Mielestäni joulukalenterit ovat lapsen kiusaamista, pitää esillä 24 päivää suklaata, jota saa ottaa pienen nokareen päivässä

Minun mielestäni taas hyvä tapa opettaa lapselle kärsivällisyyttä.

Teillä ei lapsena ollut joulukalentereita. Siksi sinä, ap, et asiaa ymmärräkään. Kyky odottaa jotakin asiaa on sekin taito, jota täytyisi ihan pienestä lapsesta saakka opetella. Jonkun hyvän asian odottaminen on kutkuttavaa, jonka aikana tuntee sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Näitä taitoja tarvitaan jatkuvasti elämässä. Ymmärrät asian sitten, jos sinulla joskus on omia lapsia.

Taidat puhua omasta itsekontrollin puutteesta?

Eli et osaa itse nauttia pienestä määrästä herkkua? Kyllä sellaista kohtuullisuutta on ihan hyvä opetella.

Just.

Niin, tänkin pohjalla oli katkeruus siitä, ettei ap:lla ollut lapsena joulukalenteria.

Suklaajoulukalenteri voi opettaa myös itsekuria ja kärsivällisyyttä. Säännöt (yksi luukku/päivä) ovat hyvin yksinkertaiset, jotka lapsi kyllä ymmärtää

Kuvakalenteri on paras. Partiolaisten kalenteri se perinteisin.

Viime vuonna yksi lapsistani päätti säästää kaikki suklaakalenterin suklaat jouluaattoon, jotta sai syödä kerralla paljon. Eli hän ihan itse keksi ratkaisun, jotta ei tarvinnut joka päivä kiusata itseään pienellä suklaamäärällä. Hän oli silloin 6-vuotias ja pysyi päätöksessään. Toisilla löytyy itsehillintää ja päättäväisyyttä jo pienenä.

Me saimme lapsena tasan yhtenä jouluna joulukalenterit kiitos ahneen isoveljeni munauksen. Olin 5-vuotias ja veli 7-vuotias. Veli oli aina ollut perso makealle ja kaikki-mulle-heti-nyt- tyyppiä. Veli tyhjensi heti joulukuun ensimmäisenä aamuna oman kalenterinsa suklaasta tyhjäksi. Sai äidiltä huudot. Minä söin kuuliaisesti palan päivässä. Seuraavana jouluna kun kysyin kalenteria, äiti puuskahti vaan "ettekös te viime joulunakin vetäneet ne heti napaanne, ei tipu" Koin tilanteen erittäin epäreiluna ja mielivaltaisena, enhän minä ollut tehnyt mitään väärää!