Voisiko joku ymmärtää kiusattua?

Se alkaa soida. Sama päivä kuin joka aamu. Tuijotan kattoa silmät auki ja tunteettomalta näyttäen, vaikka sisällä on tunteita, joita en osaa edes nimetä. Voisinpa vain kadota. Suljen silmät ensimmäistä kertaa sinä yönä, puren huulta pidättäen kyyneleitä ja kuuntelen...

"I can hold my breath
I can bite my tongue
I can stay awake for days
If that’s what you want
Be your number one
I can fake a smile
I can force a laugh
I can dance and play the part
If that’s what you ask
Give you all I am
I can do it
I can do it
I can do it
But I’m only human
And I bleed when I fall down
I’m only human
And I crash and I break down
Your words in my head, knives in my heart"

Joka aamu on samanlainen. Nousen, menen vessaan ja katson peiliin. Näytän niin rumalta. Olen... ja ajattelen kaikkia niitä kamalia sanoja, joita olen kuullut koulun käytävillä. Rintaani viiltää ja sydäntäni puristaa. Yritän meikata. Piilottaa virheeni. En halua mennä sinne. Katson peilistä kuinka kyyneleet levittävät juuri laittamani ripsivärin pitkin kasvoja. Katson kelloa. Se on jo 6.40. Pitäisi olla valmis jo. Käyn pissalla ja puen huoneessa vaatteeni. Samat kuin melkein joka päivä. En halua erottua. Näissä minua ei haukuttu. Nämä eivät paljasta. Nämä eivät kerro. Katson itseäni kokovartalopeilistä. Olen lihava.Olen ruma. Olen... ja kertaan taas päässäni kaikki kuulemani minut tuntematta tuominneet sanat. Puen ulkovaatteet. Katson peilistä jälleen. Mikään ei ole muuttunut. Olen vieläkin ruma. En halua mennä sinne. En halua mennä sinne. Henkeä alkaa ahdistaa. Lyyhistyn lattialle. Nojaan kaappia vasten. Itken ja haukon henkeä. Kokoan itseäni. Kello on noin paljon jo. Myöhästyn. Pakko mennä. En halua mennä.

Kävelen pimeässä. On liukasta. Jalkoihin sattuu. Kengät ovat liian pienet. Halvan näköiset. Niin kuin minäkin. Niin he kertoivat. Odotan pysäkillä. Toivon, että bussi ei tule. Tulee kuitenkin. Menen nopeasti eteen istumaan. Takapenkkiläiset ehtivät silti. Laitan kuulon pois päältä. Pistän volyymin kovemmalle ja painan pääni ikkunaan. Tuttu maisema vilisee silmissä. Nyt pitää jäädä pois. Kävelen taas pimeässä kohti helvettiä. Sormet ovat jäässä. Jalkoihin sattuu. Kylmä tuntuu niin inhottavalta, kun on nälkä.

Helvetissä. Piiloudun vessaan. Niistän nenän. Pesen sormia kuuman veden alla. Tunti alkaa jo. Menen. En halua mennä. Paritehtäviä paljon, joissa olen yksin. Opettaja kysyy minulta, vaikka en viittaa. Paljon naurua. Ivaa, halveksuntaa. Pitkä tunti. Haluan pois. Mahani kurnii. Jotkut nauravat. Hiljaisuus.

Uudestaan ja uudestaan. Viimeinen tunti. Jään helvettiin. Nyt voi mennä. Kylmä ja pimeää. Jäädyn. Minä kuolen. Se tulee, pääsen kotiin. Kello on seitsemän. Teen tehtäviä, esseitä, luen. Kello on 4. Kohta pitää taas mennä. Kuolen. Haluan kuolla. Voisinko kuolla jo?