kuka voisi kertoa da vinci-koodista?

Mieskin innostui lukemaan, vaikka ei ole lukenut mitään ainakaan kymmeneen vuoteen.

On muuten oikeesti tosi hyvä kirja!

Raamatun kertomuksia ja tulkintoja sekä salakirjoitusta enimmäkseen, ynnä tiukkoja käänteitä ja läheltäpititilanteita.

Siinä on siis salakirjoituksia ym. jännää ja se suuri " paljastus" johon kaikki koodit ym. lopulta viittaa on se, että Jeesus olisi ollut naimisissa Magdalan marian kanssa ja heidän jälkeläisiään olisi vielä elossa ja että tätä salaisuutta olisi katolinen kirkko peitellyt kaikki nämä vuodet.

jota siis pidetään maljana josta Jeesus joi viimeisellä illallisella.

Tarinassa ei sinänsä ole uskontoa, vaikka kertookin Jeesuksen elämän vaiheista, siten miten se sitten tohon maljaan liittyykin. En kerro sulle juonesta enempää, koska pilaan etukäteen hyvän tarinan. Kirja ainakin oli aivan mestarillinen nerokas teos.

On tosiaan uskontohistoriasta kyse, mutta ei silti mikään uskiskuva.

Vierailija:

Siinä on siis salakirjoituksia ym. jännää ja se suuri " paljastus" johon kaikki koodit ym. lopulta viittaa on se, että Jeesus olisi ollut naimisissa Magdalan marian kanssa ja heidän jälkeläisiään olisi vielä elossa ja että tätä salaisuutta olisi katolinen kirkko peitellyt kaikki nämä vuodet.

Juoni on monimutkainen ja täynnä pieniä loistavia yksityiskohtia... mutta mahdollisimman yksinkertaisesti selitettynä kirja on jännityskirja ja kaikki alkaa Louvresta jossa on murhattu erään salaseuran jäsen. Kirjassa siis ryhdytään tutkimaan tätä salaseuraa ja heidän salaisuuksiaan ja koodejaan joita on jätetty vihjeeksi tietyille henkilöille. Salaisuus on Graalin malja, joka kirjan mukaan tarkoittaa Jeesuksen jälkeläisiä... Toisin sanottuna salaseura on uskonut ja kantanut salaisuutta satoja vuosia siitä että Jeesus olisikin ollut naimisissa oleva mies jolla olisi ollut lapsi ja tätä kautta jälkeläisiä... Da Vinci-koodi nimi tulee siitä että Da Vinci olisi kuulunut aikoinaan tähän samaan salaseuraan ja olisi kätkenyt arvoituksia ja vihjeitä maalauksiinsa ja töihinsä...



Koko homma avautuu paremmin lukemalla kirjan tai katsomalla elokuvan. Kaiken kaikkiaan erittäin nerokkaasti kehitelty tarina ja aivan mahtavia vihjeitä ja arvoituksia...



Jos lukee kirjan, kannattaa valita kuvallinen painos! Tarina aukeaa ehdottomasti paremmin...

Se käy vielä paremin ilmi myöhemmin julkaistuista kirjoista. Meteoriitti oli jo niin huono, että nauratti lukiessa. Da Vinci -koodissa päähenkilöiden pökkelömäisyyttä ja juonen onttoutta Brown on sentään onnistunut peittelemään kaikenlaisilla kirjallisilla ja uskontohistoriallisilla viittauksilla.



Da Vinci -koodi vie kyllä mennessään (mihin jälkimmäiset kirjat eivät pystyneet), mutta käteen siitä ei jää mitään. Tyhjää täynnä.

Kirjailija esittelee " faktana" puhdasta fiktiota ja vääristelee historiaa kristinuskon alkuajoilta. Väittää sellaista, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Esim. että Jeesuksen jumaluudesta äänestettiin Nikean kirkolliskokouksessa, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut tai että Raamattuun valittiin evankeliumit yli 80 evankeliumin joukosta, vaikka alkuperäisiä kristinuskon alkuajoilta peräisin olevia evankeliumeja on ne neljä alkuperäistä ja muut " evankeliumit" myöhemmin syntyneitä.



