Lue keskustelun säännöt.
Ihmisen elämä on yhtä rahan perässä juoksemista. - Ei tule ikävä!
27.11.2018 |
Raha, raha, raha, raha! Se on ainoa millä on väliä.
Rikkaat täällä pääsee ohituskaistalla, timantit ryövätään afrikasta, mitä kaikkea.
Oon nyt vasta melkein kuus vuotta tehnyt töitä ja ensi kertaa tää oravanpyörä ja pinnallisuus iskee vasten kasvoja. Ellei satu pääsemään unelma-ammattiinsa, niinkun hyvin harva tässä maailmassa pääsee, niin joutuu tekemään ja uhraamaan suurimman osan elämästään siihen, että saa rahaa pysyäkseen hengissä ja elättämään mahdollisen perheensä.
Tuntuu, että ei oikein ole mitään kontrollia omaan elämään; se on ulkoa määrätty suurimmaksi osaksi just niin, että suurin osa hereillä olo ajasta todellakin menee työn tekoon. Joka v*tun päivä. Viikonloput sit menee siitä palautumiseen. Tätäkö on Elämä? Tätäkö varten me eletään?
Vain siksi, että saisimme rahaa jotta pysymme hengissä.
Ja ne valtaeliitin suvut, kellä on triljoonia miljoonia (ihan oikeasti) euroja, niin eivät välitä PÄTKÄÄKÄÄN muista ihmisistä.
Musta tuntuu, että elämää ei ihan oikeesti oo tarkoitettu, että se on yhtä pelkkää rahan valtaa, se on jollain tavalla vinksahtanut siihen johtuen itsekkyydestä.
Et juu, voin sanoa, että sit kun kuolee ja pääsee täältä pinnallisesta helvetistä pois, niin EI TULE IKÄVÄ.
Ehkä joitain mukavia ihmisiä voi kaivata kuolinvuoteella, mutta rehellisesti sanottuna ei mitään muuta, kaikki oli muutenkin niin yhdentekevää hengissäpysymistä, että mitä v*ttua sitten. :)
Kiitos.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia, siksi olen pitänyt velvollisuudet minimissä jotta pärjään osa-aikatyöllä. Rahaa ei paljoa tule mutta oma aikaa ja omat harrastukset (jotka ovat ilmaisia/hyvin halpoja) ovat minulle tärkeimpiä.
Kyllä, just noi ois itelläki haaveena ja kiikarissa. Viikonloput ihan oikeasti menee siihen, että oon vaan; sit se rumba alkaakin taas.
Mut velkojen maksun jälkeen aion kyllä järjestellä tän elämän niin vaivattomaksi, kun mahdollista.
Mut eipä tollanen järjestelykään ois mahdollista monessa muussa maassa, kun täällä.
On se perhanan raskasta kyllä kehitysmaissa etenkin.
Kaikista eniten ajatuksia elämän tarkoituksen suhteen on herättänyt se, kun näkee kehitysmaissa ihmisiä asuvan kadulla puolialasti. Siellä he vaan elävät päivästä toiseen. Oishan heillä mahdollisuus vaikka lähteä oman käden kautta, mutta niin he vaan elävät ja kituuttavat. Mitäköhän he vastaisivat jos kysyisi mikä on elämän tarkoitus?
Ehkä elämällä ei ole mitään tarkoitusta, ellei sitten itse luo sellaista, mut vähän kyllä oudolta tuntuu tää touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ajatuksia, siksi olen pitänyt velvollisuudet minimissä jotta pärjään osa-aikatyöllä. Rahaa ei paljoa tule mutta oma aikaa ja omat harrastukset (jotka ovat ilmaisia/hyvin halpoja) ovat minulle tärkeimpiä.