Isoäiti pitää itseään äitinä

Nostat asiasta rakentavan keskustelun. Voit vaikka kirjoittaa ensin pohjustuksen.

Tuo on pojan kehitykselle erittäin haitallista. Jos ei se lopu, isoäidin kanssa olemiset pitää lopettaa.

Kyllähän se kiintymys pitää itse rakentaa, se on lapsen läheisin ihminen joka on jatkuvasti lähellä ja antaa turvallisuutta ja hoivaa. Hyvä, että isoäitinsä huolehtii lapsesta kaikilla kun ei ole isovanhempia tai sitten he eivät viitsi nähdä kuin juhlapyhinä, eivät riennä auttamaan arjessa. Ei kannata olla mustasukkainen isoäidille vaan viettää lapsen kanssa yhdessä aikaa ja rakentaa läheistä, luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Ei hän käskystä rupea äidiksi varmaan sanomaan, jos lapsi saa kasvaa äidin kanssa ja omien vanhempien, niin ensimmäinen sana on usein "äiti". Tosin isoäidinkin käytös ihmetyttää. Onko hän niin nuori, ettei halua itseään sanottavan isoäidiksi? Nythän on julkisuudessa ollut näitä nuoria isoäitejä, vähän päälle 30 v., joten ei ole kiva ehkä kuulla mummottelua.

Onko isoäidille huoltajuus virallisesti myös? Jos ei, niin lienee järkevintä lopettaa tuollainen systeemi, kun ilmeisesti teillä vanhemmilla on nyt vanhemmuus ihan hanskassa.

Eli mummo takaisin mummon rooliin, ja sekä sinun että exän pitäisi käydä hyvässä hengessä keskustelu tuosta äiti -sanan käytöstä.

Tavallaan jossain määrin ymmärrän mummoa noiden päivitysten ym. suhteen, jos kuitenkin lapsi asuu hänenkin luonaan. Mutta äidiksi itsensä kutsuminen on juurikin sellainen merkki, että oman roolin hahmottaminen on nyt liian vaikeaa, eikä ehkä ole mummolle itsellekään hyväksi että lapsi asuu hänenkin luonaan. Heidän suhteelle voi olla paljon parempi, että normaali isovanhempi-lapsenlapsi suhde palautetaan.

Eihän ne sijaisäiditkään itseä äidiksi nimitä, ellei tämä ole erityisesti lapselle ok. Puhumattakaan nyt tilanteessa, jossa lapsi asuu äidilläänkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kiintymys pitää itse rakentaa, se on lapsen läheisin ihminen joka on jatkuvasti lähellä ja antaa turvallisuutta ja hoivaa. Hyvä, että isoäitinsä huolehtii lapsesta kaikilla kun ei ole isovanhempia tai sitten he eivät viitsi nähdä kuin juhlapyhinä, eivät riennä auttamaan arjessa. Ei kannata olla mustasukkainen isoäidille vaan viettää lapsen kanssa yhdessä aikaa ja rakentaa läheistä, luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Ei hän käskystä rupea äidiksi varmaan sanomaan, jos lapsi saa kasvaa äidin kanssa ja omien vanhempien, niin ensimmäinen sana on usein "äiti". Tosin isoäidinkin käytös ihmetyttää. Onko hän niin nuori, ettei halua itseään sanottavan isoäidiksi? Nythän on julkisuudessa ollut näitä nuoria isoäitejä, vähän päälle 30 v., joten ei ole kiva ehkä kuulla mummottelua.

Kiitos vastauksista. Teen parhaani, meillä on hyvä ja rauhallinen tilanne kotona pojan kanssa. Isoäiti on 60-vuotias. Hänestä on pojalle iloa ja hyötyä, muttei hän ole äiti. Hän on ehkä vähän omistushaluinen omista pojistaan, jos joku seurassa sanoo jotain omistavaa, esim toisen pojan tyttöystävä, hän kyllä hymyilee mutta jossain vaiheessa tulee fyysisesti väliin, halaa poikaa tai taputtaa poskelle. Äidit ovat sellaisia mutta en käsitä miksei ajattele asioita muiden kannalta. Henkinen muistiinpano: kun pieni ekaluokkalaiseni on aikuinen ja hänellä on oma perhe, en mene hänen elämänsä väliin enkä esiinny hänen lapsensa äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko isoäidille huoltajuus virallisesti myös? Jos ei, niin lienee järkevintä lopettaa tuollainen systeemi, kun ilmeisesti teillä vanhemmilla on nyt vanhemmuus ihan hanskassa.

Eli mummo takaisin mummon rooliin, ja sekä sinun että exän pitäisi käydä hyvässä hengessä keskustelu tuosta äiti -sanan käytöstä.

Tavallaan jossain määrin ymmärrän mummoa noiden päivitysten ym. suhteen, jos kuitenkin lapsi asuu hänenkin luonaan. Mutta äidiksi itsensä kutsuminen on juurikin sellainen merkki, että oman roolin hahmottaminen on nyt liian vaikeaa, eikä ehkä ole mummolle itsellekään hyväksi että lapsi asuu hänenkin luonaan. Heidän suhteelle voi olla paljon parempi, että normaali isovanhempi-lapsenlapsi suhde palautetaan.