Sitten Brown väittää, että Knostilaiset korostivat Jeesuksen ihmisyyttä, vaikka Knostilaiset harhaopit korostivat nimenomaan Jeesuksen jumaluutta ja kielsivät tämän ihmisyyden. Jeesus oli nimenomaan molempia, ihmisen poika ja Jumalan poika. Ihmiseksi syntynyt Jumala.



Vaarallisinta kirjassa on se, että se oikeasti vaikuttaa niiden ihmisten mielipiteisiin, jotka elävät uskonnollisessa tyhjiössä tai ovat nks. rivikristittyjä. Minusta koko kirja on paholaisen kynästä, koska paholainen pyrkii kieltämään Jeesuksen, koska hän haluaa jumalaksi Jumalan paikalle.

Evankeliumeita tehtiin nimenomaan useita samanaikaisesti. Paljon enemmän kuin nuo neljä kristityillä käytössä olevaa.



Ja evankeliumit on kirjoitettu huomattavasti Jeesuksen jälkeen. Kukaan kirjoittajista ei ole nähnyt tai tavannut Jeesusta, vaan kaikki evankeliumit ovat pelkkää suusta suuhun kulkenutta perimätietoa eli folklorea, jota useat kirjoittajat halusivat kirjata muistiin. Kirkolliskokouksessa päätettiin, mitkä evankeliumit hyväksytään testamenttiin ja mitä ei. Eli kaikki ristiriitainen tieto Jeesuksesta luonnollisesti viskattiin roskikseen.

Vierailija:

Kirjailija esittelee " faktana" puhdasta fiktiota ja vääristelee historiaa kristinuskon alkuajoilta. Väittää sellaista, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Esim. että Jeesuksen jumaluudesta äänestettiin Nikean kirkolliskokouksessa, vaikka sellaista ei ole koskaan tapahtunut tai että Raamattuun valittiin evankeliumit yli 80 evankeliumin joukosta, vaikka alkuperäisiä kristinuskon alkuajoilta peräisin olevia evankeliumeja on ne neljä alkuperäistä ja muut " evankeliumit" myöhemmin syntyneitä.

Sitten Brown väittää, että Knostilaiset korostivat Jeesuksen ihmisyyttä, vaikka Knostilaiset harhaopit korostivat nimenomaan Jeesuksen jumaluutta ja kielsivät tämän ihmisyyden. Jeesus oli nimenomaan molempia, ihmisen poika ja Jumalan poika. Ihmiseksi syntynyt Jumala.

Vaarallisinta kirjassa on se, että se oikeasti vaikuttaa niiden ihmisten mielipiteisiin, jotka elävät uskonnollisessa tyhjiössä tai ovat nks. rivikristittyjä. Minusta koko kirja on paholaisen kynästä, koska paholainen pyrkii kieltämään Jeesuksen, koska hän haluaa jumalaksi Jumalan paikalle.

t: " rivi" kristitty

Alkuperäiset neljä evankeliumia Matteus, Markus, Luukas, Johannes ovat nimenomaan kristinuskon alkuajoilta ennen 100 jälkeen Kristuksen. Muut ovat myöhemmin ja huomattavasti myöhemmin syntyneitä. Alkuperäisiä ovat siis vain nämä neljä ja muut mitä lie tekeleitä.

olisi nimittäin tulossa.

Aika alusta on selvää, mikä on loppuratkaisu. Henkilöt on surkeita stereotypioita tyyliin: meritutkija, jonka vaimo kuollut syöpään (arvaa löytääkö elämänsä naisen); virkanainen, jolla traumaattinen kokemus hyisestä vedestä (arvaa, missä loppuhuipennus tapahtuu); petollinen poliitikko (arvaa saako ansionsa mukaan) jne.



Dialogi on myös tosi kökköä. Ihan uskomatonta, että sama mies on kirjoittanut Da Vinci -koodin, koska siitä tykkäsin tosi paljon ja suorastaan ahmin. MEteoriitissa ei ole jännitystä nimeksikään.

Vierailija:

Musta oli hauskaa, että Jeesuksesta tuli inhimillisempi. Näin on turvallista olla itsekin inhimillinen synneissään.

Vierailija:

Jeesus oli ihmisen poika ja Jumalan poika. Ihmiseksi syntynyt Jumala, joka eli ihmisen elämän ja kärsi ristinkuoleman.

Mutta Jeesus oli ennenkaikkea Jumala, joka tuli pelastamaan ihmiskunnan synneistään. Mikä tarve Jumalalla, joka tuli pelastamaan maailmaa, olisi ollut alkaa elämään aivan normaalia ihmiselämää.

