Miten hyväksyä, ettei ole kuin keskivertoälykäs

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sekä mensan että tieteen kuvalehden testistä yli 130. En tiedä miten paikkaansapitäviä nuo ovat.

En ole koskaan ajatellut olevani älykäs vaan pikemminkin toisinpäin. Koulussa en ole koskaan ollut erityisen hyvä, toisaalta en ole koskaan oppinut myöskään näkemään vaivaa koulumenestyksen tai oikeastaan minkään muunkaan suhteen. Ehkä olen alisuoriutuja?

Sen olen aina tiedostanut, että osaan tehdä melkein mitä vaan mihin ryhdyn ja että ymmärrän asiayhteyksiä ja kokonaisuuksia helposti.

En ole uraihminen enkä sellaiseksi halua vaikka ehkä kaipaankin enemmän haasteita.

Tieteen Kuvalehden testi nyt on ihan vitsi, ainakin tämä nykyinen siis. Aiemmin se on ilmeisesti ollut vähän erilainen. Itselläni Mensan kuviopäättelyiden perusteella äo:ni on vaatimaton 105, mutta TK antaa tulokseksi 125. Sen kielellistä ja loogista älykkyyttä mittaavat tehtävät ovat kuitenkin ala-astetasoa ja niin varmasti matematiikkaosuuskin useimmille muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huippuälykäs. Se ei ratkaise elämän ongelmia.

Jos olisin "vain" normaaliälykäs, minun olisi helpompi löytää ystäviä ja puoliso. Tai edes ihmisiä jotka ymmärtävät minua. Nyt kukaan ei tajua "älykkäitä" juttujani, eikä se saa minua tuntemaan itseäni neroksi vaan todella yksinäiseksi. On vaikea tulla tykätyksi omana itsenään. Luulen että älykkyydestä on haittaa myös työelämässä. Olen asiantuntijatyyppiä, en pomotyyppiä. Työelämässä ne jotka arvostavat minua haluavat ylentää minut pomoksi, eli tekemään sellaisia töitä missä en viihtyisi yhtään, ne jotka eivät arvosta voivat heittäytyä hyvinkin häijyiksi, ja esim. oman osaston porukkaan on vaikea päästä sisään. Näin on ollut joka työpaikassa. Olen alistunut siihen, mutta ei se silti kivalta tunnu. Ihmiset suhtautuvat minuun usein joko ihaillen tai kokevat minut uhkana. Jotkut järkyttyvät tajutessaan minun olevan älykäs, koska en näytä perinteiseltä älyköltä. Jotkut taas kuvittelevat että älykkyys tekee minusta yli-ihmisen ja sitten kun tajuavat että monessa asiassa minäkin olen tavis, minuun petytään.

Haluaisin että minuun suhtaudutaan tavallisesti eikä älykkyydestäni tehdä numeroa suuntaan tai toiseen. Sen kun näkisi. Niin että sosiaaliselle elämälle ainakin älykkyydestä on lähinnä harmia. Toisten älykkäiden seuraan etsiytyminen olisi ilmeinen ratkaisu. Heitä on kuitenkin vähän, ja kun älykkyys on vain yksi ominaisuus, ei se takaa sitä että he olisivat ihmisinä mukavia tai samanhenkisiä.

Tämä teksti ei ole huippuälykkään ihmisen tuottamaa. Se, että sinua ei ymmärretä tai sinusta ei mahdollisesti pidetä, johtuu todennäköisesti siitä, että olet erikoinen persoona ja ilmeisesti myös hieman harhainen. Jos olet niin kovin lahjakas, niin kuinka olet aina päätynyt työpaikkoihin, joissa olet se poikkeuksellisen älykäs? Miksi et ole hakeutunut alalle, jolla työskentelevät ovat yleisesti samalla älyllisellä tasolla kanssasi? Kiinnostaa myös, mihin perustat käsityksen älykkyytesi tasosta?

Miksei olisi huippuälykkään tekstiä tuo? Kommentoidessani yllä kateuden vaikutusta älykkään kohteluun tulit heti eläväksi esimerkiksi aggressioista, joita ympärillä herää, oli älykkyyden taso sitten kuviteltua tai mikä vielä pahempaa - silkka totuus. Onko mikään ihme tätä taustaa vasten se anteeksipyytävä lysyasento, jonka läsäyttämänä tulee tehtyä kaikenlaisia omituisia valintoja. Siinä toivossa, että ojan vaihtoehto ei aina olisikaan allikko. En edes lähde kertomaan omasta polustani, et tuon asenteesi vallassa haluaisi sitä uskoa kuitenkaan enkä jaksa puolustella itseäni, mutta puolustan nyt tätä hyökkäyksesi kohdetta kuitenkin. Sen verran kerron, että kuvitellessani päässeeni samalla älyllisellä tasolla olevien rentouttavaan seuraan, jouduinkin repivään ja kilpailuasetelmaan, joka söi kaikkien resursseja ja tuotti vainoharhaisen, ahdistuneen ilmapiirin. Joten nykyisin teen suorittavaa työtä enpaljonmissään.

