Älkää ikinä tehkö samaa virhettä kuin minä, joka otin epiduraalin!

Synnytys ei meinannut edetä millään lapsivesien mentyä. Lapsi oli keskonen ja viikkoihin nähden pieni, sydänäänet laskivat supistuksissa huolestuttavasti. Epiduraali nopeutti ratkaisevasti synnytystä, kun pystyin viimein rentoutumaan ja lapsi saatiin hyväkuntoisena ulos.

Olen pahoillaniap. puolestasi, että olet teille o käynyt noin.



Totta kai ihmisen täytyisi voida luottaa hoitavaan henkilökuntaan, ja toisaalta epiduraalin riskit ovat kohtuulliset sen tuomiin hyötyihin nähden monille potilaille. Ja toisaalta aina ne riskit joillekin osuu, onhan siihen epiduraaliin kuollutkin ihmisiä (allerginen reaktio) ja yhden alaraajoistaan halvaantuneenkin tiedän.



Mutta kun asiasta puhutaan, niin mua jaksaa ihmetyttää tämä länsimainen synnytyskulttuuri. Siis se, että synnytysvalmenus ei ihan oikeasti ole mitään synnytysvalmennusta, vaan erilaisten toisten tekemien toimenpiteiden esittelyä. Eli tässä epparisakset, tässä ois tällänen puudute tai tällaien lääke.



Oikea Synnytysvalmennus opettaisi naisia synnyttämään.



Väitän, että itse olen varsin kipuherkkä, pelkään hammaslääkäriä ja itku tulee jo kulmakarvoja nyppiessä. Mutta synnyttänyt olen kolme lasta ilman lääkkeitä, koska onnekseni olen kohdanut ihmisiä jotka ovat olleet loistavia opettamaan olennaisia asioita synnyttämisestä ja asioista joilla siihen voi itse vaikuttaa. Näitä vaan ei voi edes sanoa täällä, koska ihmiset ovat aina niin satavarmoja että juuri heidän oma synnytyksensä on varmasti ollut se kaikkein kivuliain, ja ihan varmasti siihen ei olisi yhtään millään voinut vaikuttaa...



Pointti onkin siinä, että synnyttämiseen pitäävalmistautua ETUKÄTEEN. Ei voi vain ajatella, että joo, mä sitten rentoudun siellä synnytyksessä, vaaj se tietoinen kyky rentoutua täytyy HARJOITELLA etukäteen.



Ja anteeksi paasaus. Inhottavaa että tällaisia tragedioita tapahtuu, kun vaihtoehtoja olisi, jos niitä vaan ihmisille tarjottaisiin.

jokainen ihan terve, vaikka otin epiduraalin joka synnytyksessä. Hae apua, jos pohdit asiaa liikaa, sillä synnytys on ihmisen vaarallisin matka ja siinä voi sattua mitä vain..

Meillä päinvastoin. Paikoilleen jumittunut synnytys lähti etenemään epiduraalin saatuani ja lapsi jonka sydänäänet olivat myös olleet heikkenemässä on nyt terve kuusivuotias.

Esikoisen synnytyksessä huusin suoraa huutoa yli 12 tuntia salissa, 4 epiduraalia, 2 spinaalia ja ilokaasua... yli tunti ponnisteltiin, mies katsoi koneelta koska pitää ponnistaa itsellä kun ei tuntunut tarvetta. Tiukassa oli ja vauvan pää oli aivan pitkulainen ja mulla muistona jalkapallon kokoinen mustelma alapäässä. Ilman epiduraalia en olisi ikinä jaksanut!

Itse olin tajuttomuuden rajamailla synnytyskivuissa enkä jaksanut enää yhtään. Epiduraalin saatuani oma oloni koheni niin, että pystyin keskittymään synnytykseen kun en enää tuntenut kipua. Lapsi saatiin maailmaan helposti, kun jaksoin ponnistaa vaikken sitä kauheasti tuntenut. Ilman epiduraalia lapsi olisi otettu väkisin pois joko leikkaamalla tai imukupilla, koska olisin todellakin pyörtynyt niihin kipuihin. Sekään ei ole lapselle hyväksi!

epiduraali oli pelastus. en ipua kestänyt ja epiduraalin ansiosta synytykestä jäi kaunis muisto. kun en ollut jatkuvasti kivusta tajuttomana

Se on ihan turhaa.

