Muita 2- vuotiaita jotka eivät puhu?
Meillä perheessämme on hypotoninen lapsi. Sanoja ei tule kuin n. kymmenen ymmärrettävää sanaa ja loput on sitten siansaksaa. Puheterapeutilla kävimme yhden kerran ja seuraavan kerran menemme loppuvuodesta uudelleen jos mitään edistystä ei tule. Mietin tässä, että olisko sittenkin pitänyt varata aika jo aikaisemmin vai odotanko kiltisti että jos niitä sanoja alkaisi tulemaan. Olen kotona lapsen kanssa ja hän ei ole ikinä ollut missään hoidossa. Olisikohan jostain kerhosta apua? Kertokaa kokemuksia ja miltä teistä on tuntunut kun muiden lapset puhuvat jo tuossa iässä. Itsestäni tuntuu välillä tosi masentavalta puheen ja liikkumisen vuoksi ( tyttö ei osaa kävellä ).
Kipe
Kommentit (18)
meillä molemmat pojat vielä kotihoidossa. Isompi poika (siis jolla dysfasia) aloittaa syksyllä päiväkodin integroidussa pienryhmässä, ja kuopuksen kanssa jatkan kotona ensi talveen asti.
Ikävältä tuntuu, ettei puhetta tule, kun selvästi se vaikuttaa poikaan itseensäkin, ettei saa itseään ilmaistuksi.
Saa hepuleita, kun asiat eivät mene kuten hän toivoisi ;(
Meillä tuo isompi poika käy kahdesti viikossa yksityisellä puheterapeutilla, ja mahdollisesti pienempikin joskus, kunhan saadaan selviteltyä mistä puhumattomuus johtuu.
Tukiviittomaopettaja meillä käy kotona, ja tarkoitus olisi tuon kuopuksenkin kanssa niitä käyttää, jospa sitten oppisi ilmaisemaan itseään.
Lisäksi kuvia käytössä, josta voi näyttää mitä tarkoittaa.
Leikkii muiden lasten kanssa ihan hyvin, mutta tietty varmasti itsekkin olisi tyytyväisempi, jos pystyisi kommunikoimaan muiden kanssa kuten muutkin lapset.
Kitalakilevyjä suositellaan nykyisin ainakin kaikille 3-vuotiaille down-lapsille Helsingissä, mikäli on ongelmia suun seudun hypotonian kanssa. se auttaa nimenomaan selventämään puhetta ja ilmeisesti jonkin verran myös kuolaamiseen ym. Helsingissä levyn saa vammaisneuvolan kautta, Espoossa olen kuullut, että Rinnekodissa on asiaan erikoistunut hammaslääkäri. Myös Lasten ja Nuorten sairaalan kautta voi saada levyn (esim. HUSUKE:sta)
Isoveli on autistinen joten panin kovan kovaa vasten, että lapsen on päästävä heti tutkimuksiin. Diagnoosi saatiin päivää ennen 2-vuotispäivää. Itse en ollut tajunnut, että puheen ymmärtämisessä on pojalla paljon ongelmia. Hakee kengät kun sanon että lähdetään ulos, jne. Puheen ymmärtämisen vaikeudet tulivat kuitenkin testeissä ilmi ja selittävät kyllä monta juttua nyt kun sitä tarkemmin ajattelee. Poika jokeltaa kovasti, mutta sanoo vain " äiti" , kuti kuti, hei hei, kii kaa sekä matkii auton ja junan ääntä.
että 2-vuotiaamme saa syksyllä pecs-kuvakansion kommunikaation tueksi. Alkuvuodesta katsotaan tarvitaanko siinä vaiheessa yksilöpuheterapiaa.
Hei kaikille!
Vanhempien on hyvä olla aktiivisia lastensa puheen ja kielen kehityksen viivästymisen/poikkeavuuden syiden tutkimuksen aloittamisessa. Ensikontakti neuvolan kautta tai suoraan puheterapeutille. Lapselle, hänen kehitykselleen ja itsetunnolleen on erittäin tärkeä saada keino ilmaista itseään. Eli rohkeasti tutustumaan ja vaatimaan tutkimuksia, kuntoutusta ja tukitoimia: tukiviittomaopetusta ja kuvakommunikaatiota! Kaikki keinot lapsen avuksi, kunnes puhe edistyy. Tietoa löytyy paljon, mm. dysfasiayhdistyksestä, netistä, neuvolasta, puheterapeuteilta. Liikaa tai turhaan ei lasta voi tukea!
