Onko raitistuneita alkoholisteja tai sellaisen läheisiä paikalla?

En osaa vastata kysymykseesi, mutta uskon kyllä että tunne lopulta menee ohi. Luultavasti tuo jatkuva hermot kireällä oleminen saa monet luovuttamaan ja sortumaan takaisin juomiseen. Älä anna itsellesi käydä niin! Jostain olen lukenut/ kuullut että säännöllinen liikunta auttaisi. En kyllä omakohtaisesti tiedä tuostakaan. Tsemppiä joka tapauksessa sinulle!

Lämpimästi suosittelen minnesotahoitoa. Ähtärissä on hyvät minneterapeutit ja niillä on myös terveydenhuoltoalan koulutus , joten ei tarvi pelätä mitään kiihkoilijoita. Maksusitoumuksen saa kunnalta. Yksin ei tarvitse jaksaa.

olen ihan koko elämäni ollut taipuvainen pakkomielteisyyteen ja/tai addiktioihin. yksinkertaisesti selittäen tarvitsen aina jonkun asian elämääni, joka vie suuren osan ajankäytöstäni. on ollut manga- ja animeharrastusta, videopelejä, piirtämistä, ortoreksiaa, anoreksiaa, bulimiaa, lääkkeitä, vaatteita, urheilua.... sekä alkoholia. kaikista olen päässyt yli vain ja ainoastaan vaihtamalla pakkomiellettä toiseen. ei ehkä kovin tervettä mutta minä en pärjää muuten.

Vierailija kirjoitti:

olen ihan koko elämäni ollut taipuvainen pakkomielteisyyteen ja/tai addiktioihin. yksinkertaisesti selittäen tarvitsen aina jonkun asian elämääni, joka vie suuren osan ajankäytöstäni. on ollut manga- ja animeharrastusta, videopelejä, piirtämistä, ortoreksiaa, anoreksiaa, bulimiaa, lääkkeitä, vaatteita, urheilua.... sekä alkoholia. kaikista olen päässyt yli vain ja ainoastaan vaihtamalla pakkomiellettä toiseen. ei ehkä kovin tervettä mutta minä en pärjää muuten.

Tuossahan se syy, eli tarve. Kun tutustuu itseensä ja hyväksyy itsensä, pääsee pakkotarpeestakin eroon, siis jos haluaa. Kuten joku ehdotti, minnesotahoito on äärimmäisen tehokasta, myös muualla on päteviä terapautteja kuin Ähtärissä... Olen entinen addikti, tämä on sisältänyt kaikkea mahdollista alkoholista urheiluun, pelaamiseen, ortoreksia ymsyms. Pakonomainen tekeminen, suorittaminen, juominen on jäänyt, sillä en enää tarvitse mitään, mikä vahingoittaa minua.  Enkä enää pakene addiktiosta toiseen, elän ja voin hyvin, siedän pettymyksiä, stressiä yms ihan paljon paremmin nykyään.

Ap, se kiukku menee ns heti ohi, kun tajuat mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen ihan koko elämäni ollut taipuvainen pakkomielteisyyteen ja/tai addiktioihin. yksinkertaisesti selittäen tarvitsen aina jonkun asian elämääni, joka vie suuren osan ajankäytöstäni. on ollut manga- ja animeharrastusta, videopelejä, piirtämistä, ortoreksiaa, anoreksiaa, bulimiaa, lääkkeitä, vaatteita, urheilua.... sekä alkoholia. kaikista olen päässyt yli vain ja ainoastaan vaihtamalla pakkomiellettä toiseen. ei ehkä kovin tervettä mutta minä en pärjää muuten.

Tuossahan se syy, eli tarve. Kun tutustuu itseensä ja hyväksyy itsensä, pääsee pakkotarpeestakin eroon, siis jos haluaa. Kuten joku ehdotti, minnesotahoito on äärimmäisen tehokasta, myös muualla on päteviä terapautteja kuin Ähtärissä... Olen entinen addikti, tämä on sisältänyt kaikkea mahdollista alkoholista urheiluun, pelaamiseen, ortoreksia ymsyms. Pakonomainen tekeminen, suorittaminen, juominen on jäänyt, sillä en enää tarvitse mitään, mikä vahingoittaa minua.  Enkä enää pakene addiktiosta toiseen, elän ja voin hyvin, siedän pettymyksiä, stressiä yms ihan paljon paremmin nykyään.

Ap, se kiukku menee ns heti ohi, kun tajuat mistä on kyse.

Mulla sama. Oli se Minnesota tai vain joku lyhtterapia missä opettelee tuntemaan itseään ja hyväksymään itsensä. Mutta terapiat ei auta ennen kuin vääntää korkin kiinni. Ihan alussa (pari kolme kuukautta oli hankalaa muuttaa tapojaan, mitä tehdä kun ahdistaa tms, mutta hävisi pian. nyt EI TARVITSE juoda, voi ihan hyvin elää ilmankin. On tasapainoinen ja onnellinen olo. Vertaiset tajuaa, hakeudu seuraan joko MInnesota tms.