Se myös laski korkeaa verenpainettani (raskausmyrkytys). Syntyi terve tyttö. Episiotomia jouduttiin tekemään, mutta se olisi varmaan tehty joka tapauksessa silloin. Toisessa synnytyksessä en saanut mitään kivunlievitystä, en ehtinyt. Kätilö ei uskonut että lapsi oikeasti on sinä iltana syntymässä, antoi vain nukahtamislääkkeen, mutta eihän nukahtamisesta tullut mitään niissä supistuskivuissa. Lapsi säikähti niin että lapsivesi oli paksua ja vihreää kun synnytyssalissa ponnistin ekaa kertaa ja vedet tuli. Anestasialääkäri kutsuttiin imemään hengitystiet puhtaiksi. Onneksi kaikki meni hyvin. Kolmannessa synnytyksessä minulle suositeltiin spinaalia. Otin sen vastaan kiitollisena, sillä luomusynnytykseni oli elävästi mielessäni, siitä oli alle puolitoista vuotta aikaa. Kolmaskin synnytys meni hyvin, parhaiten kaikista, kun sain ihan rauhassa odotella vauvan syntymistä avautumisvaiheen läpi ilman kovia kipuja, ponnistusvaihekin meni todella hallitusti. Minulla kaaosmaisin synnytys oli luomusynnytys. Epiduraalista jäi vain hyvä muisto, vei hyvin kivut ja laski korkeaa verenpainettani. Lasta seurattiin koko ajan anturein sekä epiduraali- että spinaalisynnytyksessä. Lääkäri oli myös läsnä esikoisen synnytyksessä koko ajan synnytyssalissa, se toi lisäturvaa. Kalvojen puhkaisu esikoisen synnytyksessä sai aikaan sydänäänten heikkenemisen, kun lapsivedet oli poissa ja lapsella ahtaampaa olla, vaihdettiin konttausasentoon ja sain lisähappea maskista, jonka jälkeen sydänäänet normalisoituivat.

ehkä turha syyttää epiduraalia. Kyse ilmeisesti kohdallanne monen ikävän yhteensattuman summasta.



Tyhmää tietysti tyrkyttää epiduraalia, jos ei äiti sitä kerta tunnu tarvitsevan. Onhan siinä aina riskinsä kuitenkin.



Ikävä juttu todella - toivon voimia.

En olisi koskaan ottanut epiduraalia, jos olisin tiennyt, mitä siitä voi seurata.

Minulle sitä tyrkytettiin, vaikka kivut olivat ihan siedettävät. Menin niin turraksi, etten pystynyt ponnistamaan, kun en tuntenut mitään.

Lapsen sydänäänet heikkenivät ja hänelle tuli hapenpuute. Hänet autettiin ulos imukupilla. Muuten hän olisi ollut ihan terve lapsi, mutta tällainen vaurio sattui synnytyksessä.

Seurauksena on tullut vaikea liikuntakehityksen viive eli lapseni vasta vuoden iässä ryömii, ei edes nouse ylös. Olemme seurannassa neurologilla ja mahdollinen diagnoosi tehdään myöhemmin. Vielä ei ole kerrottu, miten synnytysvaurio lopulta tulee vaikuttamaan.

Arvatkaa olenko katkera, kun luotin henkilökuntaan ja annoin pistää epiduraalin. Olisin ihan hyvin sietänyt niitä kipuja ilmankin! Miettikää muut ettei teille käy niin kuin meille. En ikinä anna itselleni anteeksi, että tuhosin pikkulapseni elämän turhalla kivunlievityksellä.

Itkettää, jo vuoden olen itkenyt.

Lapsen vamman lisäksi, minulle tuli epiduraalista toispuolinen halvaus. Epiduraali laitettiin hieman ekalla yrityksellä. Heti synnytyksen jälkeen en edes pystynyt kävelemään, ja luultiin että jalkanikin olivat pois pelistä. Jos olisin tienny etukäteen riskit, en olisi kyllä minäkään epiduraalia ottanut. Pilasi lapseni ja mun elämän. Pieni korvaus on saatu, muttei se paljon lohduta. Eikä tieto siitäkään, että riski on pieni. Se voi näemmä sattua kelle vaan.