Mukavaa kesän odottelua!
Meidän ensikuussa kolme täyttävä poikamme ei puhu vielä kuin muutaman sanan. Aloitimme hänen kanssaan kaksivuotiaana neuvolan kehoituksesta puheterapeutin seurantakäynnit.
Poika on vilkas ja reipas, vähän liiankin reipas välillä.
Saimme lastenlääkäriltä lähetteen foniatrian poliklinikalle. Kävimme polilla ja lääkäri tutki pojan ihan pikaisesti ja totesi, että hänen ainut ongelmansa on puheen viivästyminen. Hänen isänsä oppi puhumaan vasta kolmevuotiaana ja lääkärit ovat sanoneet, että se on usein perinnöllistä, mutta ongelmat saattavat kertautua.
Poikamme pääsee syksyllä kolmen viikon tutkimus- ja kuntoutusjaksolle sairaalan audiofoniselleosastolle. Tällä pyritään saamaan puheenkehitykseen nopea startti ja kokeilla vielä varmistetaan, ettei muita syitä puhumattomuuteen todella löydy.
Tämän jälkeen on tarkoitus jatkaa puheterapiaa niin kauan kuin se on tarpeen.
Monissa kunnissa puheeseen puututaan vasta kolmen vuoden iässä, mutta Vantaalla missä asumme puuttumiskynnys on kaksi vuotta.
Me olemme siis hieman etulyöntiasemassa.
Tärkeintä on keksiä ne keinot joilla pärjätään siihen asti kun puhe tulee ja lääkärikin sanoi, että kyllä se sieltä tulee aikanaan.
Meillä poika näyttää, viittoo (ihan omia viittomiaan), näyttää kuvista tai ottaa tavaroita itse (valitettavasti se vaan on välillä vähän vaarallistakin).
Poikamme on päiväkodissa ja siellä hän saa onneksi jatkaa pienryhmässä edelleen, hänen erityistarpeensa on huomioitu, esim. kuvia käytetään apuna.
Aluksi emme olleet itse ollenkaan huolissamme puhumattomuudesta, mutta viimeisen vuoden aikana se on kyllä ruennut stressaamaan minua. Joten paras neuvo, jonka voin antaa, on yrittäkää ottaa rennosti ja toimikaan lapsen ehdoilla. Lapset ovat hyviä keksimään keinot kommunikointiin ilman sanojakin.
Kaikki apu, vaikka se turhalta tuntuisikin, kannattaa ottaa vastaan.
Kuulo-ongelmat aiheuttavat myös puheeseen ongelmia - lapsi ei opi puhumaan normaalisti. Kannattaisi käydä se poissulkemassa ensimmäiseksi yksityisellä puolella. Julkiselle puolelle saa odottaa puolikin vuotta ennen kuin sinne pääsee ja se on pitkä aika lapsen kanssa.
Korvatulehdukset ovat voineet aikaansaada liimakorvaongelman. Sen voi korvalääkäri vain tarkistaa. Normaalissa korvatarkastuksessa sitä ei näe. Lapsella voi olla korvatulehduksia niinkin ettei hän ole ollut kovinkaan kipeä - vanhemmat eivät ole tienneet asiasta. Liimakorvat aiheuttavat jonkinlaista suhinaa korvissa.
Kuulon tutkimiseksi ei riitä kuiskaus / tiukutestaus. Kuulossa voi olla vikaa niin että sitä ei " huomaa" ulkopuoliset. Esim. matalat tai korkeat äänet eivät kuulu. Sekin aiheuttaa puheenoppimisvaikeutta. Pienellä lapsella luotettavimpia testejä on ilmeisestikin nukkuessa tehty kuulotesti.
mulla itselläni on 5-vuotias tyttö jolla on puheenviivästyminen. meidän neiti ei osannut puhua viellä noin 3-vuotiaanakaan. sit neuvolasta laitettiin puheteraupetille ja sieltä ohjattiin lasten päivähoitoon ja ouluun foniatriaosastolle. nyt tällä hetkellä tyttö jo puhuu mut työtä pitää viel tehdä. olemme käyneet puhet, kerran viikossa noin kahden vuoden ajan,,päivähoidossa on tämän puheen takia kolme kertaa viikossa.muuten ei tarviis siellä olla. oulussa olemme olleet jo kaks kertaa kahden viikon jaksoissa.. ja syksyllä menemme uudestaan. meillä on myös sellainen kuvapäiväkirja käytössa että tyttö pystyy sen kautta tulkitsemaan muille ihmisille. oli meillä myös tukiviittomat ja pictokuvat,mut ne jäivät sit pois ku alkoi puhetta tulla. tyttö on aina ymmärtännyt puheen mut jostain syystä ei alkuun sitä itse tuottannut. ja minkäänlaista syytä eivät ole meille lääkärit antaneet että mistä tämä puheenviivästyminen vois johtua.