Da Vinci- koodi pyrkii korostamalla Jeesuksen ihmisyyttä kieltämään tämän Jumaluuden, juuri siihen paholainen on aina pyrkinyt. Jotenkin kuvaavaa tälle ajalle on se, että ilmestyy tällaisia Da Vinci Koodeja ja Juudaksen evankeliumeja, joissa paholainen esitetäänkin hyvänä, kertovat vain, että pimeys hallitsee ja pyrkii kaikin tavoin kiistämään Jeesuksen jumaluuden, koska haluaa itse Jumalaksi Jumalan paikalle ja tämä pahuus valehtelee ja väittää olevansa hyvä.

Vierailija:

:-D No sinähän taidat sitten tämän asian tietää paremmin kuin proffani teologisessa.

syntyneet noin 70-100 jKr. Matteus, Markus ja Luukas vuosilta 60-70 jkr.

ja muut myöhemmältä ja huomattavasti myöhemmältä ajalta. Kyse on siis siitä, että nuo neljä ovat alkuperäisiä ja muut enemmän tai vähemmän versioita.

Wikipediasta:

Kanonisten evankeliumien lisäksi kirjoitettiin useita muita evankeliumeja, joita ei myöhemmin hyväksytty kaanoniin. Ne kuuluvat Uuden testamentin apokryyfisiin kirjoihin.

Jotkut näistä evankeliumeista ovat ovat hyvin samantyylisiä kuin kanoniset evankeliumit, ja niistä tunnetuin, Tuomaan evankeliumi, sisältää lähinnä kokoelman Jeesuksen opetuksia, joista osa tunnetaan muutenkin. Osa puolestaan on sävyltään gnostilaisia, ja sisältävät hyvin erilaisen, myöhemmin harhaopiksi tuomitun kuvan Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Osa apokryyfisistä evankeliumeista on puolestaan kirjoitettu niin kauan Jeesuksen ja hänet tunteneiden ihmisten elämän jälkeen, että ne sisältävät liian ilmiselviä legendoja ja liioitteluja, ja osattiin siksi jättää pois kirkolliskokouksissa.

Markionin esittämän kaanonin, jonka sanotaan olleen ensimmäinen koottu Uuden testamentin kaanon, laajalti saama tyly vastaanotto noin vuonna 140 osoittaa, että käytettyjen Jeesuksen elämän ja opetusten lähteinä käytettyjen kirjojen kaanon alkoi olla jo vakiintunut. Vaikka joistakin potentiaalisista Uuteen testamenttiin luettavista kirjoista, kuten Hermaan paimenesta ja Johanneksen ilmestyksestä käytiin väittelyitä vielä 300-luvulla, neljän evankeliumin, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johannaksen, kaanon oli vakiintunut oikeaoppisten kristittyjen joukossa jo toisen vuosisadan puolessavälissä. Tatianoksen laajalti käytetty Diatessaron, joka koottiin vuosien 160 ja 175 välillä, käytti näitä neljää evankeliumia eikä edes harkinnut muita. Irenaeus kirjoitti toisen vuosisadan loppupuolella, että " koska maassa on neljä kulmaa, on sopivaa, että kirkolla tulisi olla neljä tukipilaria, neljä evankeliumia" (Harhaoppeja vastaan III.1), ja esitti tämän jälkeen ensimmäisen tunnetun lainauksen neljännestä evankeliumista, Johanneksen evankeliumin kanonisesta versiosta. Samoin toisen vuosisadan loppupuolella kirjoitettu Muratorin kaanon hyväksyy vain neljä evankeliumia.

Dan Brown väittää, että Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa äänestettiin Jeesuksen Jumaluudesta ja, että äänestys päättyi niukin naukin.



En tiedä mistä hatusta Brown on tämän vetäissyt, koska se ei pidä yhtään paikkaansa. Nikean kirkolliskokouksessa 325 ei äänestetty mistään Jeesuksen jumaluudesta vaan sovittiin kirkkoa sitovasta uskontunnustuksesta. Paikalla oli yli 380 kirkkoisää ja ainoastaan 2 äänesti vastaan.



Jotenkin vaarallista tuo, että Brown esittää faktana puhdasta fiktiota. Tietämätön lukija menee helposti lankaan.