Ovatko jotkut ihmiset vain tuomittu olemaan yksin?

Ei ole ketään määrätty olemaan yksin. Vai mikä taho tällaisen määräyksen voisi antaa?

Toki on ihmisiä, joiden kanssa jonkin verran aikaa vietettyäni olen ymmärtänyt, miksi he ovat aina olleet yksin. Mutta tuomittu heitä ei silti ole yhtään mihinkään.

Ei todellakaan. Yksinelävien talouksia on suomessa niin hurja lukumäärä, ettei se noin yksinkertaista voi olla. 

Mitä pelättävää siinä on? Eipähän ole ketään huutamassa, murjottamassa, pitämässä mykkäkoulua tai syömässä lapsen vanukkaita.

Ota kissa kaveriksi. Paljon helpompaa ja rauhallisempaa.

On kyllä, yleensä liian "muodokkaat" ja rumat sekä muutamat yliujot tavikset.

Mulla myös ollut sama tunne jo jostain 23-vuotiaasta, ja niinpä vaan olen yksin 44-vuotiaana. Nainen, sosiaalinen, ihan ok näköinen, seurustellut kyllä mutta en edes koskaan asunut kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelättävää siinä on? Eipähän ole ketään huutamassa, murjottamassa, pitämässä mykkäkoulua tai syömässä lapsen vanukkaita.

Tuon huutamisen ja mykkäkoulun kanssa vielä pärjää, mutta JUMALAUTA ! se punainen raja menee noissa vanukkaissa ! Niitähän ei syödä, ainakaan kaikkia kerralla.

No ma oon yksin,ja sinkku, ma en oo ettiny mitaa.paha sita on loytaa,jos ei etsi eika oo vastaanotyvainen.en tajuu semmosiakaa joi aina joku,ei osaa olla yksin

No siihen olen myös itse päätynyt, että toiset meistä vaan on luotu kulkemaan tätä yksinäistä polkua. Siis tarkoitan että kyllä kavereita ja ystäviä on vaikka kuinka, mutta sen ns. oikean elämänkumppanin olemassa oloon en enään usko. Seurusteltua on toki tullut vuosien varrella, mutta olen aina jotenkin tiennyt että ei se ole lopullista kuitenkaan. 

Nyt 32 vuoden iässä elämä alkaa tuntumaan enemmän ja enemmän yksinäiseltä, kun kaikki muut ympärillä menevät naimisiin ja saavat lapsia. Sitä vaan voi kuvitella kuinka yksinäisiä esim. joulut ovat 10 vuoden päästä mikäli kohtalo jatkaa kulkuaan. 

Olen todellakin yrittänyt tehdä asioita eri tavalla ja tavata uusia ihmisiä. Mutta mikäli sitä vastakappale ei vaan ole, niin eihän siinä sitten muu auta kuin purra huulta yhteen ja nauttia edes siitä että on terve (hankalaa välillä).

Tuomittu??? Eiköhän suurimmalla osalla yksinelävistä parittomuus ole oma valinta. Joko tilapäinen tai vakituinen valinta. Outo on sellainen henkilö, joka välittömästi etsii uutta vanhan suhteen päätyttyä ja joka ei tule toimeen itsensä kanssa yksin, normaalin sosiaalisuuden puitteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ota kissa kaveriksi. Paljon helpompaa ja rauhallisempaa.

Kissa on hyvä vaihtoehto. Minulla oli semmoinen kamu yli 13 vuotta.

Toisaalta jo Whitesnaken laulussa "Here I Go Again"  (1982) todetaan seuraavaa:

"I don't know where I'm goin'