Kenestä tahansa tulee erikoinen persoona kun tuollaisia kokemuksia kertyy riittävästi. Ja huippuälykäs on joka tapauksessa erikoinen melkein kaikkien silmissä. Moni toki näkee paljon vaivaa piilotellakseen erityisyyttään ja osa menestyy hyvin hankkeessaan, mutta se vain korostaa ilmiötä. Eikä pidä unohtaa niitä monia, jotka eivät edes ole ymmärtäneet että heidän ns. typeryytensä olikin oikeasti päinvastainen ongelma.

Ihmettelen kovasti, miksi nämä pari edellä kirjoittanutta "huippuälykkyytensä" uhria roikkuisivat täällä AV-palstalla? Äkkiseltään kun luulisi, ettei täällä monikaan aloitus heitä kiinnostaisi tai olisi kovinkaan suuri todennäköisyys niitä kohtalotovereita tai samanhenkisiä ihmisiä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huippuälykäs. Se ei ratkaise elämän ongelmia.

Jos olisin "vain" normaaliälykäs, minun olisi helpompi löytää ystäviä ja puoliso. Tai edes ihmisiä jotka ymmärtävät minua. Nyt kukaan ei tajua "älykkäitä" juttujani, eikä se saa minua tuntemaan itseäni neroksi vaan todella yksinäiseksi. On vaikea tulla tykätyksi omana itsenään. Luulen että älykkyydestä on haittaa myös työelämässä. Olen asiantuntijatyyppiä, en pomotyyppiä. Työelämässä ne jotka arvostavat minua haluavat ylentää minut pomoksi, eli tekemään sellaisia töitä missä en viihtyisi yhtään, ne jotka eivät arvosta voivat heittäytyä hyvinkin häijyiksi, ja esim. oman osaston porukkaan on vaikea päästä sisään. Näin on ollut joka työpaikassa. Olen alistunut siihen, mutta ei se silti kivalta tunnu. Ihmiset suhtautuvat minuun usein joko ihaillen tai kokevat minut uhkana. Jotkut järkyttyvät tajutessaan minun olevan älykäs, koska en näytä perinteiseltä älyköltä. Jotkut taas kuvittelevat että älykkyys tekee minusta yli-ihmisen ja sitten kun tajuavat että monessa asiassa minäkin olen tavis, minuun petytään.

Haluaisin että minuun suhtaudutaan tavallisesti eikä älykkyydestäni tehdä numeroa suuntaan tai toiseen. Sen kun näkisi. Niin että sosiaaliselle elämälle ainakin älykkyydestä on lähinnä harmia. Toisten älykkäiden seuraan etsiytyminen olisi ilmeinen ratkaisu. Heitä on kuitenkin vähän, ja kun älykkyys on vain yksi ominaisuus, ei se takaa sitä että he olisivat ihmisinä mukavia tai samanhenkisiä.

Tämä teksti ei ole huippuälykkään ihmisen tuottamaa. Se, että sinua ei ymmärretä tai sinusta ei mahdollisesti pidetä, johtuu todennäköisesti siitä, että olet erikoinen persoona ja ilmeisesti myös hieman harhainen. Jos olet niin kovin lahjakas, niin kuinka olet aina päätynyt työpaikkoihin, joissa olet se poikkeuksellisen älykäs? Miksi et ole hakeutunut alalle, jolla työskentelevät ovat yleisesti samalla älyllisellä tasolla kanssasi? Kiinnostaa myös, mihin perustat käsityksen älykkyytesi tasosta?

Miksei olisi huippuälykkään tekstiä tuo?

