Jos on ns Löytänyt itsensä tai rakastaa itseään, niin mitä järkeä on mennä avioliittoon?
Eihän sitä silloin tarvitse toisia. Esim. rakastamaan itseään. Ja miksi nämä haluaisivatkaan rakastaa niin itseriittoista ja itsetyytyväistä ihmistä?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Silloin onkin kivaa olla vapaaehtoisesti tasapainoisessa ihmissuhteessa. Ei rakkaus ole riippuvuutta ja tarvitsevuutta.
Kyllä tarvitsevakin ihminen on ihmissuhteessa ihan vapaasti.
Ap
Siis ajatteletko si.ä, että itsensä rakastamnen on sama kuin itserakkaus ja itseriittoisuus?
Vierailija kirjoitti:
Siis ajatteletko si.ä, että itsensä rakastamnen on sama kuin itserakkaus ja itseriittoisuus?
Parisuhteen kannalta kyllä.
Ap
Ap, mä olen valaistunut introvertti, mutta silti kaipaan ajoittain parisuhdetta.
Elämä ihan keskenään tuntuu välillä yksitoinkoiselta ja puisevalta. En kaipaa niinkään keskustelukumppania (inhoan jatkuvaa höpötystä, asiapuhetta mieluummin, kiitos) kuin toisen ihmisen luontevaa läsnäoloa hiljaisuudessa. Ja tietysti seksuaalinen kaipaus voi olla, ja tuntea toisen lämmin keho.
Olen aika fyysinen ihminen ja sanojen sijaan tykkään halata ja olla lähellä.
Mutta näillä mennään, eli onneksi on tätä itsetuntemusta ja "itserakkautta". ;-)
Jos kukaan muu ei minua rakasta ja arvosta, toki itse teen sen! I<3me
Silloin onkin kivaa olla vapaaehtoisesti tasapainoisessa ihmissuhteessa. Ei rakkaus ole riippuvuutta ja tarvitsevuutta.