But I sure know where I've been

Hanging on the promises in songs of yesterday

An' I've made up my mind, I ain't wasting no more time

Here I go again, here I go again

Tho' I keep searching for an answer

I never seem to find what I'm looking for

Oh Lord, I pray you give me strength to carry on

'Cause I know what it means to walk along the lonely street of dreams

Here I go again on my own

Goin' down the only road I've ever known

Like a hobo I was born to walk alone

An' I've made up my mind, I ain't wasting no more time

Just another heart in need of rescue

Waiting on love's sweet charity

An' I'm gonna hold on for the rest of my days

'Cause I know what it means to walk along the lonely street of dreams

And here I go again on my own

Goin' down the only road I've ever known

Like a drifter I was born to walk alone

An' I've made up my mind, I ain't wasting no more time

But here I go again, here I go again,

Here I go again, here I go

'Cause I know what it means to walk along the lonely street of dreams

Here I go again on my own

Goin' down the only road I've ever known

Like a hobo I was born to walk alone

An' I've made up my mind, I ain't wasting no more time

Here I go again on my own

Goin' down the only road I've ever known

Like a hobo I was born to walk alone

'Cause I know what it means to walk along the lonely street of dreams

Here I go again on my own

Goin' down the only road I've ever known

Like a hobo I was born to walk alone

No, mä olen 44 enkä koskaan löytänyt elämänkumppania. Ei se oikeastaan mitenkään surullista ole, nykyään olen tyytyväinen yksin. Mutta en kiellä etteikö jossain vaiheessa olisi ollut tosi vaikeaakin, kun lapsiperheestä haaveilin ja miestä ei vaan löytynyt. Sitten kun hyväksyin sen ettei löydy ja aloin keskittyä elämääni yksin, rakentamaan sitä sellaiseksi kuin haluan, tuska helpotti. Nykyään en enää edes huolisi miestä, sen verran erakkoluonteeksi olen tulllut.

Ei kukaan ole sellaista tuomiota antanut. Joskus elämänkumppanin löytäminen kestää pitkään.

Mutta jos jää ilman elämänkumppania eli parisuhdetta, ei sekään tarkoita, että olisi täysin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ketään määrätty olemaan yksin. Vai mikä taho tällaisen määräyksen voisi antaa?

Toki on ihmisiä, joiden kanssa jonkin verran aikaa vietettyäni olen ymmärtänyt, miksi he ovat aina olleet yksin. Mutta tuomittu heitä ei silti ole yhtään mihinkään.

Avaisitko näitä syitä hieman? Kiinnostaisi nämä analyysit siitä miksi ovat yksin.

Kuinka niin tuomittu? Minut on siunattu sillä.

Jokainen ihmine on lopulta yksin.

Mielenterveysongelmien määrä jatkaa kasvuaan kun kansa pelkää jutella toisilleen, pelkää lasten tekoa ja viettää kaiken ajan internetissä anonyymeinä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmien määrä jatkaa kasvuaan kun kansa pelkää jutella toisilleen, pelkää lasten tekoa ja viettää kaiken ajan internetissä anonyymeinä.

Jaa... itse koen asian niin

että päätös lapsettomuudesta on enneminkin ehkäisevää mielenterveystyötä joillekin. Esimerkiksi minä ainakin voin henkilökohtaisesti paljon paremmin kun ei tarvitse miettiä moisia pitkän ajan asioita. Netissäkin voi olla ei anonyymi. Mutta muuten kyllä ihan totta höpiset.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmien määrä jatkaa kasvuaan kun kansa pelkää jutella toisilleen, pelkää lasten tekoa ja viettää kaiken ajan internetissä anonyymeinä.

Mutta mikä on syy tähän muuttuneeseen käytökseen? Itse uskon että yksi iso syy on yhä vaativammaksi käynyt työelämä. Itsekään en jaksa nähdä ketään ihmisiä töiden jälkeen, en ainakaan jaksaisi mitään kumppania tai lapsia. Totaalinen yksinäisyys ja hiljaisuus, niitä tarvitsen että palaudun riittävästi.

Mulla kului yhdeksän vuotta sinkkuna kun päätin, etten vaan löydä naista, joka kiinnostaisi minua ja joka voisi kiinnostua minusta. Ja nyt kun tänä syksynä löysin, niin vain kolme kuukautta olin myöhässä, toinen mies ehti ensin. Ja nyt ihmettelen mihin hukkasin yhdeksän vuotta, ja kuluuko seuraavat kahdeksantoista vuotta, ennenkuin kohtaan seuraavan potentiaalisen. 

Elämä on valintoja, joihinkin valintoihin et vaan paljon pysty itse vaikuttamaan.