Voiko masennuksesta parantua ilman lääkkeitä ja/tai terapiaa?
Jossain ketjussa tänään puhuttiin masennuksesta, monissa suositeltiin lääkkeitä...Onko siis niin että parantua ei voi ilman?
Kommentit (7)
Toivottavasti sinulla on tukijoita lähipiirissäsi.
Itse kävin terapiassa (en edes syönyt lääkkeitä).
Ja täytyy sanoa, että terapian avulla muutuin niin, että elämänlaatuni on kohentunut huomattavasti. Lisäksi opin keinoja välttää masennusta tai tunnistaa se, jos se on tulossa.
Jos sinulla on lapsia niin on todella moraalitonta ja väärin jättää hoitamatta itsensä. Silloin kun kyse ei ole enää sinusta vaan lastesi turvallisuudesta ja onnesta ja oikeudesta terveisiin vanhempiin.
SAIRAUS!!! Se ei ole mielestä kiinni!! Välittäjä aineet (serotiini) laskevat aivoissa joista johtuu ettei ihminen PYSTY kokemaan tai elämään normaalisti.. Siksi niin moni suosittelee lääkitystä että serotiinitaso saadaan takaisin uomilleen.
Eikä ne lääkkeet paranna, hoitavat vain oireita. Terapia porautuu syihin. Itse olen käyttänyt molempia, ja suosittelen kyllä sinullekin että haet apua. Mitä nopeammin pääsee hoitoon, sitä parempi on ennuste.
Itse voit yrittää vaikuttaa toipumiseesi:
-syömällä b-vitamiinia, sinkkiä, kalaöljyä
-välttämällä alkoholia (ja huumeita), kofeiinia, nikotiinia ja nopeita hiilihydraatteja
-harrastamalla liikuntaa
-pitämällä elämänrytmin mahdollisimman säännöllisenä, rutiinit ovat hyväksi
-nukkumalla tarpeeksi
-tekemällä niitä asioita joista pidät
-huolehdi ihmissuhteistasi ja raha-asioistasi niin hyvin kuin mahdollista
Olen miettinyt, onko minulla lievä masennus vai ei.. Ihmissuhteeni on kunnossa, olen rakastunut ihanaan mieheen ja olemme seurustelleet jo pari vuotta. Kuitenkin ahdistaa välillä kovasti.. ja osaan sanoa siihen syytkin: haluaisin naimisiin ja lapsia heti tänä kesänä (lapsia sitten kun tulevat, häiden jälkeen) mutta olosuhteiden pakosta joudumme odottamaan ensi kesään. Se asia ahdistaa minua kamalasti ja usein on itku herkässä kun ajattelenkin vain miten pitkään pitää vielä odottaa.. Lisäksi minulla on aika paljon tunnemyrskyä ja omassa mielessä käytäviä mustasukkaisuuden, kateuden, surun, luopumisen ym tunteita, koska mieheni on aiemmin ollut naimisissa ja hänellä on lapsia. Lasten vuoksi oman elämäni hallinnan menettämisen tunteet aiheuttavat välillä (etenkin loma-aikoina) itkuherkkyyttä ja alakuloisuutta. Lasten kanssa tulen mainiosti toimeen. Luulen, että tunteeni ovat ihan normaaleja ja helpottuvat ajan mittaan mutta usein huomaan pohtivani, ovatko nämä sellaisia asioita, joita olisi hyvä puhua jonkun psykiatrin tms kanssa. En osaa hahmottaa, minkä mittaluokan asioiden vuoksi sinne mennään. Kun minulla kuitenkin on asiat tosi hyvin mutta välillä vaan huomaan ettei ole hymyilyttänyt päiväkausiin ja ahdistaa....
Miehen ja hänen lapsensa haluan pitää elämässäni.
mutta hoitamaton masennus uusiutuu helposti ja voi kestää paljon kauemmin kuin hoidettuna kestäisi.