Kun oma ala ei vain löydy. 25 vuotta jo mittarissa.

Töihin jos menisit nii eiköhän se siitä

Vierailija kirjoitti:

Töihin jos menisit nii eiköhän se siitä

'

Käyn töissä. Ei ole selkeyttänyt asiaa.

...”jo”? Kaikki on suhteellista.

Tervemenoa muiden ihmisroskien joukkoon. Mutta kyllähän erityisen lumihiutaleen pitää löytää se "oma ala". Sellainen, joka ei kiinnosta, mutta jota voisi oppia tekemään elääkseen... no eihän sellaista voi ajatellakaan. Pitää löytää se "oma juttu, jota on kiva tehdä". 

Mene opiskelemaan vaikka sukupuolentutkimusta. Ei ainakaan tarvitse tulevaisuudessa tehdä sen tylsän pakkopulla-alan parissa töitä, kun sillä alalla ei varmaan ihan jonossa niitä työpaikkoja ole.

Kaikki muu on mahdollista, mutta ballerinaa susta ei enää tule.

Juu, 27-vuotias täällä. Ikinä en ole keksinyt mitä haluan "oikeasti tehdä", siivoojana oon että saan itseni jotenkin elätettyä. Ei vaan keksi mitä muuta voisi tai osaisi, lapsenakaan ei ollut haaveammatteja, olin tasaisen hyvä vähän kaikessa mutta mikään ei vienyt mukanaan edes silloin... vähän tällasta haahuilua tää on. :D Oon vähän jo todennu ettei sellaista "mun alaa" varmaan löydykään, pitää vaan tyytyä johonkin hommaan joka on ihan ookoo ja sillä selvä. Myö ollaan vielä suht nuoria niin elämä saattaa keretä vielä yllättämään, tärkeintä että tekee edes jotain niin tilaisuuksia tulee jos on tullakseen. Kouluihin kannattaa kanssa harkita hakemista, meet vaikka ihan satunnaisen alan pääsykokeisiin, siinä ei mitään häviä.

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa muiden ihmisroskien joukkoon. Mutta kyllähän erityisen lumihiutaleen pitää löytää se "oma ala". Sellainen, joka ei kiinnosta, mutta jota voisi oppia tekemään elääkseen... no eihän sellaista voi ajatellakaan. Pitää löytää se "oma juttu, jota on kiva tehdä". 

Mene opiskelemaan vaikka sukupuolentutkimusta. Ei ainakaan tarvitse tulevaisuudessa tehdä sen tylsän pakkopulla-alan parissa töitä, kun sillä alalla ei varmaan ihan jonossa niitä työpaikkoja ole.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä että nuorelle sukupolvelle työllä täytyy olla joku muukin merkitys kuin siitä saatu palkka? Kehotan kaikkia lopettamaan itseä kiinnostamattomat paskaduunit ja käyttämään ajan johonkin hyödyllisempään, niin saa vanhemman sukupolven nillittäjätkin nenilleen kun he joutuvat tekemään näiden "ihmisroskien" joita on joskus virheellisesti nuoriksikin haukuttu, työt.

t. 23v

Vierailija kirjoitti:

Juu, 27-vuotias täällä. Ikinä en ole keksinyt mitä haluan "oikeasti tehdä", siivoojana oon että saan itseni jotenkin elätettyä. Ei vaan keksi mitä muuta voisi tai osaisi, lapsenakaan ei ollut haaveammatteja, olin tasaisen hyvä vähän kaikessa mutta mikään ei vienyt mukanaan edes silloin... vähän tällasta haahuilua tää on. :D Oon vähän jo todennu ettei sellaista "mun alaa" varmaan löydykään, pitää vaan tyytyä johonkin hommaan joka on ihan ookoo ja sillä selvä. Myö ollaan vielä suht nuoria niin elämä saattaa keretä vielä yllättämään, tärkeintä että tekee edes jotain niin tilaisuuksia tulee jos on tullakseen. Kouluihin kannattaa kanssa harkita hakemista, meet vaikka ihan satunnaisen alan pääsykokeisiin, siinä ei mitään häviä.

Olette AP:n kanssa onnekkaita, kun teillä sentään on jotain töitä! Itse lähinnä ahdistuksissani itkeskelen, että mitä kaltaiseni lapsen tasolle jämähtänyt palikka voisi edes tehdä... Edes JOTAIN.

Nyt saa vain paskat housussa pelätä milloin valtio leikkaa työttömiltä vielä enemmän, kun ei kaltaiseni luuseri muuhun kelpaa kuin kuntouttavaan työtoimintaan (joka sekin on oikeasti pelkkä tukitoimi, ei varsinaista työtä).

Puutarhuri/kukkakauppias?

Jo 25...... Terkuin 30v. Ja veikkaan että on myös monta 40v. Jotka ei tiedä mitä haluaa tehdä...

Ihan sama. Kolme tutkintoa takana. Ihan kohtalainen palkka, mutta jotenkin vaan tympii.

Hmmh no mä olin 33v kun osuin työhön jossa olinkin "yllättäin" hyvä ja josta nautin. Toki olin viitteitä siitä saanut jo aiemmin, mutta jotenkin ajattelin, että ehkä se ei olisi mulle sopiva työ. Epäilin kanssa, että mulle ei ehkä ole olemassa "omaa alaa".

Enpä ole itsekään keksinyt mitä haluaisin tehdä isona, ja oon jo 26. Opiskelin ammatin josta kyllä tykkäsin, mutta mutkien kautta ajauduin toiseen työhön josta myöskin tykkään ja tienaan ihan mukavasti, muttei tää silti ole todellakaan se kutsumusammatti tai mitä haluaisin eläkeikään asti tehdä. Kadehdin niitä jotka jo lapsena/teininä tiesivät mitä haluavat ja tekivät kovasti töitä saadakseen sen.

Jep. Täällä 33v, kolmatta ammattia opiskelen. Eikä tämäkään ole "mun ala", koska en tajua koulussa mitään, niin ei minusta hyvää työntekijääkään tule. Plus alkaa paljastua ettei tälläkään alalla töitä ole.

Oon 35 v. Parikymppisenä tiesin mitä halusin tehdä tulevaisuudessa, opiskelin alaa ja valmistuinkin, mutta kävi pian selväksi ettei se kiinnosta niin paljon että tekisin siitä uran.

Ajelehdin muihin hommiin, ja joka kevät vieläkin mietin lähtisikö opiskelemaan vielä jotain, mutta kun en edelleenkään tiedä mitä haluaisin tehdä. Mulle on kertynyt jo vahva kokemus hr-puolelta, ja niissä hommissa olen edennyt ja kartuttanut työkokemusta, mutta koen edelleenkin että tää on vaan jokin välivaihe.

Vitunvittu

Mä täytän kohta 22.

Oon kriiseilly jo pitkään itsekseni sitä, että en löydä haave ammattia.

Opiskelen tällä hetkellä ja olen kokoaika työssä vakituisena.

Tilanne on hiukan masentava, kun tuntuu, että muut ovat jotenkin selvillä.

Mun puolisoni tiesi vasta 40-vuotiaana mitä hän haluaa isona tehdä. Sen jälkeen meni vielä 5 vuotta ennenkuin uskalsi pykätä pienen yhden miehen yrityksen pystyyn ja on kohta puoli vuotta tehnyt mitä osaa ja haluaa.

Siinä meni monet opinnot kankkulan kaivoon, kun yritti löytää mikä on se oma juttu.