Kommentoidessani yllä kateuden vaikutusta älykkään kohteluun tulit heti eläväksi esimerkiksi aggressioista, joita ympärillä herää, oli älykkyyden taso sitten kuviteltua tai mikä vielä pahempaa - silkka totuus. Onko mikään ihme tätä taustaa vasten se anteeksipyytävä lysyasento, jonka läsäyttämänä tulee tehtyä kaikenlaisia omituisia valintoja. Siinä toivossa, että ojan vaihtoehto ei aina olisikaan allikko. En edes lähde kertomaan omasta polustani, et tuon asenteesi vallassa haluaisi sitä uskoa kuitenkaan enkä jaksa puolustella itseäni, mutta puolustan nyt tätä hyökkäyksesi kohdetta kuitenkin. Sen verran kerron, että kuvitellessani päässeeni samalla älyllisellä tasolla olevien rentouttavaan seuraan, jouduinkin repivään ja kilpailuasetelmaan, joka söi kaikkien resursseja ja tuotti vainoharhaisen, ahdistuneen ilmapiirin. Joten nykyisin teen suorittavaa työtä enpaljonmissään.

Kenestä tahansa tulee erikoinen persoona kun tuollaisia kokemuksia kertyy riittävästi. Ja huippuälykäs on joka tapauksessa erikoinen melkein kaikkien silmissä. Moni toki näkee paljon vaivaa piilotellakseen erityisyyttään ja osa menestyy hyvin hankkeessaan, mutta se vain korostaa ilmiötä. Eikä pidä unohtaa niitä monia, jotka eivät edes ole ymmärtäneet että heidän ns. typeryytensä olikin oikeasti päinvastainen ongelma.

Pilkkuvirheet ja muut erikoiset kielioppiratkaisut. Sekä yleinen epäuskottavuuden ja harhaisuuden vaikutelma.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti, miksi nämä pari edellä kirjoittanutta "huippuälykkyytensä" uhria roikkuisivat täällä AV-palstalla? Äkkiseltään kun luulisi, ettei täällä monikaan aloitus heitä kiinnostaisi tai olisi kovinkaan suuri todennäköisyys niitä kohtalotovereita tai samanhenkisiä ihmisiä löytää.

Oikeasti, toistat itseäsi ja teet sen ikävällä tavalla. Miksi sinulle on niin tärkeää olla ehdottomasti oikeassa ja noin epämääräisin perustein? Etsit pilkkuja suurennuslasilla ja elähdyt vakaumuksesta, että kukaan kovin älykäs ei voi tehdä sitä tätä tai tuota?

Etkö ole koskaan huomannut, että täällä on ajoittain myös laadukasta keskustelua, ja usein aiheista, joita muualla on turha toivoa käsiteltävän yhtä tyhjentävästi? Nimettömyys mahdollistaa sen, että joskus täältä saa lukea näkemyksiä, jotka avaavat jotain jopa niin tärkeää, etteivät he nimellään voi siitä yhtä avoimesti puhua?

Lisäksi täällä alkaa oikeasti ymmärtää sitä, millä tapaa eri älykkyystason ihmiset asioita hahmottavat ja minkälaiset puolustusreaktiot heitä ajavat. On erittäin jännittävää miettiä, miten ajattelumuodit muuttuvat näiden eritasoisten ajattelijoiden vaikutuksesta. Ajatusvirheitä pystyy joskus jopa oikomaan yllättävän nopeasti. Joten pidän älykkäiden ihmisten kansalaisvelvollisuutenakin kirjoittaa tänne, jos luppoaikaa sattuu syystä tai toisesta olemaan.

Onnekseni moni muukin huippuälykäs näkyy päätyneen tänne myös - kyllä, ärsytän sinua nyt tahallani koska pidän tärkeänä, ettei tästä tehdä tabua. Miljoonaan suomalaiseen mahtuu tuhat huippuälykästä, jotka edustavat parasta promillea, ja heillä on oltava oikeus kirjoittaa täällä ilman ilkimysten epätoivoisia yrityksiä tukkia heidän turpansa heti kättelyssä. Oli pilkku missä hyvänsä.

Vertaisensa keskustelijan tapaaminen täältä voi olla uskomattoman lohduttavaa. Ja niitä onkin jo todella paljon, jotka ovat nokkelia ja luovia ja siksi ilahduttavat. Ja mikä parasta, täällä on porukkaa, jotka ovat riittävän älykkäitä kyetäkseen edistämään keskusteluja hyvään suuntaan, vaikka olisivatkin melko keskivertoja. Muistutuksena vielä: tänne kertyy keskimääräistä älykkäämpiäkin ihmisiä yliedustukseksi asti, koska keskusteleminen on meistä nautittava harrastus, jolle arjessa löytyy harvoin tilaisuus.

