Lue keskustelun säännöt.
Apua miten nolo työhaastattelu
30.11.2018 |
Kävin työhaastattelussa ja miten nolasinkaan itseni.
Suomenkielinen osuus meni ihan hyvin, mutta kun piti puhua englantia, niin ensimmäisessä lauseessa suusta tuli jotain ihan kummallista mongerrusta, jota en edes itse ymmärtänyt! ja tilanne ei ainakaan parantunut tämän jälkeen, vaan sitten aloin puhumaan sellaista rallienglantia, ettei mitään rajaa. Oikeasti osaan ihan hyvin englantia. Auttakaa jotenkin kestämään tämä nolouden multihuipentuma..
Kommentit (9)
Hahhahaha!
Hei nou hätä, olen ollut työhaastattelussa jossa aloin itkemään hillittömästi. Isoäitini oli juuri kuollut ja hain uutta työpaikkaa. Minulta kysyttiin senhetkistä tilannetta enkä vain voinut sille mitään.
Työnantaja oli mies ja olisi evännyt minut, mutta hänen vaimonsa ansiosta sain pestin. Oli raskaana ja lähes itki kanssani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yhtä paha kuin se että aloin uudessa työpaikassani jostain syystä hermostuksissani puhua ruotsalaisittain korostaen? En todellakaan tiedä mistä se tuli! Puolentoista vuoden pesti. Luojan kiitos kukaan tuttu ei käynyt moikkaamassa.
Mä olin työhaastattelussa koulunkäynninavustajaksi erikoisluokalle. Opettaja kertoi luokasta ja sanoi että meillä on yksi sokea oppilas. Olin juuri koulussa opiskellut viittomakieltä ja olin siitä kovin innoissani. Koitin sitten tehdä vaikutuksen, ja kysyin että "jaa, mielenkiintoista. Kommunikoidaanko hänen kanssaan siis viittomakielellä?" josta olisin saanut näppärän aasinsillan siihen että itseasiassa minä osaan viittomakielen alkeet. Noh, opettaja katsoi minua kuin vähä-älyistä ja toisti hitaasti "... Niin siis SOKEA oppilas..."
Mietin loppuhaastattelun, lähteekö kolmannesta kerroksesta hyppäämällä henki. Sain paikan jostain syystä joka tapauksessa :D
Vierailija kirjoitti:
Hahhahaha!
Hei nou hätä, olen ollut työhaastattelussa jossa aloin itkemään hillittömästi. Isoäitini oli juuri kuollut ja hain uutta työpaikkaa. Minulta kysyttiin senhetkistä tilannetta enkä vain voinut sille mitään.
Työnantaja oli mies ja olisi evännyt minut, mutta hänen vaimonsa ansiosta sain pestin. Oli raskaana ja lähes itki kanssani. :D
Sait työn itkemällä? Huikea meriitti.
Kyllä se ajan kanssa helpottaa, ja pian voit jo muistella tapahtunutta nauraen.
Terveisin yksi nolouden mestari, kerran meinaan pyörryin työhaastattelussa. Ja toisessa työhaastattelussa ensin pyörryin, jonka jälkeen vielä oksensin siihen lattialle neljän haastattelijan eteen.
Kyllähän se aina tuolla hetkellä ja pari viikkoa sen jälkeen hävettää, mutta ei auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja nokka kohti uusia pettymyksiä. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhahaha!
Hei nou hätä, olen ollut työhaastattelussa jossa aloin itkemään hillittömästi. Isoäitini oli juuri kuollut ja hain uutta työpaikkaa. Minulta kysyttiin senhetkistä tilannetta enkä vain voinut sille mitään.
Työnantaja oli mies ja olisi evännyt minut, mutta hänen vaimonsa ansiosta sain pestin. Oli raskaana ja lähes itki kanssani. :D
Sait työn itkemällä? Huikea meriitti.
Olin 17. Olisiko pitänyt saada työ muhkealla urahistorialla?
Hei mehän kaikki ollaan välillä noloja, ainakin omasta mielestämme! Et varmaan oo ollut ollenkaan huono, se nyt vaan tuntuu siltä jälkeenpäin. Itsekritiikki on huipussaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP voisi ottaa vaikka kunnon kännin? Sillä tuollainen on perinteisesti nollattu.
lol