Pitäisikö vain antautua varatulle
Kun se piirittää vähän väliä. Hirveässä puutteessa kun olen.
Kommentit (28)
Olen samaa mieltä että vain varattu pettää, ja tavallaan olen vieläkin. Mutta toinen näkökulma on myös tullut ymmärrykseeni: 10 vuotta sitten rakastuin silmittömästi varattuun ihmiseen, jonka kanssa olisi lähtenyt aivan mihin tahansa maan päällä jos hän olisi vain pyytänyt. Meillä oli lyhyt mutta aivan täydellinen suhde jonka jälkeen olin maani myynnyt. Perustelin suhteen itselleni niin, että olen vapaa ihminen ja hän oli lähdössä silloisesta avioliitostaan. Se kyllä pitikin paikkansa vaikka olikin lapsellinen ja typerä syy minun puoleltani. Hän lähtikin siitä aviolittosta sitten ja vaimo jäi parantelemaan riippuvuuksiaan. Paljon tapahtui. Ymmärsin myöhemmin että olin hänelle siirtymävaiheen objekti. Erosimme niin että kumpikin kiitti siitä mitä upeaa ja ainutlaatuista oli ollut keskenämme, - kaduimme myös asioita, voitte uskoa. Sen jälkeen tarina jatkui tavoilla joista en halua tähän kirjata, sanon vain että tietyt laulut ja tuoksut tuovat tuon arvokkaan elämänvaiheen aina mieleen. Nykyisin olen hyvässä parisuhteessa ja tämä tarina palautuu mieleen aina kun näen Cherbourgin sateenvarjot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puun ja kuoren väliin ei mahdu, jos siinä ei ole tilaa. Anna mennä vaan.
Tämäkin on ihme logiikkaa. Että jos kaksi epätäydellistä ihmistä elää epätäydellisessä liitossa, niin silloin toista saa sumeilematta kusettaa. Vaan täydelliset ihmiset ansaitsevat reilua ja inhimillistä kohtelua.
Erohan siinä tulee kuitenkin, kerran liitokset jo natisevat. Eikä se väliintulija ole siihen syyllinen, koska jos suhde olisi kunnossa, mitään väliä ei olisi mihin tulla. Sitä se sanonta tarkoittaa.
Sehän on palvelus molemmille suhteen osapuolille, että lähtevät etsimään omaa sopivampaansa. Jos yhtä ei enää kiinnosta, siinä tuhlaantuu sen toisenkin ainutkertaista aikaa ja elämää.
Kyllä. Vihdoinkin ymmärsit roolisi elämässä. Antaudu sonnille ja anna tämän ottaa omansa.
Itse kyllä ratkaisisin asian vibralla, en varatulla.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä ratkaisisin asian vibralla, en varatulla.
Eipä tuo vibra aja samaa asiaa kuin aito ja olen nimenomaan aidon puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele antamaan itsestä kaikkea ainakaan niin kauan kun on varattu. Jos sulla herääkin tunteet, varattu voi jättää sut. Mieluummin pihtailet.
En usko että eroaa kun ei ole tähän päivään mennessäkään eronnut.Enkä usko että mulle tulis mitään suuria tunteita koska ulkoisesti hän ei ole sitä mitä haluan miehen olevan mutta olen niin puutteessa että se ei asiaa haittaa.
Miten kauan olette tunteneet ja kauanko ollut saman ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele antamaan itsestä kaikkea ainakaan niin kauan kun on varattu. Jos sulla herääkin tunteet, varattu voi jättää sut. Mieluummin pihtailet.
En usko että eroaa kun ei ole tähän päivään mennessäkään eronnut.Enkä usko että mulle tulis mitään suuria tunteita koska ulkoisesti hän ei ole sitä mitä haluan miehen olevan mutta olen niin puutteessa että se ei asiaa haittaa.
Miten kauan olette tunteneet ja kauanko ollut saman ihmisen kanssa?
Ei me tunneta,moikkaus tuttuja ollaan.Vuoden verran oltu puheissa mut moikkaustuttuja kymmenisen vuotta. En tiedä kauanko ollu vaimonsa kanssa.Yli 20v veikkaisin.
Ethän se sinä ole jonka parisuhde menee koetukselle! Anna mennä vaan. Miksi sinä kunnioittaisin hänen parisuhdettaan, jos hän ei itsekään sitä tee?