei niinkään ole se, pärjäätkö sinä (ja minä) työelämässä, vaan pikemminkin olemuksemme tuntuu olevan isompi ongelma muille. Ja se on se ongelma.

Ne voimme kyllä keksiä sopivan alan tai löytää oman tavan tehdä työtämme, mutta yleinen asenneilmapiiri on raskas ja kielteinen.

Esim. jos ja kun minä en suoriudu jostain asiasta, syyksi otetaan heti "ujouteni" ja etten ole "tarpeeksi reipas". Vaikka syy epäonnistumiseen oli työkaverin pettämät lupaukset. Esimerkiksi.

Epäluulo ja vähättely myös yleisiä.

Sosiaalialan työssäni saan olla jatkuvassa kontaktissa ihmisiin ja sanoittaa tunteita ja asioita päivät pääksytysten.

Vapaalla ei voisi vähempää kiinnostaa muiden asiat tai lähteä johki baarin hälyyn "tutustumaan" uusiin ihmisiin ja selostamaan joka ihmisille uudestaan ja uudestaan kuluneet tututstumuisasiat ja fraasit.

Mä olen normielämässä ujo ja arka. Mutta olin silti r-kioskilla töissä ja olen ollut tarjoilijana jne hanttihommaa. Siellä mulle tulee joku asiakaspalvelumoodi päälle ja osaan olla hyvinkin sosiaalinen. Tosin töiden jälkeen tarvitsin paljon aikaa ihan itselleni.

Itselläni on tismalleen samansuuntaisia kokemuksia ja paluu opinnoista työelämään hirvittää. Pari kertaa on ollut hyvä ja asiallinen työpaikka, jossa on ollut pätevä esimies, kunnon perehdytys ja mukava työilmapiiri. Muut työkokemukset ovat olleet aivan hirveitä: ei perehdytetä, huudetaan ja raivotaan asiakkaiden edessa kun et tiedä jotain, vaikka sitä ei sinulle ikinä ole kerrottu. Oletetaan, että olet joka päivä käytettävissä rajattoman määrän aikaa ja kun teet lähtöä kotiin työvuoron päätyttyä saat huudot siitä, kuinka sinulla ei ole mitään motivaatiota kun et jää ylitöihin, vaikka kukaan ei ole edes puhunut mistään ylitöistä sinulle mitään.. Juoruillaan, naureskellaan, piilotetaan työvälineitä. Tuntuu, että ollaan takaisin ala-asteella eikä aikuisten ihmisten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen normielämässä ujo ja arka. Mutta olin silti r-kioskilla töissä ja olen ollut tarjoilijana jne hanttihommaa. Siellä mulle tulee joku asiakaspalvelumoodi päälle ja osaan olla hyvinkin sosiaalinen. Tosin töiden jälkeen tarvitsin paljon aikaa ihan itselleni.

Tästä tuli mieleeni, että mun mielestä isoimmat ongelmat ei niinkään ole asiakkaiden kanssa (koska juurikin tuo moodi on olemassa), vaan pikemminkin työtovereiden kesken, työpaikan sisällä. Siellä ne hierarkiat ja kirjoittamattomat säännöt pitää valtaa. Ujo voi olla todella avulias ja palveluhenkinen, mutta työtovereiden "miellyttämiseen" eivät päde samat säännöt.

Kiltit, arat ja ujot on aina ollu ja tulee aina olemaan muiden sylkikuppeja.

¶