Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia jännittää leikkejä, pelejä, tutustumisleikkejä yms. hauskaa
19.11.2018 |
Onko normaalia jännittää ja kammota kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa ja hauskaksi tarkoitettua? Siis jotain vaikka työpaikan tykypäiviä tai naamiaisia? Meillä on jälkimmäisenä mainittu tulossa ja kaikki muut ovat innoissaan, kun saa laittaa jotain hauskaa päälle. Itse täällä hermoilen. Minkä takia minulta puuttuu kyky heittäytyä tuollaisiin tilanteisiin? Kammoan myös kaikkia leikkejä ja hauskoiksi tarkoitettuja pelejä. Onko tällainen normaalia?
Kommentit (26)
On. Voin pitää esitelmän vaikka 500 hengen yleisölle, mutta noi saakelin tutustumisleikit hajottaa ihan täysin ja pyrin välttämään viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jään seuraamaan, koska minäkin pelkään noita "hauskoja" tutustumisleikkejä ihan hirveästi. Ihmisiä tai ihmisiin tutustumista en kuitenkaan koe pelkääväni, joten se on omituista.
Tyky-päivän keksijä pitäisi naulita elävältä. Kuka aikuinen nauttii leikkimisestä ja itsensä nolaamisesta?
Minäkin inhoan tuollaisia juttuja, ns hauskoja leikkejä, pikkujoulunäytelmiä jne. Naamiaisiin pukeutuminen ei minua muuten haittaisi, mutta en hissiin nähdä vaivaa miettiä ja hankkia pukua.
Muuten minulla ei ole mitään ahdistus/jännitys -oireita ja pidän mielelläni esitelmia ja olen puhelias.
Ei mua koskaan jännittänyt. Ne oli vain vastenmielistä puurrettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Onko joku muka oikeasti tutustunut toiseen ihmiseen tuommoisen tutustumisleikin kautta?
Inhosin noita hassunhauskoja tutustumisleikkejä jo lapsena kaverisynttäreillä yms. En ole laisinkaan ujo tai muita ihmisiä pelkäävä, mutta nuo leikit ovat mielestäni vain vastenmielisiä ja siksi niitä kammoan. Voin vapaasta tahdostani kertoa itsestäni kaikenlaisia asioita (myös noloja) muille, mutta noissa leikeissä pitää tavallaan pakosta avautua / yrittää olla hauska / olla muiden naurun kohteena. Aina jos töissä on tiedossa tilanne, jossa tutustumisleikkejä joutuu leikkimään, niin yritän juuri sinä päivänä pitää etäpäivän tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia jännittää.
Minä en jännitä, mutta vihaan niitä silti. Enkä tiedä ketään, joka tykkäisi.
Ihanaa kuulla, etten ole ainoa! En vaan yhtään tykkää noista. En osaa olla rentona, vaikka ne on ilmeisesti tarkoitettu luomaan kepeää tunnelmaa. Muistan koulussa jännittäneeni aivan kamalasti kaikkia pelejä ja hauskaksi tarkoitettuja saappaanheittokisoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua nuo tilanteet jännittää, koska olin koulukiusattu ja minut nolattiin mm. esiintymistilanteissa usein. Jotenkin sitä aikuisenakin ajattelee, että en sovi joukkoon, nuo jättävät ulkopuolelle, mitähän ne munsta ajattelee, onko tämä asu tarpeeksi hyvä etc. Eli huono itsetunto ja pelko hylkäämisestä ovat minun syitäni.
Hemmetti, kun ne saakelin ekstrovertit päästetään suunnitelemaan näitä tapahtumia! Eihän niille edes tule mieleen, miten paljon tällaiset hassunhauskat leikit voi toisia vitu**aa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en kannata. Kädet hikoaa ja punastuttaa. Äänikin värisee. Onpa hauskaa joo
Kyllä ihoan, jännitän ja välttelen niitä. Olen muutenkin hiljaisempi ja hitaastilämpeävä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä normaalista, mutta niin kauan kuin muistan olen pelännyt noita ja pelkään edelleen aikuisena. Olen kauhuissani, että nolaan itseni ja joudun toisten pilkan kohteeksi. Kai tää jokin trauma on, kun mut lapsena häväistiin perinpohjaisesti. Pelkään, että sama toistuu uudestaan. Mieluiten olisin näkymätön porukassa ja tutustuisin vain rauhallisemmassa ympäristössä mukavilta vaikuttaviin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti, kun ne saakelin ekstrovertit päästetään suunnitelemaan näitä tapahtumia! Eihän niille edes tule mieleen, miten paljon tällaiset hassunhauskat leikit voi toisia vitu**aa.
Nyt jo nelikymppisenä olen antanut itselleni luvan lähteä vaikka kesken kaiken ovesta ulos, jos näyttää homma menevän kiusalliseksi. Tähään ikään mennessä on jo tarpeeksi kärsinyt väkinäisistä leikeistä.
Minullakin on traumat varmaan esiintymistilanteissa, joissa jouduin nolatuksi. Inhoan vielä aikuisenakin esillä olemista ja mietin juuri tuollaista, että onko tämä asu tarpeeksi hyvä tai näytänkö nyt ihan tyhmältä. Menisin mieluummin johonkin kaappiin tekemään inventaariota. Itsekin olen hiljaisempi tapaus enkä nauti huomiosta. Haluaisin kuitenkin olla heittäytyvämpi ja osata pitää hauskaa. Jäädyn vaan täysin noissa tilanteissa. Joskus harmittaa katsoa, miten kaikilla muilla on niin hauskaa.
Jännitän sellaisia leikkejä, joihin kuuluu esiintymistä tai muiden ihmisten koskemista. Varsinkin nuo koskettamista sisältävät leikit ovat vaivaannuttavia. En haluaisi koskea puolituttuja ihmisiä kuin korkeintaan käteen.
Vihaan niitä muka-hauska leikkejä. Häät vietettiin täysin ilman hääleikkejä 😁
Eikä morsianta ryöstetty 🙄
Minäkin olen joskus lähtenyt vessaan tai pihalle saamaan raitista ilmaa, jos on ollut liian ahdistavaa. Tykypäivillä töissä onneksi meitä oli viimeksi muutama muukin, joiden kanssa istuimme salin reunalla, kun meno meni liian kamalaksi.
Ja minunkaan häihin ei tule yhtään leikkiä. :D Toivottavasti läheiseni tuntevat minut myös niin hyvin, ettei polttareihin järjestetä mitään pukeutumista tai pusujen myymistä kaupungilla. Se olisi ihan painajaismaista ja luultavasti pakenisin paikalta.
Ei.