Ennen synnytystä kannattaa myös tutkia epiduraalin haittoja, nykyään otetaan ihan liian herkästi puudutteita vaikka kaikki eivät niitä tarvitsisikaan. Joissain tapauksissahan ne ovat välttämättömiä, mutta eivät kaikissa. Ottakaa tosiaan selvää, älkääkä menkö vaan valtavirran mukana. Ja kyllä, olen itse synnyttänyt kolme nelikiloista lasta ilman puudutteita. Ei ole mistään ideologiasta kiinni, en vaan tarvinnut vaikka kipuherkkä olenkin. Kuulutan tässä vaan ihan tervettä järkeä ja sitä että kyseinalaistaisi jotkut nykyään liian tavanomaiset asiat.

oli nimenomaan epiduraalin vika, että lapsen sydänäänet heikkenivät ja hänellä oli hapenpuute?

Itse en halunnut epiduraalia juuri sen vuoksi että riskejä on. Otin ainoastaan ilokaasua ja se riitti minulle. Suosittelen seuraavassa synnytyksessä ilokaasun käyttöä.



Tapahtuneelle et enää voi mitään ja toivotaan että pikkuinen kehittyy normaalisti vaikka vähän hitaammin ja avustettuna.



Mielestäni sinun täytyy saada keskusteluapua ammattilaiselta ettet masennu pysyvästi. Neuvolapsykologiin voit ottaa yhteyttä.



Elämä on avoin kirja jota ei voi ennakkoon kirjoittaa, tapahtuu asioita joihin voimme jälkiviisaana keksiä toisenlaisia ratkaisuja ja niistä ei ole enää apua. Elämää ei voi ennustaa on elettävä ja otettava vastaan myös ikäviä asioita.



Voimia sinulle ja muille saman kokeneille.

Jotain noin kamalaa on VARMASTI tapahtunut jollekin ja tulee tapahtumaan tulevaisuudessakin, mutta ehkä noin yhdelle miljoonasta. En vain usko, että tapahtumille saadaan vedettyä selkeää syy-seuraus-suhdetta epiduraalin kanssa. Ja KENENKÄÄNhän sitä ei tarvitse ottaa, ellei itse halua. En oikein usko noihin "pakotus"puheisiin... Itse kuitenkin olen synnyttänyt ja aion jatkossakin synnyttää luomuna, koska haluan TUNTEA lasteni syntymät, enkä halua muutenkaan leikkiä ylimääräisten kemikaalien kanssa, muutenkaan kuin synnytyksissä. Mutta pelotteluun tämän asian yhteydessä ei kuitenkaan mielestäni ole syytä.

Kolmen lapsen kohdalla olen ottanut epiduraali , eikä mitään poikkeavaa ole ollut.huono tuuri sinulla

Mitenköhän aloittajan lapsi voi tällä hetkellä? Tuskin enää seuraa keskustelua, joten sitä tuskin saamme tietää. Itse otin epiduraalin ja kaikki sujui hyvin, niin kuin varmasti yleensä. Aina on poikkeuksia ja sattuu jotain ikävää, mutta sitä on mahdoton ennakoida tapahtuuko se juuri minulle.

Otan aina epiduraalin.  Minulla epiduraali auttaa avautumaan. Ilman sitä voisin kärsiä kivuista toista vuorokautta (koettu on) ja aueta vain 3-4 cm. Epiduraali räväyttää minut puolessa tunnissa 10 cm auki!

Kätilöt sanoivat, että joillekin sopii epiduraali ja että minä kuulun heihin. Vauvani voi hyvin synnytyksen jälkeen. Alotin ponnistamisen kaksi tuntia epiduraalin ottamisesta, kun tunto alkoi palailla, mutta kivut eivät olleet kovia. Olisin saanut ponnistaa jo aikaisemmin, koska tosiaan aukesin. Odotin vain ponnistamisen tarvetta. Vauvat syntyivät 6 min, 7 min ja 5 min ponnistamisilla.

Olen pahoillani, että teille kävi niin kuin kävi, mutta se ei tarkoita, etteikö epiduraali olisi turvallisin vaihtoehto osalle synnyttävien äitien vauvoista.