Hei!
Kun mainitsit hypotonian niin ainakin Ruotsissa ja Norjassa on
enemmän käytössä levy joka laitetaan oikomista muistuttavalla tavalla
suuhun. Eli kitalakeen kiinnitetään levy ja niitä löytyy erilaisia:
niissä voi olla reikiä tai nystyröitä. Levy auttaa lasta tunnistamaan
eri kohdat suussaan.
Kysy reippaasti kielieksperteiltä Suomessakin ja veikkaan että tulee
epäileviä vastauksia mutta kysele eteenpäin.
Ruotsiksi Gomplatta ja Iréne Johansson m.m. on näitä tutkinut.
Etsi lisätietoja netistä.
Meillä on 4-vuotias tyttö jolla on pienenä ollut hypotoniaa eikä vielä
puhu. Hänellä on myös muita kehitystä hidastavia juttuja. Mutta
vasta nyt meilläkin on tätä " gomplattaa" ruvettu harkitsemaan.
Iréne Johansson sanoo että siitä voi monessa eri kehitysvaiheessa
olla apua. M.m. Down-lapsilla on tämmöinen käytössä.
Ruotsissa " Kela" maksaa ja Norjassa kunnat. Me asumme Espoossa
ja selvitellään ensin kuka voisi tämmöisen levyn tehdä ja kuka
hoitaa seurannan. Meilläkin on tukiviittomat ja kuvat käytössä.
Tämä vain yksi idea lisää josta täällä meillä Suomessa siis ei tiedetä
paljon eikä näin ollen puhuta.
Tsemppiä !
Olisi kiva kuulla lisäkommentteja näistä kojeista.
Ainakin minä sain sen käsityksen että niitä on tosivähän käytetty
täällä meillä.
Terveisin !
HYKS Puhe- ja äänihäiriöiden (foniatrian) poliklinikka. Siellä meille foniatri puhui kitalaki levystä jos myöhemmin on tarvetta. Näytti paria erillaista mallia.
Olen aikaisemmin tänne jo laittanut huolestuneita viestejä. Tilanne ei ole maaliskuusta paljon kohentunut. Luulin, että kun päästään 2,5 vuotistarkastukseen, niin meidät otettaisiin tosissaan, mutta lääkärin mielipidettä ei saatu, kun oli sijaisena joku venäläinen, joka ei ymmärtänyt paljonkaan suomea, joten neuvolantäti teki arvionsa ja pyysi soittelemaan syksyllä uudestaan. Täytyy varmaan sitten viedä poika yksityiselle, kun ei tuosta kunnallisesta ole taas mihinkään ja jonotkin täällä Turussa kuulemma melkoiset :(
Mullakin tyttö, joka parin kk päästä 3 v ja puhuu vielä osittain epäselvästi. Ymmärtää selvästi kaiken mutta ei puhu sujuvasti. Tuskallista, kun ei tiedä, ollako lapsesta muutoinkin huolissaan vaiko ei. Jatkotutkimuksien perusteella ei ole selvinnyt, tarviiko vai eikö mutta en osaa olla kyllä huolehtimattakaan enää. Onneksi sentään päästiin asioissa nyt etenemään! Se on pääasia, etteivät jää alkutekijöihinsä!
Jännää, että niin samoissa kaupungeissakin, olen huomannut, voidaan saada niin erilaista apua näissä ongelmissa. Me pääsimme hyvin helposti Espoossa eteenpäin aluksi puheterapeutille mutta moni espoolainen ei ole päässyt, Vantaalta olen kuullut joiltakin, että siellä nimenomaan ei tehdä mitään ennen kuin vasta reilu 3 vuoden ikäisille lapsille puheterapiankaan tasolla mutta nyt kuulin ilokseni jonkun tässä ketjussa sanovan, että sielläkin voi päästä helposti alle 3v. Paljon on varmaan kiinni siitä, missä ei ole kyse taloudellisista seikoista, minkälaisen suhtautumistavan neuvolalääkäri/terveydenhoitaja ottaa asioihin.