Raittiina 8 vuotta. En koskaan ollut kiukkuinen vierotusoireissani, ainoastaan masentunut ja tuskainen. Puoli vuotta menee ainakin ennen kuin aivokemia alkaa palata normaaliksi. Olen valtavan onnellinen että olen onnistunut raitistumaan, enkä voi ymmärtää miksi en tehnyt sitä jo vuosia aikaisemmin. Tuhlasin niin monta vuotta itseni tuhoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se tilanne että luulen että täysraittius on mulle enää ainoa vaihtoehto.

Yksi kysymys siihen liittyen.

Olen todella hermo kireällä kun en saa alkoholia ja mietin jos onnistun raitistumaan, kauanko tällainen piirre kestää? Tuskin raitistuneet lopun ikäänsä ovat kiukkuisia, miten teillä mennyt?

Aivot tottuu/uusiutuu, samalla psyykeesi. En tiedä kauanko sinulla kestää, itsellä otti jonkin aikaa, mutta kyllä se helpottaa mitä pidemmälle raittiudessasi pääset. Mielialalääkkeet saattaa olla myös ihan hyvä tukikeino, riippuen toki monesta asiasta. Onnea matkaan.

Olen raitistuneen alkoholistin vaimo.  Raitistumisesta on 10 vuotta.  Tuo hermojen kireys kuuluu varmaan asiaan, näin se oli meilläkin.  Kesti muutaman vuoden.  Alkoholin tilalle on saatava jotain sellaista, mikä edes jonkun verran antaa samaa tyydytystä kuin se juominen.  Minun miehelleni se oli näköjään nuoruuden harrastuksen uudelleen aloittaminen. 

Pitkään, vuosia, olin kuin neuloilla.  Avioero oli jo ihan hilkulla, kun mies raitistui.  Ei siihen täysin uskaltanut luottaa, mutta vuosien vieriessä sitä on jo alkanut hellittää.  Uskalsin lähteä jopa matkalle yksin pelkäämättä, että mies retkahtaa sillä välin.  Mies nimittäin takertui minuun hirveän tiukasti silloin alussa.  Teimme kaiken yhdessä, koska hän halusi niin.  Totta kai tuin häntä, mutta yksi asia: hyvin vähän puhuimme asiasta.  Selvästikään hän ei halunnut tehdä asiasta numeroa, eikä se minustakaan tuntunut tarpeelliselta.  Telkkarissa kerran yksi alkoholisti kertoi, että kun hän oli pitkään raittiina, niin häntä ahdisti se, kun ihmiset tulivat häntä sympatiseeraamaan ja olalle taputtamaan, että hyvä kun olet raittiina ja nyt olet oikealla tiellä jne.  Koska eihän muitakaan ihmisiä tulla taputtelemaan ja symppaamaan siitä, että he elävät normaalisti.  Alkoholistin voi olla vaikea kestää sitä sympatiaa, koska se muistuttaa koko ajan juomisesta.  Päätin, että en mitenkään erityisesti tsemppaa miestäni, vaan suhtaudun häneen ihan niin kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lämpimästi suosittelen minnesotahoitoa. Ähtärissä on hyvät minneterapeutit ja niillä on myös terveydenhuoltoalan koulutus , joten ei tarvi pelätä mitään kiihkoilijoita. Maksusitoumuksen saa kunnalta. Yksin ei tarvitse jaksaa.

Ei se Minnesotakaan oo mikään autuaaks tekevä taikasauvanheilautus. Sopii joillekin, mutta ei kaikille.

Läheinen jätti alkoholin kymmenisen vuotta sitten NLP-terapian avulla, sitä ennen oli liki yksi niistä kuuluisista "ihmisroskista", eli todella vaikeasta alkoholismin asteesta lähti. Korvasi mm. alkoholin juomisen tietoisesti harmittomilla tavoilla, esim. harmittomilla juomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpimästi suosittelen minnesotahoitoa. Ähtärissä on hyvät minneterapeutit ja niillä on myös terveydenhuoltoalan koulutus , joten ei tarvi pelätä mitään kiihkoilijoita. Maksusitoumuksen saa kunnalta. Yksin ei tarvitse jaksaa.

Ei se Minnesotakaan oo mikään autuaaks tekevä taikasauvanheilautus. Sopii joillekin, mutta ei kaikille.

Kenelle se ei muka sovi? Ja taikasauvan suhteen olet oikeassa, se on rankka hoito ja vaatii sitoutumista, eli todellakin sopii kaikille halukkaille. Ja suurempaa onnistumisprosenttia et löydä mistään muualta.

