Mitä teette kun haluatte jotain mutta se on liian kallis teille?

Säästän tai sitten yritän löytää asian halvemmalla.

No daa, tiesitkö että pikavipit on keksitty?

Korvaan halvemmilla huveilla, pidän kiitollisuuskirjaa asioista, jotka ovat minulla jo hyvin.

Ostan sen sitku on varaa.

Halut ja tarpeet ovat eri asioita ja itse pyrin hankkimaan lähinnä tarpeellista. Kaikkia haluja ei voi  toteuttaa mutta voi  iloita siitä että  on olemassa asioita joita haluaa. Jos ei olisi, olisi aika pahasti masentunut.

Ongelma ratkaisee itse itsensä: kun näen hinnan, en enää halua sitä kovasti.

Jos se on ihan turhake tai sikakallis, ihaile vaan mutta älä hingu omaksi.

Yritä löytää tyydyttäviä asioita omalta tasolta.

Kaikki minulle heti? Mikä järki tässä kysymyksessä on. Jatka elämääsi.

Olen liian realisti. Tajuan koko ajan sen raja-aidan mahdollisen ja mahdottoman välissä. Toki yritän hivuttaa sitä aitaa laveammaksi. Liian kaukana olevia en osaa edes kuvitella omaksi.

Riippuen miten miten paljon liian kallis, minä joko:

- jään odottelemaan parempia taloudellisia aikoja (ja sitten en ehkä enää haluakaan/tarvitsekaan sitä)

- katsoin löytyisikö käytettynä tai netistä muualta halvemmalla

- odotan, jos tuotteen saisi vielä joku päivä alesta

-teen säästösuunnitelman

- totean asian olevan liian kallis minulle ja unohdan koko homman

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ihan turhake tai sikakallis, ihaile vaan mutta älä hingu omaksi.

Yritä löytää tyydyttäviä asioita omalta tasolta.

On aika säälittävää hakea tyydytystä materiasta. Kannattaisko koittaa opetella nauttimaan ihan elämästä?

Ryöstän jonkun viattoman mummon ja ostan haluamani.

Säästän, odotan taloustilanteen paranemista, tyydyn halvempaan vastaavaan tai olen ilman.

Mikäs siinä muu auttaa.

Vuokraan vähäksi aikaa, melkein kaiken saa nykyään edes vähäksi aikaa.

No en oikeastaan halua mitään kummempia. Tai no haluan ulkomaille kerran vuodessa. Tämä on ainoa kallis asia, minkä haluan ja aina saankin, säästämällä ennakkoon. Aloitan säästämisen heti, kun edelliseltä reissulta kotiudun.

Yritän unohtaa koko asian tai tingin jostain muusta.

En edes selaile mitään kalliita tavaroita. Eipähän tule haluja ostaa sellaisia.

Sugardaters.com

Aika monta ertaa olen siten ilman. - Tai sitten pyrin sääsätämään ja ostamaan ja hankkimaan sitten kun minulla on varaa ostaa se kovasti haluamani. Kadehdin. Tai no paremmin unelmoin. Ei kaikkien unelmien ole mielestäni tarkoituskaan toteutua. On aika monta asiaa, mitä voisin sanoa haluavani, mutta hyvin vähän sellaisia, jotka ovar sellaisia, ettenkö voisi ja tuntisi eläväni ihan hyvää elämää ilmankin. Monesti moni sellainen asia, jonka eteen olen joutunut näkemään vivaa tai jopa työtä tuntuu paremmalta kuin sellaiset, jotka olenn voinut hnkkia tuosta noin vain, tarkemmin puntaroimatta ja harkitsematta. Vaikka ristiriitaisesti saatankin iloita pitkään jostain satunnaisesti löytämsätä edullisesta löydöstä. Mutta tällöinkin vain jos minulla on ollut siihen varaa, enkä ole sitä varten joutunut luopumaan jostain ns. pakollisesta menosta (ruoasta tai asumismenoistani).