Yritellään kestää! Ehkä sitä sitten jotenkin vain selviää päivän kerrallaan!
Mun pojalla on todettu keskivaikea dysfasia 3 vuotiaana. Lisäksi meillä on kaksikielinen perhe,sekin vaikeuttaa puheenkehitystä.
Nyt poika on 7 ja puoli vuotias,ja käy koulussa,ekassa luokassa(dysfasia luokassa).Koulussa menee suht.hyvin. Puhe on lähtenyt hyvin käyntiin,kun poika pääsi muiden lasten seuraan,ja saa säännöllistä puhe-ja toimintaterapia.
Itse tein sen virheen,että olin liian pitkään hänen kanssa kotona(3 v.). Lapsi jolla on puhekeh.erityisvaikeus tarvitsee mahd.paljon muiden samanikäisten lasten seuraa,että hän oppii kommunikoimaan lasten kanssa,eikä tuntee itsensä syrjätyksi.
Myös kuntoutus kannatta aloittaa mahd. nopeasti.
joka ei ole jokeltanut yhtään (tää-tää-dää-dää jne) eikä nytkään juuri ääntele -lähinnä murahtelee, kiljahtelee, huutaa. Satunnaisesti än-än tms. Meidät ohjattiin puheterapeutille neuvolasta jo lapsen ollessa 10kk. Ollaan nyt käyty kahdesti ja nyt kesäksi päätettiin pitää taukoa. Itse ei olla niin kovin huolissaan vielä. Tuntuu ymmärtävän puhetta hyvinkin -kiellot jne. Meille neuvottiin aloittamaan tukiviittomilla tai pictoilla. Tai itse olin ajatellut tukiviittomia kun puhter olis itse ajatellut pictoja. Kun itselle tuntui luontevalta aloittaa tukiviittomilla niin sitten tehtiin. Syksyllä mennään taas. Tukiviittomat tulostettiin itse netistä (pääjärvenkuntayhtymän sivut oisko ollu www.paajarven.ky...jotain) ja niillä nyt pitäis aloitella. Ei vaan olla oikein päästy vielä vauhtiin... Unohtuu arjen melskeessä moiset..
Eli aika erilaista toi reagoiminen ja puhter ohjaus... Asutaan Helsingissä. Vielä ei ole mitään aavistusta mikä syynä vai onko mitään " vikaa" . " Diagnoosi" on vaisu vauva ja kommunikaation suppeus. Hyvänä asiana todettu kyky vastavuoroiseen leikkiin.
Ei varmasti ole haittaa vaikka omatoimisesti ottaisi käyttöön muutaman tukiviittoman (tyyliin syödä, juoda, pissa/vaippa jne). Tukiviittomat edistää terveenkin lapsen puheen kehitystä -ja vähentää kiukkua kun pystyy ilmaisemaan itseään. Meillä nuo vanhemmat lapset ovat alle vuoden ikäisenä käyttäneet ihan itse omatoimisesti keksimiään " viittomia" muistan et molemmat osasi näyttää ainakin syömään ja vaipan vaihto tarpeen.
Meidän kuopuspoikamme on 2 v 3 kk ikäinen, eikä sanoja tule muutamaa enempää.
Mielestäni ymmärtää hyvin puhetta, mutta tuo puheenkehitys on ollut hidasta.
Meidän keskimmäisellä pojallamme (3 v 10 kk) on keskivaikea-vaikea dysfasia, ja epäilenkin, että pikkuveljellään saattaisi olla samaa.
Neuvolassa asiasta ollaan puhuttu, ja lähetettä on laitettu eteenpäin, jotta aloittaisivat tutkimukset.
Poika ei ole muutoinkaan täysin terve: hänellä on synnynnäinen selkävika, ja hän oli isossa selkäleikkauksessa 11/05.
Motorisesti hyvin kehittynyt (selästään huolimatta), ja mennä viipottaa...tosi energinen on, ja ehkes vähän turhankin vilkas.
Nyt viimepäivinä on alkanut yrittämään enemmän toistamaan kuulemiaan sanoja perässä, mutta jos vertaan tuohon isoveljeensä, niin iso ero on puheessa (kun mietin isoveljeä tuon ikäisenä).