Kuinka hankalia teidän 12-vuotiaat ovat? Miksi esiteini haluaa vääntää kaikesta riitaa?

Älä nyt vielä luovuta, se on nyt sitä ja menee jokaisella miten menee, toisilla helpommin, toisilla ei. Meillä hankalaa tai tosi hankalaa oli 12-16. Lapsen ollessa 15 luulin puristuvani paineessa timantiksi; vauhtia oli, järkeä ei...ja niin vaan siitä törttöilijästä kuoriutui fiksu, itsenäinen nuori ja vastuullinen opiskelija. Rakasta, rakasta, älä hylkää. Pitkää pinnaa.

Meillä ei kumpikaan ollut esiteininä hankala. Esikoinen oli ysiluokan kevään ja sitä seuranneen kesän ihan hirveä riidankylväjä. Nyt marraskuussa se on asettunut ja meillä on taas mallikelpoinen lukiolainen.

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/teinin_aivoissa_tyrskyy

Eli tuollainen riidankylväjä asenne on normaalia? T. Ap

Voisiko olla, että lapsesi on ahdistunut/surullinen/vihainen jostain asiasta, jota ei osaa vielä käsitellä (koska on 12 v.) ja oireilee kiukuttelemalla?

Ei ole helppoa olla 12-vuotias tyttö. Itselläni ainakin lapsuus loppui aikoinaan siihen, kun aloin saada ei-toivottua huomiota pojilta ja valitettavasti myös aikuisilta miehiltä. Välit ystäviinkin olivat koetuksella, sillä kaikki oireilivat tahoillaan milloin mistäkin.

Yritä ilmaista, ettei tytärtäsi tuomita kotona ja että siellä on turvallista puhua. Aseta rajoja ja niiden rikkomiselle seuraukset, mutta pysy kuitenkin niin rauhallisena kuin suinkin kykenet. Älä arvostele lapsesi ulkonäköä, tyyliä, kavereita, koulumenestystä, jne. Ole tukena.

Neuvot perustuvat omaan kokemukseeni tyttönä sekä tyttöjen talon toimintaan osallistuneena.

Valitse sotasi äläkä lähde mukaan jokaiseen väänttöön. Suurin osa väännöistä meilläkin kuitataan halilla ja minäkin sinun sanoilla ja näin teinillä ei ole pohjaa rakentaa sitä riitaa.

Meidän 12-vuotias haastaa riitaa kun jokin vaivaa häntä. Välillä huomaan jälkikäteen, että kyse on ollut esimerkiksi harrastukseen liittyvästä jännityksestä kisojen edellä, välillä taustalla on varmasti kouluun ja kaverisuhteisiin liittyviä juttuja. Hän myös tulkitsee minua usein väärin ja hermostuu kun kuvittelee että olen hänelle vihainen tms.

Joitakin solmuja on saatu avattua kun olen vaivihkaa järjestänyt meille kahdenkeskistä aikaa ja on joutavan jutustelun lomassa saatu otettua esille tärkeitäkin asioita.

Vaikka kuinka ottaa aivoon, rakkautta ja hyväksyntää tarvitaan nyt erityisen paljon. Etsi koko ajan kehumisen aiheita. ”Onpa sun hiukset ihanan näköiset tänään.” ”Voi miten ihana kun tulit ajoissa kotiin - olen niin ylpeä siitä että sinuun voi luottaa!” ”Olet ihana tyyppi!” ”Sulla on mahtava huumorintaju” jne.

Meillä on mennyt tytöillä (3) yllättävän kivuttomasti murkkuiät. Nyt on poika 12v, ja toistaiseksi väännetään kättä vain nukkumaanmenoaijasta ja kotiläksyistä.

Vierailija kirjoitti:

Eli tuollainen riidankylväjä asenne on normaalia? T. Ap

Ei ole. Vie se hyvä ihminen lääkäriin ja hanki sille joku diaknoosi, että pääsee normaalin kirjoihin.

Ei teini-ikä ole mikään peikko joka auttamattta ahmii lapsi uhreja ja vanhempi on sitten passiivisen tilanteen vietävissä kun ei sille nyt vaan voi mitään kun sillä on teini-ikä. Ja sitä ennen on ollut uhmaikää ja ties mitä ikäkriisejä on vielä tuloillaan.

Miksi mun 2-vuotias heittäytyy kaupan lattialle huutamaan?

Miksi 12-vuotias esiteini vänkää asioista ja kiukuttelee?

Miksi mun 16-vuotias paiskoo ovia ja tupakoi?

Miten vanhemmille uhma- ja teini-ikä, normaalit kehitysvaiheet, tulevat AINA yllätyksinä...?

Vierailija kirjoitti:

Eli tuollainen riidankylväjä asenne on normaalia? T. Ap

Nyt kannattaa tarkkaan miettiä miten käsittelee tätä teinin raivoa ja asennetta. Moni vanhempi mokaa tässä vaiheessa pahasti ja omalla käytöksellään vain kaataa bensaa liekkeihin.

Sanoittaminen tekee isommillekkin lapsille hyvää. Siinä missä uhmaikäinen hakee omille tunteilleen sanoja ja merkityksiä, niin teini-ikäisellä on vähän vastaava. Kroppa muuttuu, ajatukset muuttuu, kiinnostuksen kohteet muuttuu. Ja samalla alkaa se irtaantuminen perheestä itsenäisemmäksi, mikä voi olla vanhemmille rankka prosessi samaan aikaan ja tulee yhteentörmäyksiä. Silloin sanoittaminen tekee aikuisellekkin hyvää. Eikä sitä tarvitse lässyttää, vaan keskustelet, niinkuin teinille keskustellaan, eikä niinkuin 3-vuotiaalle. Se voi olla vaikeeta antaa yhtä aikaa kaivattua itsenäisyyttä ja pitää tietyistä rajoista ja säännöistä kiinni. Mutta teinit kaipaa myös sitä aikuisen turvaa ja raameja elämäänsä, kun ne aivot ja hormoonit sotkee kaiken samaan aikaan.