Joten, voisitko käsitellä kateutesi vähemmän tuhoisin keinoin? Vaikka olisit epäilyksessäsi oikeassakin, teet kohteellesi väkivaltaa oikeassaolemisen innossasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti, miksi nämä pari edellä kirjoittanutta "huippuälykkyytensä" uhria roikkuisivat täällä AV-palstalla? Äkkiseltään kun luulisi, ettei täällä monikaan aloitus heitä kiinnostaisi tai olisi kovinkaan suuri todennäköisyys niitä kohtalotovereita tai samanhenkisiä ihmisiä löytää.

Oikeasti, toistat itseäsi ja teet sen ikävällä tavalla. Miksi sinulle on niinehdottomasti oikeassa ja noin epämääräisin perustein? Etsit pilkkuja suurennuslasilla ja elähdyt vakaumuksesta, että kukaan kovin älykäs ei voi tehdä sitä tätä tai tuota?

Etkö ole koskaan huomannut, että täällä on ajoittain myös laadukasta keskustelua, ja usein aiheista, joita muualla on turha toivoa käsiteltävän yhtä tyhjentävästi? Nimettömyys mahdollistaa sen, että joskus täältä saa lukea näkemyksiä, jotka avaavat jotain jopa niin tärkeää, etteivät he nimellään voi siitä yhtä avoimesti puhua?

Lisäksi täällä alkaa oikeasti ymmärtää sitä, millä tapaa eri älykkyystason ihmiset asioita hahmottavat ja minkälaiset puolustusreaktiot heitä ajavat. On erittäin jännittävää miettiä, miten ajattelumuodit muuttuvat näiden eritasoisten ajattelijoiden vaikutuksesta. Ajatusvirheitä pystyy joskus jopa oikomaan yllättävän nopeasti. Joten pidän älykkäiden ihmisten kansalaisvelvollisuutenakin kirjoittaa tänne, jos luppoaikaa sattuu syystä tai toisesta olemaan.

Onnekseni moni muukin huippuälykäs näkyy päätyneen tänne myös - kyllä, ärsytän sinua nyt tahallani koska pidän tärkeänä, ettei tästä tehdä tabua. Miljoonaan suomalaiseen mahtuu tuhat huippuälykästä, jotka edustavat parasta promillea, ja heillä on oltava oikeus kirjoittaa täällä ilman ilkimysten epätoivoisia yrityksiä tukkia heidän turpansa heti kättelyssä. Oli pilkku missä hyvänsä.

Vertaisensa keskustelijan tapaaminen täältä voi olla uskomattoman lohduttavaa. Ja niitä onkin jo todella paljon, jotka ovat nokkelia ja luovia ja siksi ilahduttavat. Ja mikä parasta, täällä on porukkaa, jotka ovat riittävän älykkäitä kyetäkseen edistämään keskusteluja hyvään suuntaan, vaikka olisivatkin melko keskivertoja. Muistutuksena vielä: tänne kertyy keskimääräistä älykkäämpiäkin ihmisiä yliedustukseksi asti, koska keskusteleminen on meistä nautittava harrastus, jolle arjessa löytyy harvoin tilaisuus.

Joten, voisitko käsitellä kateutesi vähemmän tuhoisin keinoin? Vaikka olisit epäilyksessäsi oikeassakin, teet kohteellesi väkivaltaa oikeassaolemisen innossasi.

Kateellinen en ole, hieman huvittunut ja epäuskoinen kyllä. Väität siis tosissasi, että jos kaltaisesi keskivertoa älykkäämpi ihminen haluaa harrastaa stimuloivaa ajatustenvaihtoa, hän suuntaa nimenomaan vauvapalstalle, jossa on varsinaiset nerojen kokoontumisajot? Eipä olisi tullut mieleeni, mutta mielenkiintoista tietää.

Vierailija kirjoitti:

Ja monilta osin tosi tyhmä, osaamaton. :(

Älä välitä, elämästä selviää paremmin jos ei ole liian älykäs ja oivaltavainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monilta osin tosi tyhmä, osaamaton. :(

Älä välitä, elämästä selviää paremmin jos ei ole liian älykäs ja oivaltavainen.

Niin, kyllähän se tieto lisää tuskaa, mutta "paremmin selviämistä" en menisi vannomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja monilta osin tosi tyhmä, osaamaton. :(

Älä välitä, elämästä selviää paremmin jos ei ole liian älykäs ja oivaltavainen.

Mitä tarkoitat tällä? En kaiketi ole tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni;) Etuina keksin vain, että kukaan ei ehkä odota sinulta suuria, eikä ole samanlaisia paineita ja mahdollista valinnanvaikeutta (esim. opiskelun/uran suhteen), kuin jollakulla erityisen lahjakkaalla. Ja juurikin tuo, että tieto lisää monta kertaa sitä tuskaa.