Eihän ne sijaisäiditkään itseä äidiksi nimitä, ellei tämä ole erityisesti lapselle ok. Puhumattakaan nyt tilanteessa, jossa lapsi asuu äidilläänkin.

Isoäidillä ei ole huoltajuutta mutta hän ystävällisesti ottaa pojan viikonlopuksi aina kun sitä pyydetään. Olen tietysti kiitollinen siitä. Arvostan häntä muistakin syistä mutta olen silti pojan äiti.

Jos tarkkoja ollaan niin tuollaisessa omivassa käytöksessä ei ole varsinaisesti mitään ystävällistä, kaikkein vähiten poikaa kohtaan.

Minulla on samantyyppinen ongelma oman äitini kanssa.

Hän sanoo itseään äidiksi lapsilleni ja minua hän sanoo tytöksi. Ei lopeta vaikka miten siitä huomauttaa. Loukkaantuu vaan kovasti ja alkaa puhumaan omasta kuolemastaan. Ollaan pitkäikäistä sukua ja jos on yhtään sukuunsa tullut niin elää vielä helposti 30 vuotta.

Minua kohtelee kuin olisin joku lastenhoitaja.

Lapsenikaan eivät pidä tuosta sekoitusta ja ihmettelevät että miksi mummo on ilkeä omalle lapselleen.

Päivityksissä ei ole mitään pahaa. Äiti sana ehkä lipsahtaa, itse sanon itseäni koirankin äidiksi.

Jos kaikki on muuten kunnossa, en murehtisi. Kouluikäinen tietää kyllä, kuka on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Päivityksissä ei ole mitään pahaa. Äiti sana ehkä lipsahtaa, itse sanon itseäni koirankin äidiksi.

Jos kaikki on muuten kunnossa, en murehtisi. Kouluikäinen tietää kyllä, kuka on äiti.

Ei kyllä ole ok.

Olen minäkin koirilleni äiti, mutta en tasan koskaan jonkun muun lapselle. Ikinä. Ei se vaan tolleen lipsahtele normaalilta ihmiseltä.

Varsinkaan ihmiseltä, joka sitten kummasti ei muista käyttää sitä samaa sanaa kuitenkaan siitä oikeasta äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kiintymys pitää itse rakentaa, se on lapsen läheisin ihminen joka on jatkuvasti lähellä ja antaa turvallisuutta ja hoivaa. Hyvä, että isoäitinsä huolehtii lapsesta kaikilla kun ei ole isovanhempia tai sitten he eivät viitsi nähdä kuin juhlapyhinä, eivät riennä auttamaan arjessa. Ei kannata olla mustasukkainen isoäidille vaan viettää lapsen kanssa yhdessä aikaa ja rakentaa läheistä, luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Ei hän käskystä rupea äidiksi varmaan sanomaan, jos lapsi saa kasvaa äidin kanssa ja omien vanhempien, niin ensimmäinen sana on usein "äiti". Tosin isoäidinkin käytös ihmetyttää. Onko hän niin nuori, ettei halua itseään sanottavan isoäidiksi? Nythän on julkisuudessa ollut näitä nuoria isoäitejä, vähän päälle 30 v., joten ei ole kiva ehkä kuulla mummottelua.

Julkisuudessahan oli tosiaan nainen, joka on tulossa 32-vuotiaana isoäidiksi. Löytyy googlaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kiintymys pitää itse rakentaa, se on lapsen läheisin ihminen joka on jatkuvasti lähellä ja antaa turvallisuutta ja hoivaa. Hyvä, että isoäitinsä huolehtii lapsesta kaikilla kun ei ole isovanhempia tai sitten he eivät viitsi nähdä kuin juhlapyhinä, eivät riennä auttamaan arjessa. Ei kannata olla mustasukkainen isoäidille vaan viettää lapsen kanssa yhdessä aikaa ja rakentaa läheistä, luottamuksellista kiintymyssuhdetta. Ei hän käskystä rupea äidiksi varmaan sanomaan, jos lapsi saa kasvaa äidin kanssa ja omien vanhempien, niin ensimmäinen sana on usein "äiti". Tosin isoäidinkin käytös ihmetyttää. Onko hän niin nuori, ettei halua itseään sanottavan isoäidiksi? Nythän on julkisuudessa ollut näitä nuoria isoäitejä, vähän päälle 30 v., joten ei ole kiva ehkä kuulla mummottelua.

Huolehtiva ja rakastava isoäiti on ihan eri asia kuin isoäiti, joka omii lapsen vanhemmilta. Lue ap, täällä ollut aiemmin ketjuja aiheesta.

Oisko ihan ekaksi syytä sanoa mummolle, että älä kutsu itseäsi Matin äidiksi, se häiritsee minua ja Mattikin jo ihmettelee.

Siitä sitten katsot miten lähtee sujumaan. Jos äitinä esiintyminen loppuu niin hyvä.

Jos ei lopu niin joko altistat lapsesi jatkossakin omituisuuksille tai otat itse vastuun omasta lapsestasi etkä hoidata häntä epävakaalla isöäidillä.