Ota seuraavaksi seksiriippuvuus!!!

Suomen ainoat minnesotahoitopaikat sijaitsevat Lapualla ja Hämeenkoskella, muut ovat kopioita ja tarjoavat minnesotamallista hoitoa. Minnesota-hoidossa sinulle kerrotaan ilmiöstä nimeltään 'kuiva humala' ja se sinulla nyt on kun hermoja kiristää juomattomuus.

Lopettakaa ton minnen tyrkyttäminen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Suomen ainoat minnesotahoitopaikat sijaitsevat Lapualla ja Hämeenkoskella, muut ovat kopioita ja tarjoavat minnesotamallista hoitoa. Minnesota-hoidossa sinulle kerrotaan ilmiöstä nimeltään 'kuiva humala' ja se sinulla nyt on kun hermoja kiristää juomattomuus.

Vaikka olisivat kuin kopioita, on hoito ns samanlaista, ja siksi myös niihin voi ihan hyvillä mielin hakeuta hoitoon.

Mielen sairaus se on. Ei kestetä myöskään tavis tylsää elämää vaan halutaan kuvitella olevansa jotain spesiaalia. Elämysten hakua on myös julkisuuden tavoittelu sillä asialla että on nykyään raitis.

Minun mies joi 20 vuotta ja nyt on ollut raittiina 20 vuotta.    Miehellä oli hyvä motiivi lopettaa juominen, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, jos halusi viettää loppuelämänsä perheensä kanssa.  Miehen piti valita, joka viina tai perhe. mies valitsi perheen. AA-kerho oli miehelle aluksi tärkeä tuki ja uusi harrastus  joka vei useamman illan viikossa. AA-kerho jäi muutaman vuoden kuluttua ja harrastuskin on taulla, mutta raittius pysyy.   Hermot varmaan on pinnassa, mutta kannattaa ajatella vain päivä kerrallaan. Ei niin, että tätä kireyttä kestää nyt sitten loppu elämä , voi kurjuutta. Päivä kerrallaan ja seutaava päivä voi jo olla parempi.  Kyllä se jossain vaiheessa alkaa helpottamaan. Jokainen raitis päivä on päivä parempaan elämään. Onnea sinulle, onnistut kyllä, kun vain luotat itseesi.   Jos minun mies onnistui raitistumaan, onnistut sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen raitistuneen alkoholistin vaimo.  Raitistumisesta on 10 vuotta.  Tuo hermojen kireys kuuluu varmaan asiaan, näin se oli meilläkin.  Kesti muutaman vuoden.  Alkoholin tilalle on saatava jotain sellaista, mikä edes jonkun verran antaa samaa tyydytystä kuin se juominen.  Minun miehelleni se oli näköjään nuoruuden harrastuksen uudelleen aloittaminen. 

Pitkään, vuosia, olin kuin neuloilla.  Avioero oli jo ihan hilkulla, kun mies raitistui.  Ei siihen täysin uskaltanut luottaa, mutta vuosien vieriessä sitä on jo alkanut hellittää.  Uskalsin lähteä jopa matkalle yksin pelkäämättä, että mies retkahtaa sillä välin.  Mies nimittäin takertui minuun hirveän tiukasti silloin alussa.  Teimme kaiken yhdessä, koska hän halusi niin.  Totta kai tuin häntä, mutta yksi asia: hyvin vähän puhuimme asiasta.  Selvästikään hän ei halunnut tehdä asiasta numeroa, eikä se minustakaan tuntunut tarpeelliselta.  Telkkarissa kerran yksi alkoholisti kertoi, että kun hän oli pitkään raittiina, niin häntä ahdisti se, kun ihmiset tulivat häntä sympatiseeraamaan ja olalle taputtamaan, että hyvä kun olet raittiina ja nyt olet oikealla tiellä jne.  Koska eihän muitakaan ihmisiä tulla taputtelemaan ja symppaamaan siitä, että he elävät normaalisti.  Alkoholistin voi olla vaikea kestää sitä sympatiaa, koska se muistuttaa koko ajan juomisesta.  Päätin, että en mitenkään erityisesti tsemppaa miestäni, vaan suhtaudun häneen ihan niin kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. 

Tarina kuin minun suustani.  Tuo lopputoteamus on muuten totta. Itseänikin ihmetyttää, miten vielä nytkin moni muistaa ekana asiana mainita minulle, että on se ihme, että tuo "Jussi " lopetti sen juomisen.  Ikivanha asia jo, itse en koskaan edes muistele aikoja jolloin mies joi, ne kuuluu hamaan menneisyyteen. Hullua, että joku niitäkin asioita jaksaa jaksaa muistella ja tulla sitä minulle vielä nytkin sanomaan.